27 October 2014

Ruusukaali-pekonisalaatti.

 Tämän kutsuminen salaatiksi on taas ehkä vähän huijausta, mutta en oikein tiedä mitä muutakaan tämä olisi. Hyvää. Mutta se ei ehkä riitä kuvailuksi ainakaan otsikossa. Simppeliä, nopeaa, yksinkertaiset ainekset ja annos kerrankin oikeasti suunnattu kahdelle ihmiselle eikä pienelle armeijalle. Resepti on taas SeriousEatsista, koska sen sijaan että tekisin kätevästi jotain helppoa kotiruokaa, josta riittäisi evääksi töihin, teen liikaa kaikkea uutta ja jännittävää tuolta. Jostain syystä minuun nyt vain vetoavat ruoat, jossa on sellaisia elementtejä, jotka kärsivät säilytyksestä ja uudelleenlämmityksestä. Kuten vaikka hyvin pikaisesti pannulla lämmitettyä ruusukaalia.

Pahoittelen kuvaa, ilmeisesti nälkä tärisytti käsiä niin etten saanut tämän parempaa kuvaa aikaiseksi. Värit ovat kyllä jotenkin harvinaisen nätit. Tai ehkä olen vaan pekonieuforiassani tyytyväinen mitä yksinkertaisimpiin asioihin, tiedä häntä.


Ruusukaali-pekonisalaatti
  • n. 300 g ruusukaalia
  • 1 pkt pekonia
  • 50-75 g hasselpähkinöitä
  • 1 salottisipuli
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 1-2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
Leikkaa ruusukaaleista kanta pois ja revi mahdollisimman moni lehdistä yksitellen irti. Kun et saa enää irti lisää lehtiä, pilko ruusukaalin sydän pienemmäksi (puoliksi tai neljään osaan koosta riippuen).
Rouhi tai murskaa hasselpähkinät pienemmäksi. Pilko salottisipuli. Sekoita pähkinät, sipuli, hunaja, omenaviinietikka ja oliiviöljy salaatinkastikkeeksi.
Paista pekoni rapeaksi ja siirrä syrjään reikäkauhalla. Lusikoi 2 rkl pekonin rasvasta salaatinkastikkeeseen ja mausta kastike sen jälkeen suolalla ja pippurilla maun mukaan.
Paista ruusukaalit jäljelle jäävässä pekonin rasvassa. Sekoita ruusukaalit, kastike ja pekoni ja nauti lämpimänä.



Tässä on kyllä monta asiaa mistä pidän: ruusukaalia, pekonia ja pähkinöitä. Ja vielä vähän etikkaista ja makeaa makuakin päälle, kyllä kelepaa. Ei ehkä kovinkaan terveellinen salaatti, mutta ei kai sitä aina nyt tarvitse niin terveellinen olla. Toki olisi ehkä syytä harkita, jos sitä joskus viitsisi olla, mutta tänään ei ole ainakaan sellainen päivä (päivällä caesarsalaattia, illalla tätä... osaan tehdä jopa kokopäiväisestä salaatin puputtamisesta erittäin rasvapitoista).

Kokkausmusiikkina toimi: Example - Changed the Way You Kissed Me

21 October 2014

Barbecue-kikherneet salaatin kera.

Olen jälleen erehtynyt uusien reseptien toivossa selailemaan SeriousEatsia. Ei siinä muuten mitään, mutta nyt minulla on noin kaksikymmentä kiinnostavaa reseptiä odottelemassa vuoroaan. Ja niistä suurin osa ei ole viikolla kovin käteviä, koska niistä ei jää kovin käteviä eväsannoksia töihin... Paljonkohan sitä ehtisi syömään yhden viikonlopun aikana erilaisia ruokia?

Tämän barbecue-kikhernesalaatin ohjeen otin tietenkin heti talteen ihan jo siksi, että siinä yhdistyivät kiinnostavasti barbecue-maut, joista poikaystäväni niin kovasti pitää, ja vegaanisuus. Vegaanihan tässä kämpässä ei ole kukaan, mutta minusta nyt vaan on kivaa osata tehdä ruokaa myös vegaanisesti siltä varalta että tarve sellaiseen joskus tulisi. Ja itseasiassa tämä oli kyllä niin hyvää, että varmaan suurin osa vannoutuneista lihansyöjistäkin olisi suhteellisen vaikuttuneita. Niin paljon makua, että joku pekoni hukkuisi tuonne muiden makujen sekaan ja olisi näin ollen joka tapauksessa aika turhaa, ellei periaatteellista nillitystä lasketa.

Ja jos ehditte katsoa tuota alkuperäistä linkkiä ja sen jälkeen tätä alla olevaa kuvaa tässä, niin huomasitte ehkä että olen törkeästi sotkenut kaiken ja salaattikin puuttuu... no, salaatti oli mennyt yhdessä päivässä niin nuhjaantuneeksi ettei siitä ollut enää mihinkään. Eikä se ainakaan huomisessa eväsannoksessa olisi ollut yhtään paremmassa kunnossa... Ja sotkeminenkin toimi yllättävän hyvin.

Tykkään kyllä muutenkin sotkemisesta, lauantainen mummolareissu muistutti, miten olen aina siellä sotkenut lihapullat ja muusin sellaiseksi yhtenäiseksi mössöksi lähes koko ikäni. Mutta en enää! Jotain edistystä on kai tapahtunut.


Barbecue-kikherneet salaatin kera

Paahdetut barbecue-kikherneet:
  • n. 400 g kikherneitä
  • n. 2-3 rkl öljyä paistamiseen
  • 1 rkl tamari-soijaa
  • 1 runsas rkl tomaattipyreetä
  • 1 rkl vaahterasiirappia
  • 1 tl nestemäistä savua
  • 2 rkl oluthiivaa
Lämmitä öljy pannulla tai kasarissa ja paista kuumassa öljyssä kikherneitä, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä. Sekoita soija, tomaattipyree, vaahterasiirappi ja savu keskenään tasaiseksi kastikkeeksi. Kun kikherneet ovat hieman ruskistuneet, lisää sekaan kastike. Sekoita niin, että kastiketta on tasaisesti ympäri kikherneitä. Paista niin kauan, että kastike ehtii ruskistua hieman
Salaattipohja:
  • 2-4 porkkanaa
  • rasia kirsikkatomaatteja
  • 1 pieni punasipuli
  • 1 avokado
  • erilaisia salaatteja oman maun mukaan
  • mustapippuria
Puolita kirsikkatomaatit, kuori ja pilko (tai raasta) porkkanat, pilko punasipuli oman maun mukaan ja lohko avokado (avokado kannattaa pilkkoa viimeisenä, ettei se tummu). Revi salaatit suuhun sopiviksi.

Paprikakastike:
  • 2 rkl omenaista etikkaa (meillä omenaviinietikkaa)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 salottisipuli
  • 1 rkl vaahterasiirappia
  • 1,5 tl savupaprikaa
  • 0,5 tl (savu)suolaa
Pilko salottisipuli pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Kokoaminen:
Sekoita paprikakastike ja salaattipohja keskenään. Rouhi salaattipohjaan mustapippuria ja jaa tässä vaiheessa halutessasi annokset lautasille. Kaada salaatin päälle lämpimät kikherneet ja ripottele koko komeuden päälle oluthiivaa.


Oli niin kiire päästä syömään että se salaattikuva ennen kaiken sotkemista vähän tärähti. Ei ollut edes mitenkään erityinen nälkä ennen kun aloin tätä tehdä, mutta voi että niitä tuoksuja. Ne olivat mainioita ja aika perhanan ruokahalua herättäviä.

Tiesin, että oluthiivaa olen ostanut joskus jotain varten (todennäköisesti vegaanista pekonia varten, joka on ollut aikamoinen ikuisuusprojekti...), mutta en todellakaan muistanut että olen jo aiemminkin käyttänyt sitä johonkin. Ei mitään tietoa mihin, mutta tiedän kyllä mihin aion käyttää sitä jatkossakin. Tämä on nimittäin niin hyvää eikä ole hinnallakaan pilattu. Ainakaan jos jättää avokadon pois, koska se on varmaankin se kallein yksittäinen aines tässä, jos siis suurin osa kastikeaineksista löytyy hyllystä. Vaahterasiirapin ostimme erikseen tätä varten, vaikka ensin mietin sen korvaamista jollain muulla. Olihan se aika kallis kertainvestointi, mutta toisaalta nyt sitä sitten on kaapissa myöhempää tarvetta varten.

Ja samalla tässä pieni vinkki, jonka luin jostain jonkun aikaa sitten, koska en itse tajua näitä juttuja: ostakaa ihmeessä niitä kuivattuja papuja/kikherneitä. Liottakaa koko setti kerralla ja keittäkää myös koko setti kerralla ja pistäkää loput pakkaseen. Tulee halvemmaksi kuin purkkipavut, vaikka vaivaa onkin hetkellisesti enemmän. Helpottaa ainakin pahvi- ja metalliroskien viemistä, jos nyt haluaa jotain helpotusta elämään tästäkin keksiä. Ja sitten on tietty niitä täyttäviä papuja pakastimessa kun kipristelee taas rahatonna ennen palkkapäivää muutaman päivän. Tai siis eihän tietenkään meille ikinä käy niin, tottakai aina suunnitellaan menot hyvin niin, ettei tarvitse syödä pakastinta ja kaappeja ensin tyhjäksi ennen palkkapäivää ja ostaa sitten tilalle saman verran tavaraa kun se palkkapäivä vihdoin tulee...

Kokkausmusiikkina toimi: Strapping Young Lad - Love?


14 October 2014

Brunssahdus: kerma-pinaatti-kinkku-munapaistos.

Pahoittelut pitkästä välistä sitten viime päivityksen. Aina kun päätän vakaasti päivittää blogia vähän ahkerammin, jostain ilmestyy kasa töitä, joista parhaimmillaan jopa maksetaan rahaa. Tai jossain tapauksissa kasa menoja, joissa menee rahaa. En ole oikein vielä päättänyt, kummanlaisista ongelmista pidän enemmän... Ehkä vaihtelu tekee terää, ainakin lompakolle.

Tämä ruoka on suunnilleen täydellinen brunssiruoka. Siitä typerä sanaväännös otsikossakin, koska kunnollinen nimi oli niin tökerön pitkä (enkä jaksa viideltä heränneenä miettiä mitään kovin erikoista ja kaunista sen tilalle). Alkuperäinen resepti löytyi Epicurious-sivustolta, jonne en ole aiemmin eksynyt, mutta aion kyllä eksyä vastakin. Tämä oli erinomaisen mainiota kamaa: helppoa, suhteellisen halpaa ja jos on kiire, suurimman osan (eli oikeastaan kaiken paitsi munat) voi valmistella jo edellisenä päivänä. Eli siis täydellinen brunssiruoka, koska brunssiahan tunnetusti syödään vain silloin kun ollaan jo muutenkin nukuttu liian myöhään ja usein myös siksi, ettei ole jaksanut tehdä mitään ennen kuin on niin nälkä ettei mikään leipäsiivu enää auta.

Valitettavasti kuva ei (taaskaan) tee oikeutta tälle ruoalle, suosittelen testaamaan ihan itse. Olettaisin myös, että  kinkun voi korvata vaikka sienillä ihan mainiosti. Pitää vain huolen siitä, että saa suolatasapainon kohdilleen ilman sitä kinkun mukanaan tuomaa lisäsuolaisuutta. Ja voin myös kokemuksen syvällä, ja pettyneellä, rintaäänellä kertoa, että ne munat on oikeasti parempia vähän valuvaisina kuin oikeasti läpikypsinä.

Puolitimme munamäärän alkuperäisestä reseptistä, mutta silti niitä tuli kaksinkertaisesti per astia. Osittain siksi, että olemme ahneita ja usein erittäin nälkäisiä kun pääsemme ruokapöytään asti, mutta myös siksi, että tuo kuvassa näkyvä astia on isompi kuin sen kuuluisi tätä tarkoitusta varten olla. En ole aiemmin edes osannut kaivata pienempää, uuninkestävää astiaa. Enkä oikeastaan tiedä kaipaanko vieläkään, tuo oli aika passeli annos hirmuisen nälkään. Eikä tarvinnut lisää ruokaa tunnin päästä. Tai kahden. Tai oikeastaan varmaan edes neljän...


Kerma-pinaatti-kinkku-munapaistos
  •  n. 1 dl kinkkua paloiteltuna
  • 2 dl kermaa
  • 1 hyvin pieni sipuli
  • n. 2 rkl voita
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • 250-300 g pinaattia
  • suolaa & pippuria
  • 4-8 munaa (riippuen nälästä ja muusta mahdollisesta tarjottavasta)
Esilämmitä uuni 175°C. Kiehauta kinkunpalat kermassa pikaisesti, ota liedeltä ja anna hautua ilman kantta sen aikaa kun valmistelet muut osiot.
Pilko sipuli ja paista se sitten hiljaksiin voissa (noin 1 rkl tai omantunnon mukaan). Kun sipuli on kuullottunut, lisää sekaan murskattu valkosipuli ja ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita pikaisesti ja lisää sekaan pinaatti. Mausta myös pinaatti suolalla ja pippurilla (ja muista, että kinkusta tulee myös suolaisuutta ruokaan) ja kääntele, kunnes pinaatti on pehmennyt kokonaan. Valuta pinaatti-sipuliseoksesta ylimääräiset nesteet pois siivilässä ja tarvittaessa pilko pinaattia hieman pienemmäksi.
Jaa pinaatti ja kinkku (ei kermaa) annosastioihin. Lusikoi päälle 1-2 rkl kinkulla maustunutta kermaa. Riko päälle kananmuna ja ripottele päälle kevyesti suolaa ja pippuria. Laita jokaisen munan päälle pieni nokare voita ja vielä ruokalusikallinen kermaa.
Paista uunissa 15-20 minuuttia niin, että keltuainen on edelleen hieman valuvaista.



Olipa muuten hyvä idea kirjoittaa tästä ennen kun menee syömään hernekeittoa. Söisin ehkä mielummin just nyt kyllä tätä enkä hernekeittoa. Mut kaikkea ei voi saada. Lohdutan itseäni illalla ehkä sitten suklaalla (lahjaksi saatu suklaa on parasta suklaata, aina).

Kokkausmusiikkina toimi: Kotono Mitsuishi - Watashi no Tamagoyaki

06 October 2014

Juureskvinoa kera uppomunan.

 Pahoittelen taas hienoista hiljaiseloa. Yhtäkkiä iski päälle kauhea määrä hommia: oli käännösprojektia, oikolukua, palkallisia ei-niin-oman-alan hommia, kavereiden muuttoapuna toimimista, Tallinnan reissu, omien synttäreiden juhlintaa... mitä näitä nyt on, heh. Joka tapauksessa aika on ollut hieman kortilla ja tämä blogin ihmetteleminen on tietenkin pudonnut aikataulusta täysin.

Niin täysin, etten edes tajunnut Tallinnassa ollessani ottaa kuvia ruoasta. Ehkä jonkun Olde Hansan annoksen kuvaaminen olisikin ollut vähän turhaa (koska sinnehän kaikki turistit aina menevät jos vaan lompakko antaa periksi), mutta esimerkiksi hotellimme vieressä ollut La Boheme -ravintola todellakin panosti annosten esillepanoon. Kävimme siellä vasta viimeisenä iltapäivänä, kun ei jaksanut enää kävellä mihinkään kauas, mutta onneksi tuli käytyä. Ruoka oli suhteellisen hyvää vaikkakin myös melko yksinkertaista ja matka hotellille hakemaan matkatavaroita oli erittäin hyvä. Olin oman annokseni kohdalla eniten innoissani ruusukaaleista, mutta se selittynee sillä, että olen aina aika innoissani ruusukaaleista... en oikein tiedä mikä niissä viehättää ja ennen kaikkea miksi en syö niitä enemmän kotona.

Reissussa tuli muutenkin jotenkin syötyä ehkä vähän terveellisemmin kuin kotona. Enemmän vihanneksia ja vähemmän rasvaa, viime aikoina tuntuu siltä että olen kokannut pelkkää pekonia (no okei, oikeasti vaan parina kolmena päivänä jonkun parin viikon sisään, mutta yleensä syön pekonia ehkä kerran tai korkeintaan kaksi kuussa). Kotona ei jaksa säätää vihannesten kanssa, elleivät ne ole olennainen osa ruokaa. Ja onneksi tässä juureskvinoa-mössössä on kaikki kohdat osallaan: helppoa ja suhteellisen halpaa kasvisruokaa, jossa on kuitenkin yllättävänkin paljon makua ja täyttävyyttä.

Alkuperäinen resepti on Whole Living -sivustolta, jolle taisin eksyä joskus vahingossa etsiessäni jotain aivan muuta reseptiä. En tiedä mitä, koska en ole edelleenkään tietääkseni muuta kokannut sivustolta kuin tätä...


Juureskvinoa kera uppomunan
  • 1 (isohko) bataatti
  • 2-3 punajuurta (yhteensä suunnilleen yhtä paljon kuin bataattia)
  • n. 1 dl kvinoaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 rkl etikkaa
  • 4 munaa
  • 1 purjo
  • 1 tl timjamia
Kuori ja pilko bataatti ja punajuuret suunnilleen samankokoisiksi kuutioiksi (jos punajuurissa on lehtiä, säästä ne myöhemmäksi). Mausta juureskuutiot öljyllä ja n. 0,5 tl suolaa per juures (eli yhteensä 1 tl suolaa bataattiin ja punajuureen yhteensä). Jos haluat välttää bataatin värjääntymisen, käsittele se ensin niin pilkkoessa kuin maustaessasikin. Paahda juureskuutioita 200°C:ssä n. 35-40 minuuttia. Sekoittele välillä ja tarkista samalla miten kypsiä juurekset ovat. Pienet kuutiot saattavat kypsyä nopeamminkin kuin 35 minuutissa.
Keitä kvinoa kypsäksi. Lisää keitinveteen timjami, jos haluat saada siitä hieman enemmän makua irti. Valuta ja siirrä kulhoon odottamaan muita aineksia.
Pilko purjo (ja mahdolliset punajuuren lehdet) ja paista niitä pannulla n. 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet väriä. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Sekoita kvinoan sekaan yhdessä paahdettujen juuresten kanssa. Jos haluat varmistaa, että ruoka on varmasti lämmintä, voit sekoittaa ainekset kasarissa tai muussa isossa astiassa liedellä ja pitää kaiken lämpimänä siinä sillä aikaa kun teet uppomunat.
Kiehauta pienehkössä kattilassa vettä, johon on lisätty 1 rkl etikkaa. Kun vesi kiehuu, laske lämpöä kunnes vesi kiehuu juuri ja juuri. Tee veteen pyörre ja riko pyörteen keskelle muna. Anna kiehua hiljalleen 2-4 minuuttia, eli niin että keltuainen on edelleen valuva mutta valkuainen on kypsynyt. Tee sama yksitellen kaikille munille ja asettele ne juureskvinoan päälle annoksiin.



Nyt on heti sanottava, että jos uppomunien tekeminen tuntuu liian pelottavalta tai muuten vaan liian keskittymistä vaativalta, tässä voi ihan hyvin käyttää paistettuakin munaa. Pitää vain huolta siitä, että se muna on sitten paistettu hiljaksiin matalalla lämmöllä niin että keltuainen on mukavan valuvainen (ja etteivät valkuaisen reunat muutu rapeiksi).

Mausteiden vähyydestä huolimatta tämä oli oikein hyvää. Ja suhteellisen kevyttäkin. Tekee ihan hyvää vetää välillä jotain vähemmän maustettua ja vähemmän rasvaista. Ja punajuuri on hyvää, pitäisi tehdä taas borssikeittoa joku päivä. Siitä sitten syödäänkin taas varmaan kolme päivää...

Kokkausmusiikkina toimi: Mogwai - We're No Here