28 March 2015

Skirlie - erilainen kaurapuuro.

 Törmäsin tähän reseptiin jo jonkin aikaa sitten. Koska olen hieman pöhkönä sekä kauraan että uppomuniin, tätä oli pakko tietenkin päästä kokeilemaan. Ja mikäs siinä, kun ainekset ovat halpoja ja löytyvät suunnilleen kaikista kaupoista. Maailmassa ei ole tarpeeksi nopeita, helppoja JA halpoja ruokia. Tai ehken vaan tee niitä tarpeeksi. Sekin on ehkä ihan todennäköistä.


Skirlie - erilainen kaurapuuro
  • n. 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 2-3 rkl oliiviöljyä
  • 4 kevätsipulia
  • 0,5 tl kuivattua timjamia tai 1 tl tuoretta
  • 2 isoa kourallista tuoretta pinaattia (tai 1-2 dl pakastepinaattia)
  • mustapippuria
  • suolaa (tarvittaessa)
  • 1 muna per syöjä (vapaaehtoinen)
Lämmitä isossa pannussa öljy ja paista kevätsipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Lisää sekaan timjami ja kaurahiutaleet ja sekoittele, kunnes öljy on imeytynyt hiutaleisiin ja ne ovat saaneet aavistuksen väriä. Lisää sekaan asteittain kuumaa vettä, kunnes kaurahiutaleet ovat kypsyneet, mutta puuron rakenne on kuivahko. Lisää sekaan pinaatti ja lämmitä kunnes ne ovat nahistuneet. Maista, haluatko lisätä suolaa. Tarjoile halutessasi uppomunan kera.
Uppomunan keitto-ohje: Lisää munan keitinveteen loraus (1-2 rkl) etikkaa, tee rauhallisesti kiehuvan veden keskelle pyörre ja riko muna pyörteen keskelle. Anna kiehua hiljaksiin 3-5 minuuttia (riippuen miten kypsäksi haluat uppomunasi) ja poista sitten muna reikälusikalla vedestä. Anna valua hetki ja asettele sitten annoksen päälle. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla.



Kyllähän tätä ihan ilokseen syö. Yksinkertaiset mutta terveelliset ainekset. Erinomainen viikonloppuaamiainen tai brunssi, koska tämä valmistuu nopeasti ja täyttää tehokkaasti. Tai, no, itsehän olen sitä mieltä, että brunssilla pitää olla mahdollisimman paljon kaikkea, tämä on siihen vähän huono. Yhdestä annoksesta tätä kun tulee aika perhanan täyteen, koska muna ja kaura täyttävät molemmat aika tehokkaasti. Mutta annettakoon se ruoalle anteeksi, että se poistaa nälän. Vaikka se tarkoittaakin sitä, ettei viitsi syödä enempää.

Kokkausmusiikkina toimi: Skunk Anansie - Twisted (Everyday Hurts)

27 March 2015

Enkeliravintola.

 Saimme Enkeliravintolaan lahjakortin äidiltäni (kiitti äiti!) ja käytimme sen vihdoin ja viimein keskiviikkona. Lahjakorttiin sisältyi kolmen ruokalajin ateria, mutta rahapulan takia tällä kertaa jätimme viinit kokonaan väliin.

Etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että tarjoilijalla saattaisi olla jotkin keijusiivet selässä, ja tiesin jo muutenkin, että paikan sisustus on aika, no, enkelipainoitteinen. Enkelinkuvia ravintolassa olikin aika runsaasti joka puolella, mutta onneksi ne onnistuivat jotenkin kuitenkin olemaan yllättävän hillittyjä. Katonrajassa kulkevat "mietelauseet" puolestaan aiheuttivat tahatonta tirskahtelua ainakin allekirjoittaneessa... En jotenkin vain pysty ottamaan mitenkään vakavasti paikkaa, jonka seinällä ihan oikeasti lukee "Carpe Diem". Onneksi en huomannut sitä syödessä, koska istuin selkä kyseiseen lauseeseen päin. Kuulin tästä vasta jälkikäteen poikaystävältä, joka sai ihastuttavasti tuijotella tuota tärkeää lausetta koko ruokailun ajan.

Lahjakorttiin kuului ennalta määrätty alkuruoka ja jälkiruoka, mutta pääruoan sai valita itse kolmesta vaihtoehdosta (liha, kala ja kasvis). Itse otin lihavaihtoehdon ja poikaystävä testasi puolestaan kasvisvaihtoehdon, koska ei voinut vastustaa punajuuren kutsua.

Hei arvatkaa mitä! Kännykkäkamerakuvia, koska kunnollisempi (ei silti kunnollinen) kamera oli taas kotona! Jee! Ei varmaan kukaan olisi ikinä arvannut ellen olisi erikseen kertonut!


Alkuruoaksi oli tomaattikeittoa vuohenjuustomoussella. Vuohenjuustomousse oli lautasen pohjalla jo valmiiksi ja itse tomaattikeitto kaadettiin lautasille vasta pöydässä. Keiton seurana oli oletettavasti itsetehtyä leipää, jossa oli miellyttävästi suolakiteitä paikka paikoin. Muuten leivän rakenne oli melkoista höttöä, mutta kyllähän se tämän keiton kanssa toimi oikein mainiosti.

Ei parasta tomaattikeittoa, jota olen koskaan syönyt, mutta ei myöskään missään nimessä huonointa. Vuohenjuuston maku oli yllättävänkin mieto tässä, mutta toihan se silti oman säväyksensä tomaatin sekaan.


Kasvisruoka eli punajuurispelttirisottoa, sieniä ja aurajuustoa. Maistoin tätä vain haarukallisen verran ja olin yllättynyt, miten pahasti sienten maku tuntui dominoivan tätä annosta. Yleensä aurajuusto maistuu kaiken yli, mutta tässä en oikeastaan edes huomannut sen makua. Poikaystävä itse oli kyllä tyytyväinen annokseensa.


Liharuoka eli (listan mukaan) peuraa, rosmariiniperunaa ja portviinikastike. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on kyllä suhteellisen selkeästi perunamuusi eikä rosmariiniperuna. Rosmariini maistui kyllä mukavasti tuossa portviinikastikkeessa, mutta perunasta itsestään en sitä löytänyt nimeksikään.

Erittäin miellyttävä annos. Ensivaikutelma oli lähinnä "tässäkö kaikki?" mutta kyllä tuosta sai vatsankin suhteellisen täyteen. Peura oli erinomaisen mureaa ja kypsyysaste suhteellisen täydellinen ja kastike oli nuoltavan hyvää. Liha-annokset usein pärjäävätkin erittäin pitkälle hyvin valmistetulla lihalla ja maittavalla kastikkeella. Myös muutamat juureksenpalat ja muusi olivat kyllä toimivia. Hämmennyin ehkä eniten tuosta, miten rucolaa tuntui olevan ihan kaiken päällä. Itse olen aina ollut enemmän herneenversoihin kallellaan, mutta eivät nuo nyt haitanneetkaan.


Jälkiruoaksi oli tarjolla talon suklaakakkua, timjamivaniljakastiketta ja omenahilloketta.

Nyt vasta listaa tässä samalla tarkasteltuani sain selville, miksi tuossa vaniljakastikkeessa oli jokin outo sivumaku. Sehän oli se timjami, ilmeisesti. Ei välttämättä kovinkaan toimiva ratkaisu itsessään, mutta suklaakakun kanssa toimi hyväksyttävästi. Kakku oli miellyttävän kuohkeaa ja suklaista, muttei mitenkään erikoista. Parasta omasta mielestäni tässä annoksessa oli tuo kovasti itsetehdyn oloinen omenahilloke. Ihanan kirpsakkaa ja kotimaisten omenoiden makuista. Sitä olisin voinut syödä enemmänkin vaniljakastikkeen sijaan.



Kaiken kaikkiaan yllättävän positiivinen kokemus. Ympäristö ei ehkä ihan vetoa minuun enkeleineen ja mietelauseineen, mutta ruoka oli iloinen yllätys. Hintataso oli kyllä yllättävän kova suhteessa annosten kokoon ja sisältöön. Ehkä se osaltaan vaikuttaa siihen, miksi paikalla ei tunnu olevan mitenkään hirveän vannoutunutta asiakaskuntaa. Meidän lisäksemme keskiviikkoiltana paikalla oli kaksi seuruetta, joista ainakin toisella oli samanlainen lahjakortti kuin meillä... Palvelukin oli sellaista, ettei voi oikein haukkua muttei kehuakaan. Tarjoilija oli oikein mukava, mutta siihen se sitten jäikin. Tuli sellainen olo ettei meitä lasketa ihan kunnollisiksi asiakkaiksi, kun söimme lahjakortilla emmekä edes juoneet viiniä, mutta siitä huolimatta pitää pitää peruspalvelutasoa yllä. Tiedä häntä, voi olla että olen hemmotellut itseni pilalle asiakaspalvelun suhteen ravintoloissa käymällä niin paljon niissä paikoissa, joissa asiakkaista ollaan oikeasti kiinnostuneita (ja joissa on enemmän kuin yksi tarjoilija koko ravintolalle).

Näillä hinnoilla menisin ehkä ennemmin jonnekin muualle, mutta kannattaahan tämä testata, jos ei ole aiemmin käynyt. Varsinkin jos tykkää enkeleistä ja haluaa mennä johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan.


Taustamusiikkina toimi: Darling Violetta - Sanctuary (Angel Main Theme)

24 March 2015

Hoisin-maustettu nuudelisalaatti.

 Tämän Budgetbytesin reseptin linkkasi Facebookissa kaverini täydelliseen aikaan: halusin eroon mahdollisimman monesta purkista ja pussukasta ennen muuttoa ja meillähän oli sopivasti jääkaapissa juuri tämän reseptin verran hoisin-kastiketta, munanuudelien jämät ja pirusti maapähkinöitä.

Edamame-pavut ovat oikeastaan muutenkin ainoa oikeasti kallis asia tässä, koska maustepurnukoista riittää aina useampaankin ruokaan. Itse asiassa elämäni ensimmäinen sriracha-pullo on edelleen jääkaapissa, koska yrityksestä huolimatta sitä ei vaan tunnu kuluvan. Lähinnä sen riittävyys johtuu tosin siitä, että se on ketsupinomainen tuote, joka saa ihan kaiken maistumaan vain itseltään, aivan kuten ketsuppikin. Hyvää joissain ruoissa, mutta useimmiten epätoivottava ominaisuus.

Hyvää, suhteellisen halpaa ja erittäin täyttävää. Kaiken lisäksi vielä terveellistäkin. Ja säilyy seuraavan päivän eväiksikin. Mitä sitä oikeastaan muuta voi ruoalta edes toivoa (paitsi lihaa, jos nyt sattuu olemaan sellainen lihanaattori). Pastatyypistä riippuen tästä saa vegaanisenkin helposti, vaikka oma versiomme munanuudeleineen ei sitä ollut.


Hoisin-maustettu nuudelisalaatti
  •  n. 225 g nuudeleita tai pastaa
  • n. 1 dl hoisin-kastiketta
  • 1-3 rkl sriracha-kastiketta
  • 3-4 kevätsipulia
  • 0,5-1 nippu tuoretta korianteria tai 1-2 tl kuivattua
  • 1 iso punainen paprika
  • 2,5 dl edamame-papuja
  • n. 1 dl maapähkinöitä
Keitä nuudelit/pasta kypsäksi ohjeen mukaan ja huuhtele heti kylmällä vedellä. Anna valua sillä välin kun valmistelet muut ainekset. (Jos käytät pakasteesta löytyvää raakaa edamamea, keitä myös se kypsäksi ohjeen mukaisesti. Edamamen voi keittää vaikka samassa vedessä pastan kanssa, kunhan muistaa tarkistaa kumpi niistä tarvitsee lyhyemmän keittoajan ja lisää sen aineksen veteen vasta myöhemmin.)
Pese ja pilko kevätsipuli ja paprika. Jos käytät tuoretta korianteria, revi/pilko sen lehdet haluamasi kokoisiksi. Sekoita kulhossa kevätsipuli, paprika, edamame, maapähkinät ja korianteri (jos käytät tuoretta).
Sekoita hoisin ja sriracha tasaiseksi kastikkeeksi. Jos käytät kuivattua korianteria, lisää se kastikkeen sekaan tässä vaiheessa. Sekoita kastike kunnolla valuneeseen pastaan. Sekoita lopuksi vihannekset ja pasta niin, että kastiketta on kaiken päällä tasaisesti.



Tämä kuulostaa nyt erityisen hyvältä, kun söimme päivälliseksi... ömm... grillattuja juustoleipiä chili-hodaritäytteellä. Olen huono ihminen, kun edes kuvittelin sen olevan hyvä idea. Ei ole. Yhyy, ällöttää. Kaiken lisäksi olen niin huono täyttämään leipiä ja voileipägrillimme on niin huono, että ne kaikki räjähtivät taktisesti jo lämmitysvaiheessa. Salaatit ovat helpompia ja nätimpiä. Ja parempia hyvinvoinnillesi. Syö salaattia. Älä juustohodarileipiä.

Kokkausmusiikkina toimi: Sepultura - Angel

19 March 2015

Korealaiset salaattikääryleet

 Tämä on taas niiden Stockmannin Asian Fusion -teemaviikkojen syytä. Jo muutama viikko sitten olin käymässä kaupassa ostamassa "jotain pientä" lounaaksi ja yhtäkkiä olinkin ostanut kolmellakympillä tavaraa. Muun muassa ainekset tähän ja sitä aiemmassa postauksessa kotiversiona kokeilemaani wasabi-lohisalaattia. Onneksi molemmat olivat suhteellisen hyvä menestys myös poikaystävän mielestä niin ei tarvinnut katua kaikkien rahojen tuhlaamista korealaisiin mössöihin.


Onneksi gochujangia löytyi kotoa jo muutenkin, koska se oltiin myyty ilmeisesti samaisena päivänä loppuun ennen kun minulle tätä ruokaa maistattanut konsulenttiraukka oli ehtinyt kunnolla aloittaakaan päiväänsä. Eikä sitä ole muuten vieläkään tullut Stockalle. Kimchikin oli tänään jo loppu. Selkeästi suomalaiset ovat hurahtaneet korealaiseen ruokaan nyt vähän pahemminkin.

Kalliitahan nuo ovat, jos kaikki pitää ostaa kerralla. Gochujang-purkista tosin riittää useampaankin ruokaan, samoin kuin tuosta marinointikastikkeesta. Valkosipulitahnan sijaan voisi aktiivisempana vain puristaa itse sitä valkosipulia ja todella aktiiviset ihmiset tekevät kimchinkin itse (se on halpa vaihtoehto, mutta aikaa menee kunnolliseen kimchiin vähintään 3 päivää).

Tyypillistä kyllä sain todella kauniin kuvan noista purkeista, mutta kun ruoka oli valmista, kädet vain tärisivät innostuksesta ja kaikki muut kuvat ovat lievästi suttuisia.


Korealaiset salaattikääryleet
  • n. 300-500 g porsaan- tai naudan jauhelihaa (tai fileetä itse pieneksi pilkottuna)
  • ½ prk Bulgogi-marinadikastiketta (tai muuta vastaavaa korealaista makeantulista grillikastiketta/marinadia)
  • 1-2 rapeaa salaattinippua
  • n. 160 g / 1-2 dl kimchiä
  • retikkaa/retiisejä
  • valkosipulimurskaa/-viipaleita
  • gochujangia
  • seesaminsiemeniä
(Jos käytät kokolihaa, marinoi lihaa marinadissa niin kauan kun maltat, ainakin tunnin verran.)
Huuhtele salaatit ja retiisit/retikka. Erottele salaatti yksittäisiksi lehdiksi ja pilko retikka/retiisit tikuiksi. Pilko myös kimchi pienemmiksi paloiksi.
Paahda seesaminsiemenet kullanruskeiksi kuivalla pannulla. Siirrä syrjään jäähtymään ja lisää pannulle öljyä. Paista jauheliha suhteellisen kypsäksi ja lisää sekaan marinadi. Sekoittele, kunnes liha on täysin kypsää.
Asettele salaatinlehdille mausteista jauhelihaa, retikkaa/retiisiä, kimchiä, valkosipulia, gochujangia ja seesaminsiemeniä haluamassasi suhteessa. Muista, että gochujang ja kimchi ovat myös tulisia, ei kannata ahnehtia liikaa.

Pöytä koreana. *badum-tish*

Erinomaista oli hän. Suhteellisen kevyttä ja terveellistä ja miellyttävän polttavaista. Tai no polttavaisuuttakin saa toki säädettyä sen mukaisesti, millaista kimchi on ja miten tulista kastiketta käyttää lihan marinoimiseen. Itsehän tietenkin valitsin kolmesta tarjolla olevasta sen kaikkein tulisimman, koska olen lievästi itsetuhoinen.

Ja hei: kun teillä jää noita täytteitä kuitenkin yli, voitte soveltaa niitäkin:


Keitettyä riisiä ja paistettu kananmuna seuraksi ja loppuja täytteitä vaan sekaan oman maun mukaan. Mössötimös ja namnam.

Kokkausmusiikkina toimi: Kent - Dom Andra

13 March 2015

Lohi-avokadosalaatti wasabilla ja inkiväärillä.

 Tämä on suhteellisen oma reseptini vaihtelun vuoksi. Se suhteellisuus tässä yhteydessä johtuu siitä, että ajatus tähän lähti Stockmannin palvelutiskin wasabilohisalaatista, joka oli erinomaista. Sen perusteella  halusin sitten tehdä jotain suhteellisen vastaava itsekin. Ja hyväähän tämä olikin, ei mahdottoman raskasta mutta erittäin täyttävää. Kesti myös suhteellisen hyvin seuraavaan päivään, kun tuhosimme loppuosan eväinä töissä (ja työkaveri jopa kommentoi, että salaatti näyttikin edelleen hyvältä, en ehkä ollut ihan samaa mieltä...).

Kallista hupia tosin tämäkin. Aika perhanan kallista. Halvemmallakin päässee, jos viitsii itse tehdä asian eteen vähän enemmän kuin "nappaan tästä nää purkit ja pilkon nää jutut ja syön heti". Eli siis syömiskelpoisten avokadojen sijaan ostaa niitä halvempia ja raaempia avokadoja ja odottelee niiden kypsymistä. Ostaa lohensa vaikka torilta vähän halvemmalla. Ottaa selville, voiko sushi-inkivääriä tehdä kotona ja kauanko se vie aikaa ja miten paljon vaivaa. Onneksi sentään wasabi ja majoneesi löytyivät kotoa jo valmiiksi, säästyi edes vähän rahaa.


Lohi-avokadosalaatti wasabilla ja inkiväärillä
  • 200-300 g lämminsavu-/loimulohta
  • 1 pieni kerä jäävuorisalaattia
  • 2 avokadoa
  • 1 prk säilöttyä inkivääriä (sushi-inkivääriä)
  • 1 paketti retiisejä (n. 10-12 kpl)
  • 0,5 dl majoneesia
  • 0,5 dl kreikkalaista jogurttia
  • 1-3 tl wasabijauhetta (tai valmista wasabitahnaa)
  • suolaa ja pippuria

Huuhtele jäävuorisalaatti ja retiisit. Anna kuivua sen aikaa, kun sekoitat majoneesin, jogurtin ja wasabijauheen haluamasi vahvuiseksi kastikkeeksi. Jos käytät wasabijauhetta, muista ottaa huomioon, että sen maku vahvistuu vielä jääkaapissa. Lisää kastikkeen sekaan sen verran vettä, että koostumus on omiin mieltymyksiisi sopiva. Siirrä jääkaappiin odottamaan, kunnes salaatti on muuten valmis.
Pilko salaatti ja mausta se kevyesti suolalla ja pippurilla. Pilko retiisit, inkivääri ja avokadot ja sekoita salaatin sekaan. Pilko tai revi lohi sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekoita salaattiin. Lisää päälle kastike, sekoita ja nauti.



Nyt näin jälkikäteen mietittynä ja kuvaa katsellessani (eli siis samalla kun mietin mitähän tuossa olikaan) tajusin, että myös paahdetut seesaminsiemenet olisivat toimineet mainiosti tuossa päällä. Ehkä sitten ensi kerralla. Siis sitten joskus kun on taas sellainen olo, että haluaa tuhlata aika paljon rahaa aika pieneen annokseen aika hemmetin hyvää salaattia. Jos muistan koko idean enää silloin.

Kokkausmusiikkina toimi: Leila K - Electric

06 March 2015

Muuttoa ja salaattia. Salaattia ja muuttoa.

 Muutimme tuossa viime viikonloppuna keskustampaan. Siksi täällä on ollut aika hiljaista. Vapaa-aika on kulunut lähinnä pakkaamiseen, siivoamiseen, purkamiseen, huonekalujen kokoamiseen, töiden alle romahtamiseen... mitä näitä nyt on kun pitää vapaaviikon tyhmänä ENNEN muuttoa eikä sen jälkeen.

Mutta onneksi on olemassa helppoja ja hyviä kotitekoisia salaatinkastikkeita, jotka pelastavat kiireisen elämän myös silloin, kun on saanut tarpeekseen noutopizzasta, thairuoasta, kiinalaisesta ruoasta, ravintolan ruokaisasta salaatista... Itse asiassa tämä keskustassa asuminen ei ole kiireisen ihmisen elämän kannalta lainkaan hassumpaa. Mutta valitettavasti jossain kohtaa lompakko alkaa sanoa vastaan tuollaiseen ruokavalioon ja kaipaa jotain kevyttä, ja silloin turvaudutaan tähän.

Soijapohjainen salaatinkastike
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 1 salottisipuli
  • 2 tl dijoninsinappia
  • 5 dl rypsiöljyä
  • 2,5 dl (ekstraneitsyt)oliiviöljyä
  • 6 rkl balsamicoa
  • 6 rkl sherry-/omenaviinietikkaa
  • 4-8 rkl soijaa (oman maun mukaan)
  • mustapippuria
  • suolaa halutessasi
Kuori sipulit, pilko hyvin pieneksi tai raasta. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi emulsioksi, maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Kastike kestää jääkaapissa useamman kuukauden, sekoita se vain tasaiseksi aina ennen käyttöä (jääkaapissa öljy erottuu muista aineksista).



Ja tästä salaatinkastikkeestahan saa kaikenlaista salaattia tehtyä. Itse olen kokeillut salaattia soijalla ja mirinillä maustetulla lohella, avokadolla ja kirsikkatomaatteilla...


Halloumilla, paprikalla ja kirsikkatomaateilla...


Ja avokadolla, soija-mirin-maustetulla kuhalla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Olennaista omalta kannaltani on se, että muistan maustaa myös varsinaisen salaatin ripauksella suolaa ja pippuria niin se salaatti myös tuntuu ruoalta. Usein kun salaatin jälkeen meikäläiselle tuppaa iskemään kamala sipsinhimo, mikä ei taida olla sen terveellisen ja kevyen ruoan pointti. Tai näin olen ainakin kuullut.

Koitan palata perinteisempään aikatauluun ja epäterveellisempiin ruokiin viimeistään ensi viikolla. Ellen haali itselleni taas liikaa töitä, kuten tein tällä viikolla...

Muuttomusiikkina toimi: Reel 2 Real - I Like to Move It