Pikakimchi ja paistettu riisi nötkötillä.

 Tämän pikakimchin ohje on Beyond Kimchee -blogista, koska mistä muualtakaan katselisin kimchi-ohjeita kuin korealaisen ihmisen pitämästä blogista? No, Glorian ruoasta ja viinistä, myönnän. Sekin oli hyvää, mutta tämä oli aika paljon kätevämpää meikäläisen hermojen kestävyydelle. Normaalisti kun kimchin tekemiseen menee kolme päivää.

Vaikka nimessä onkin sana 'pika', tämän tekemiseen menee silti ainakin puolisen tuntia. Ja säilyvyys on viikon, kahden luokkaa jääkaapissa, ainakin siis teoriassa. Itse taisin tuhota alle viikossa koko tämän setin, koska kun kimchiä on, kimchiä on myös käytettävä. Kaikki kokeilut eivät ehkä olleet ihan niin onnistuneita kuin olisin toivonut (toimivaa kimchilettureseptiä, anyone?), mutta hyvin maittoi näinkin iso setti siitä huolimatta.

Säilykeliha eli nötkötti ei ole varmaan kenenkään lempiruokaa. Paitsi ilmeisesti korealaisten, mikä johtunee siitä, että korealaiset myös osaavat tehdä siitä maittavaa. Paistettu riisi käytännössä melkein friteeratulla nötkötillä ja kimchillä on itseasiassa aika taivaallinen yhdistelmä: rasvaista, suolaista ja mausteista. Ja silti siinä on salaa niitä vihanneksiakin, koska kimchi peittää terveellisyytensä kaikkeen siihen suolaisuuteen ja tulisuuteen.

Olen edelleen ihan varma, että myyjät katsovat minua aina vähän sellaisella "...mihinköhän zombien maailmanvalloitukseen toi tyyppi valmistautuu?" -katseella, kun ostan säilykelihaa kaupasta, mutta vähänpä he tietävät tästä herkusta. Tai, niin, mistä minä tiedän mitä ne kassatädit ja -sedät tietää, oletan vain että normaalit ihmiset ostavat mielummin tuoretta lihaa kuin epäilyttävästi koiranruoalta vaikuttavaa säilykemössöä.

Pikakimchi

• 1 kg kiinankaalia
• 2-3 rkl suolaa
• 12,5 dl vettä
• 4-5 valkosipulinkynttä
• pieni pala (2-4 cm) inkivääriä
• 1 pienehkö sipuli
• 3 rkl anjovis- tai kalakastiketta
• 2 tl sokeria
• 5 rkl (korealaisia) chilihiutaleita
• 2 rkl omenamehua
• 1 tl hunajaa
• 2 tuoretta punaista chiliä (ei pakollinen)
• 2-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Keitä vesi ja liuota siihen suola. Poista kiinankaalista kova kanta. Siivuta lehdet puoliksi tai 3-4 osaan riippuen lehtien koosta. Laita lehdet odottamaan suureen, lämmönkestävään astiaan, että vesi kiehuu. Anna veden jäähtyä 5 minuuttia ja kaada se sitten kaalisuikaleiden päälle. Anna kaalien suolaantua 10 minuuttia, käännä ne ja anna olla vielä 5 minuuttia. Huuhtele kaalit kerran ja anna kaiken ylimääräisen veden valua kaikessa rauhassa sillä välin kun teet maustekastikkeen.
Kuori sipulit ja inkivääri. Sekoita valkosipulit, sipuli, inkivääri ja kalakastike sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Sekoita lusikalla massan sekaan chilihiutaleet, sokeri, omenamehu ja hunaja. Jos käytät tuoretta chiliä, siivuta se ohuelti tässä vaiheessa.
Sekoita hyvin valuneet kaalit, kastike ja chilisiivut sekaisin suuressa kulhossa. Lisää sekaan seesaminsiemenet ja maista, tarvitseeko kimchi lisää makeutta, tulisuutta tai suolaisuutta. Jos kaikki on kunnossa, kimchi on valmista syötäväksi heti.

Paistettu riisi nötkötillä ja kimchillä

• 3-4 dl keitettyä riisiä
• 1 tlk säilykelihaa
• 1-3 rkl soijakastiketta
• 1-3 rkl gochujang-chilitahnaa
• 3-4 kevätsipulia
• kimchiä oman maun mukaan
• paahdettuja seesaminsiemeniä  ja paistettu muna (halutessasi)

Kuumenna tarttumaton, iso pannu tai kasari suhteellisen lämpimäksi, halutessasi voit lisätä lorauksen öljyäkin pannulle. Sillä välin kun pannu lämpenee, kuutioi säilykeliha suupaloiksi. Kun pannu on suhteellisen lämmin, laita sinne lihanpalat. Anna niiden paistua pinnalta rapeiksi niin, että suurin osa rasvasta irtoaa pannun pohjalle. Kun lihanpalat ovat saaneet kunnolla väriä ja tuntuvat rapsakoilta, siirrä ne syrjään odottamaan. Lisää keitetty riisi paistumaan pannuun jääneeseen rasvaan ja lisää sekaan gochujang-tahnaa ja soijaa oman maun mukaan. Muista kuitenkin, että säilykeliha on erittäin suolaista.
Kun riisi on lämmennyt, lisää sekaan pilkottu kevätsipuli ja paistetut lihakuutiot. Sekoita pikaisesti, anna lämmetä ja tarjoile kimchin ja seesaminsiementen seurana. Jos haluat lisää täyttävyyttä, voit paistaa annoksen päälle vielä kananmunan.



Paistettu riisi on ihastuttava asia. Siksi keitänkin melkein aina riisiä tuplasti sen verran kuin oikeasti tarvitsisin. Vähän mausteita ja kananmunaa ja tuloksena on ties minkälaisia helppoja, nopeita ja suhteellisen täyttäviäkin ruokia. Aika harvassa taitavat olla Aasian maat, joissa ei olisi ainakin yhtä tai kahta versiota paistetusta riisistä. Ymmärrän nykyään mainiosti miksi.

Kimchiä voi tämän lisäksi sekoittaa esimerkiksi vain keitettyyn riisiin ja paistaa päälle pippuroidun munan. Soijaa ehkä liraus mausteeksi.

Tai voihan siihen kimchin seuraksi myös paistaa riisiä, maustaa se korealaisella maustekastikkeella ja gochujangilla. Ja seuraksi taas munaa, loraus soijaa ja seesaminsiemeniä.

Vaihtoehtoja riittää. Kimchiä ei riitä. Onneksi sitä saa myös ostettua kaupasta silloin, kun laiskotuttaa tekemisen suhteen (eli useimmiten).

Kokkausmusiikkina toimi tietenkin: Monty Python - Spam

Wannabe-Poutine.

 Poutine on siis kanadalainen ruokalaji, jossa ranskalaisten päälle kaadetaan kastiketta ('gravy') ja ilmeisesti hieman leipäjuuston tai paneer-juuston henkistä tuotetta ('cheese curds'). Näin tänään tämän BuzzFeedin ruokaosion linkin, jonka myötä oli pakko päästä testaamaan edes jonkinlaista  versiota tästä ajatuksesta. Tämä resepti ei siis varmastikaan ole edes lähelläkään aitoa kamaa, mutta toimi kyllä tähän rasvan- ja suolanhimoon erinomaisesti. Toimisi erinomaisesti känniruokana tai krapularuokana, mutta myös nähtävästi hyvin sen perjantai-illan ensimmäisen viinilasillisen seurana illallisena. Terveellistähän tästä ei saa millään, varsinkin kun huomasin toivovani, että ranskalaiset olisivat uppopaistettuja uunipaistettujen sijaan...

Nopeata ja helppoa eikä edes kovinkaan kallista. Tätä tehdään kyllä vielä uudestaan muutamin parannuksin... kuten paksummalla kastikkeella.

Wannabe-Poutine

• 400-600 g paksuja ranskalaisia tai lohkoperunoita
• 150-200 g helposti sulavaa juustoa (esim. raclette)
• 2 dl valmista demi-glace-kastikepohjaa
• 1 rkl maissitärkkelystä
• 1-4 rkl liha- tai kasvisfondia

Lämmitä uuni ranskalaisten vaatimaan lämpötilaan. Kun ranskalaiset ovat uunissa, raasta juusto suhteellisen isoksi raasteeksi (tai pilko vaikka pienehköiksi paloiksi) ja siirrä odottelemaan. Lämmitä valmista demi-glace-kastiketta ja lisää sekaan fondia sen verran, että suolaisuus miellyttää omia makunystyröitäsi. Sekoita maissitärkkelys loraukseen kylmää vettä ja kaada kastikkeen sekaan. Lämmitä kastiketta vielä hetki, mutta älä anna varsinaisesti kiehua. Jos aika ja kärsivällisyys vain riittävät, kannattaa kastiketta sekoitella miedolla lämmöllä vaikka koko se aika, kun ranskalaiset ovat uunissa. Niin saat paksumman ja maukkaamman kastikkeen.
Kun ranskalaiset tulevat uunista, siirrä ne tarjoiluastialle, kaada päälle kastike ja ripottele lopuksi päälle juusto. Syö lämpimänä (haarukka on suositeltavampi väline kuin kädet).



Parastahan tässä on melkein se, että suurinta osaa aineksista voi pitää kaapissa varmuuden vuoksi. Juustoksikin käy melkein mikä vaan, mutta helposti sulavat ovat kyllä ehdottomasti tässä kätevämpiä. Muuten niitä juustoraasteen paloja joutuu kaivelemaan sieltä kastikkeen seasta aika ahkerasti (mikä ei toki ole pelkästään huono asia, jos on tällainen suolasyöppö kuin minä...).

Nyt tekee mieli päästä kyllä joskus kokeilemaan sitä oikeaa kamaa, niin tiedän miten pahasti olen mennyt metsään päästä revittyine resepteineni.

Kokkausmusiikkina toimi: Rush - Tom Sawyer

Thai-henkinen tofuwokki.

 Maailma on melko pahasti ollut minua vastaan viime aikoina. Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen on tullut rahanmenoa ja probleemaa jos jonkinlaista (pesukoneen käyttäjäongelmia, auto-ongelmia, viemäriongelmia, hemmetin sitkeää flunssaa, reikäisiä hanoja...), joista viimeisimpänä tietokoneeni alkaa vihdoin olla niin vanha ja kiukkuinen, ettei anna minun selata enää BuzzFeediä. Liian rankkaa ilmeisesti pyörittää BuzzFeediä ja flash-pelejä, siinä missä parin vuoden takaiset pelit kyllä toimivat. Hämmentävää logiikkaa siis.

Tästä syystä en ole oikein uskaltanut testailla miten Bloggerin pyörittämisen kanssa käy, mutta ilmeisesti sen tietokone minulle vielä sallii. Onneksi viimeistään keskiviikkona saan uuden koneen ja vietän varmaan koko sen päivän ihmettelemällä sen ihanuutta ja nopeutta ja ooh aah!

Mutta sitä ruokaa. Tämä on ainoa tofuruoka, josta oikeasti jopa jonkin verran pidän. Siis sen verran, että olen jopa tehnyt tätä muutamankin kerran. En ole oikein ikinä oppinut pitämään tofusta: hyvinkin maustettuna se on vain "ihan kivaa", ei ikinä oikeasti hyvää. Tässä reseptissä tofun perinteiset ongelmat (mauttomuus ja koostumus) piilotetaan mausteilla ja uunissa paahtamalla. Terveellistä, kevyttä ja vegaanista. Ei lainkaan paha yhdistelmä, kun maussakin löytyy. Thaibasilika on yksi suosikkiyrteistäni ikinä ja sitä tässä on suhteellisen runsaasti. Jos thaibasilikaa ei kaupasta kuitenkaan löydy, tavallinenkin testatusti toimii hätävarana. Sama asiahan se ei tietenkään ole, mutta yllättävän hyvin toimii silti tässä kaikkien muiden makujen seassa.

Thai-henkinen tofuwokki

• 500 g kiinteää, maustamatonta tofua
• 3 rkl soijakastiketta
• oliivi- tai rypsiöljyä
• 2 rkl raastettua inkivääriä (n. 2-3 cm pala)
• 2-4 valkosipulinkynttä
• tuoretta chiliä oman maun mukaan, siemenineen tai ilman
• 1-1,5 dl sieniä paloina
• 1 vihreä paprika
• 2,5 dl vihreitä papuja
• 2 rkl teriyaki-kastiketta
• nippu thaibasilikaa
• 2 salottisipulia (vapaaehtoinen)

Lämmitä uuni 220 °C:een. Pilko sillä välin tofu suuhun sopiviksi paloiksi ja painele ne mahdollisimman kuiviksi talouspaperin avulla. Pyörittele tofupalaset soijakastikkeessa ja asettele uunipellille niin, etteivät ne pahemmin kosketa toisiinsa. Ripottele päälle mahdollisimman tasaisesti öljyä. Anna paahtua n. 25 minuuttia tai kunnes tofu on saanut mukavan värin.
Pilko tai purista valkosipulit, pilko myös chilit (raasta tässä vaiheessa inkivääri ja pilko sienet, jos et ole sitä jo tehnyt). Pilko suupaloiksi myös paprika ja vihreät pavut. Kuumenna loraus öljyä kasarissa tai wokissa ja paista siinä inkivääriä, valkosipulia ja chiliä pieni hetki, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sekaan sienet ja paista 2-3 minuuttia suhteellisen kuumassa pannussa. Lisää sitten sekaan paprika ja vihreät pavut ja paista noin 5 minuuttia. Kun vihannekset ovat sopivan kypsiä, lisää sekaan teriyaki, 2 rkl vettä, thaibasilikaa ja uunista tulleet tofut. Anna niiden lämmetä ja tarjoile sitten keitetyn riisin kanssa. Ripottele halutessasi annosten päälle suikaleiksi silputtua thaibasilikaa ja salottisipulia.



Aikaakaan tähän ruokaan ei mene mitenkään ihan loputtomasti: sillä välin, kun uuni lämpenee, voi pilkkoa ja maustaa tofut, ja kun tofut ovat uunissa, voi pilkkoa kaikki muut ainekset. Kunhan muistaa myös keittää sen riisin siinä ohessa, se kun tuntuu ainakin minulta usein vähän unohtuvan...

Kokkausmusiikkina toimi: Faderhead - Break Apart Again

Croque Monsieur -paistos.

 Tämä resepti on Nigellan ja useampaan otteeseen hyväksi todettu. Erityisen kätevän tästä tekee se, että suurimman osan valmisteluista voi (ja kannattaakin) tehdä edellisenä päivänä, jolloin itse syömispäivänä ehtii panikoida ties mistä sillä välin kun ruoka on uunissa. Sitten nappaa ruoan uunista, syö ja jatkaa panikointia. Tai siis se on se, mitä itse usein tunnun tekevän tämän ruoan yhteydessä. Virallinen "aikataulut kusee ja kaikilla on kiire kaikkialle" -ruoka.

Täyttävää ja helppoa. Erittäin, erittäin täyttävää. Niin täyttävää, että annoksesta riittää hyvin neljälle ahneemmallekin, testatusti...

Croque Monsieur -paistos

• 6 siivua paahtoleipää (miel. täysjyvää tai kauraa)
• dijon-sinappia
• n. 150 g gruyere-juustoa
• 3 kunnollista siivua savustettua kinkkua, esim. palvikinkkua
• 6 munaa
• 0,5-1 tl suolaa
• n. 0,75 dl maitoa
• n. 1 dl vahvaa juustoraastetta (gruyere, emmental, cheddar...)
• worcestershire-kastiketta

Voitele leivänpalat sinapilla (jos et pidä sinapista, voitele kevyesti, jos pidät, voitele ronskimmalla otteella). Laita aina kahden leivän väliin pala kinkkua ja gruyere joko raasteena tai siivuina. Jos haluat, voit leikata leivät tässä kohtaa kolmioiksi tai puolikkaiksi, se helpottaa niiden mahduttamista uunivuokaan.
Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Asettele leivät uunivuokaan mahdollisimman tiiviisti niin, että leivistä muodostuu vain yksi kerros. Kaada päälle muna-maitoseos. Kääri kelmuun ja anna olla jääkaapissa yön yli.
Lämmitä uuni 200° C:een. Poista uunivuoan päältä kelmu ja loiski leipien päälle worcestershireä oman maun mukaan ja ripottele lopuksi päälle juustoraaste. Paista uunissa n. 25 minuuttia.

Helpottaa seuraavaa päivää eikä vaadi kovin paljoa valmisteluita edelliseltäkään päivältä. Tästäkin saisi varmaan ihan hyvän brunssiruoan, nyt kun asiaa tarkemmin aloin pohtimaan...

Kätevää kasvisversiota en ole tästä vielä keksinyt. Voisihan sen kinkun tietenkin vain jättää pois, mutta sellaisenaan tämä saattaisi olla ehkä aavistuksen tylsä. No, ehkä joku päivä keksin siihenkin jonkinlaisen ratkaisun. Savupaprika saattaisi auttaa siinä projektissa.

Kokkausmusiikkina toimi: The Clash - London Calling

Juustoinen uunirisotto.

 Selasin pitkästä aikaa SeriousEatsia ja hairahduin juustoviikko-reseptilistalle. Niinhän siinä taas kävi, että oli pakko syödä jotain juustoisan kaunista. Onneksi mozzarella ei ole pahimmasta päästä juustoja ainakaan hintansa puolesta. Tähän reseptiin mennyt valkoviini maksoi paljon enemmän, vaikka olikin Alkon halvimmasta päästä. Ja viinin jämät löytyvät edelleen jääkaapista. En tiedä onkohan se enää kunnossa tyhjiöpumpustakaan huolimatta. Eikä oikein tee mieli kokeilla ainakaan näin keskellä päivää.

Olen joskus aiemminkin kyllä korvannut viinin törkeästi ruokalusikallisella tai kahdella jotain viinipohjaista etikkaa ja pistänyt sitten sekaan vain hitusen enemmän lientä/vettä. Viiniä ja etikkaa kun ei voi annostella ihan saman logiikan mukaan tai makuelämys saattaa olla hieman väärällä tavalla mielenkiintoinen. Mutta muutamalla ruokalusikalla (versus 1-2 dl viiniä) makuelämys on barbaarisiin makunystyröihini riittävän samankaltainen.

Reseptiin alun perin kuuluvan gelatiinin jätin ihan suosiolla pois. Hyvää tästä tuli siitä huolimatta: pehmeä sisus ja rapsakka kuori. En ole edes ihan varma, miksi olisin halunnut minkäänlaista hyytelöitymistä sisuksiin. Ehken vain ymmärrä jotain hienoa rakennejuttua, kun en ole hyytelöiden perään muutenkaan.

Juustoinen uunirisotto

• 5 dl kana-/kasvislientä
• oliiviöljyä
• 1 pienehkö sipuli
• 2,5 dl lyhyttä, pyöreäjyväistä riisiä (esim. sushiriisiä tai puuroriisiä)
• 1,25 dl valkoviiniä
• ripaus sahramia
• suolaa
• pippuria
• n. 50 g voita
• 1 rkl jauhoja
• 2 rkl maitoa
• 1 muna
• n. 225 g mozzarellaa
• reilu 2 dl panko- tai korppujauhoja
• 2 rkl raastettua parmesaania

Pilko sipuli. Lämmitä öljy kasarissa ja kuullota sipuli. Lisää sekaan riisi ja sekoittele, kunnes öljy on päällystänyt riisin ja riisin väri on muuttunut aavistuksen läpikuultavaksi. Lisää viini ja sekoittele, kunnes viini on suunnilleen haihtunut. Sekoita sitten sekaan 2,5 dl lientä ja sahrami ja mausta suolalla. Varmista, ettei kasarin reunoille ole nestepinnan yläpuolelle jumahtanut riisiä tai sipulia. Kun neste on enimmäkseen haihtunut/imeytynyt riisiin, sekoita sekaan vielä reilu 1 dl lientä. Jos riisi ei ole tässä vaiheessa vielä kypsää, sekoita sekaan vettä hiljalleen, kunnes riisi on koostumukseltaan al dente ja risotto muistuttaa paksua puuroa (korkeintaan 1 dl vettä). Mausta suolalla ja pippurilla.
Bechamel kastike: Samalla kun risotto kiehuu hiljalleen, sulata pannussa n. 1 rkl voita. Kun voi vaahtoaa, sekoita siihen jauhot ja paista hetki (jauhojen ei ole kuitenkaan tarkoitus ruskistua). Sekoita sekaan maito ja loppu liemi (eli reilu desilitra). Sekoittele, kunnes kastike paksuuntuu. Ota pois levyltä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita sekaan vatkattu muna, kun seos on hieman jäähtynyt.
Lämmitä uuni 175° C:een. Sekoita bechamel-kastike ja risotto keskenään. Pilko mozzarella sopiviksi suupaloiksi ja kääntele varovaisesti seokseen.
Sekoita panko- tai korppujauhot parmesanin kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla. Päällystä risotto jauho-juustoseoksella ja kypsennä uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes jauhot ovat ruskistuneet kauniisti. Nauti lämpimänä.

Erinomaisen maittavaa. Vähemmän överi versio mac'n'cheesestä tuli tästä ehkä vähän mieleen. Samanhenkinen ratkaisuhan tämä on: sekoitetaan rasvaisia asioita johonkin hiilarijuttuun ja pistetään hetkeksi uuniin niin, että juusto sulaa ja pinnasta tulee mukavan rapsakka. Tätä söi seuraavanakin päivänä vielä ihan hyvällä ruokahalulla, mikä taas mac'n'cheesen kanssa minulta harvemmin onnistuu. Ehkä siis on olemassa ruokia, joiden juustoisuus on liikaa jopa minulle. Mutta tämä ei ole sellainen ruoka. Tätä teen uudestaankin.

Kokkausmusiikkina toimi: Nick Cave & the Bad Seeds - Push the Sky Away