Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat.

 Tämä resepti on varmaan ainoasta säännöllisesti seuraamastani (jo vuosien ajan) suomalaisesta ruokablogista eli Pastanjauhannasta. Suurin osa netistä ruokaohjeita etsivistä ihmisistä sen varmasti jo tietääkin ja päivitystahti on hidastunut viime vuosina, mutta jotenkin mystisesti sieltä silti tuntuu aina löytyvän ruokia, joita ei ole aiemmin kokeillut ja jotka sopivat täydellisesti juuri siihen hetkeen.

Kuten ehkä aiemminkin olette jo kyenneet päättelemään, tässä kämpässä pidetään sipulista. Se on halpaa ja hyvää. Peruna on myös halpaa ja useimmiten hyvää. Juusto ei ehkä ole halpaa, mutta se on senkin edestä hyvää. Eikä tästä kaiken kaikkiaan itse asiassa edes tule kovin kallista settiä, jos vähän hillitsee sitä juuston määrää. Mehän emme suinkaan niin tehneet, vaikka lompakko aika ajoin sellaisen toiminnan kannattavuudesta vihjaileekin.

Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat

• 4 isoa, jauhoista perunaa (esim. Rosamunda)
• 2-3 punasipulia
• öljyä
• 100-150 g kypsytettyä, vahvaa cheddaria
• voita
• suolaa
• pippuria

Pese perunat, kuivaa ja pistele niihin reikiä. Paahda 200 °C uunissa, kunnes perunat ovat pehmenneet mukavasti sisältä. Kypsymisaika riippuu perunoiden koosta.
Pilko sipulit suhteellisen pieneksi silpuksi ja kuullota niitä joko öljyssä tai öljyn ja voin seoksessa. Älä ruskista, anna vain kuullottua mukavan pehmeäksi ja makeaksi.
Puolita kypsät perunat ja kaavi niiden sisus kulhoon. Sekoita perunamössön sekaan paistetut sipulit sekä oman maun mukaan voita, suolaa ja pippuria. Täytä perunankuoret peruna-sipuliseoksella ja ripottele päälle cheddaria. Paahda uunissa samoissa asteissa, kunnes juusto on sulanut ja saanut aavistuksen väriä.
Tarjoile heti, mutta varo polttamasta suutasi ahneuksissasi (kokemuksen syvä rintaääni täällä hei).

Kuten kuvasta näkyy, meillä tämä oli viikonlopun luksusateria, koska tarjolla oli myös viiniä. Onneksi sentään pöytäliina on ruttuinen ja leivänmurut vähän pilaavat hienoa vaikutelmaa, ettei mene ihan hienostelun puolelle. Orkideassa oli sentään vielä tuolloin kukkia. Nyt on kukkia vain chileissä, jotka ovat siirtyneet parvekkeelle kesän viettoon. Eipä sillä, kukkivat chilit ilahduttavat minua ehkä enemmän, koska tiedän saavani niistä myöhemmin sitten ruokaa...

Näitä tehdään uudestaankin. Nytkin kuului tuosta taustalta sellainen "noi kuvat ei auta mun nälkää" -kommentti, kun tätä kirjoittelin. Itsehän söin samalla croissanttia niin ei haitannut yhtään katsella ruokakuvia. Vielä.

Kokkausmusiikkina toimi: O'Keefe Music Foundationin lapset koveroimassa Toolin Forty-Six & 2 -kappaletta

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia.

 SeriousEats pelastaa aina silloin, kun pitäisi keksiä jostain kaapin pohjalle jääneestä aineksesta jotain hyvää syötävää. Tämä oli siinäkin mielessä täydellinen ratkaisu, että kaupasta piti hakea vain tuoreainekset. Se tosin oli hieman haastavampaa kuin oli tarkoitus, sillä eihän nyt tietenkään Stockmannilla voinut olla paksoita nyt, kun olisin sitä kerrankin ostanut enkä vain suunnitellut "joskus sitten" ostavani. No, lehtikaali toimi tässä reseptissä ihan mainiosti ja tulipahan samalla muutama hipsteriyspistekin salakavalasti.

Yksinkertaista, kevyehköä, nopeaa. Sanoisin muuten erinomaiseksi arkiruoaksi, mutta meillä arkiruoat ovat aika samanlaisia kuin ne viikonloppuruoatkin. Tai niin, itse asiassa viikonloppuisin sitä useammin laiskottaa sen ruoanlaiton suhteen, koska on mennyt nukkumaan liian myöhään ja nukkunut sitten liian myöhään (muttei silti tarpeeksi).

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia

• n. 225 grammaa riisivermiselliä (tai muuta ohutta pastaa/nuudelia)
• öljyä
• 3-4 munaa
• suolaa
• n. 5 dl pieneksi pilkottuja vihreitä vihanneksia, esim. lehtikaalia tai paksoita
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• chiliöljyä, -hiutaleita tai -kastiketta oman maun mukaan
• 2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

Pilko vihannekset ja kevätsipuli suuhun meneviksi paloiksi, jos et sitä ole jo tehnyt (tai ostanut valmiiksi pilkottua lehtikaalia). Kuori ja pilko valkosipulit.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele sitten kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
Sekoita muniin 0,5 tl suolaa ja sekoita ne. Paista riuskasti sekoitellen kuumalla, öljytyllä pannulla, kunnes munakokkeli on kypsähköä (n. 30 sekuntia). Siirrä syrjään odottamaan. Huuhtele pannu ja lisää öljyä. Paista vihanneksia muutama minuutti kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja ottaneet väriä. Siirrä syrjään.
Lisää pannuun taas loraus öljyä ja paista siinä kevätsipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo polttamasta. Lisää sekaan chili, sekoita pikaisesti ja lisää sitten sekaan nuudelit. Kaada sekoitellen nuudelien sekaan soijakastike, kunnes se on maustanut nuudelit suhteellisen tasaisesti. Viskaa sekaan kananmunat ja vihannekset, sekoita ja tarjoile heti, kun kaikki on lämmintä. Annoksiin voi vielä halutessaan lisätä chiliä ja soijaa pöydässä.



Täyttävää ja hyvää. Pitäisi tehdä useamminkin, varsinkin silloin kun on jaksanut käydä raidaamassa torin vihannestarjonnan. Silloin pääsee erityisen halvalla. Valitettavasti synnynnäinen laiskuuteni usein estää tällaisen säästösuunnitelman...

Kokkausmusiikkina toimi: David Bowie - China Girl

Ranskalaistyyppiset sipulileivät.

 Nimi on siis viittaus ranskalaiseen sipulikeittoon (leipäpaloineen ja juustoineen) ja reseptiin törmäsin jo aika kauan aikaa sitten Foodiecrush -nimisessä blogissa. Pitäisi selailla sitä enemmänkin, vaikuttaa melko kiinnostavalta tapaukselta. Tällä hetkellä olen tosin jättänyt myös esimerkiksi Glorian ruoan & viinin selailemisen vähemmälle, koska rahatilanne ei pahemmin anna myöden erikoisempiin ruokalajeihin. Parempi pysyä tällaisissa vähän edullisemmissa ruokalajeissa, vaikka tähänkin tulee tuota kalliimpaa juustoa.

Ihan varoituksen sanana: jos et pidä sipulista, tuskin pidät tästäkään. Tässä, kuten nimi ehkä jo varoittaakin, se sipuli on aika perhanan tärkeässä roolissa. Ja juuri siksi itse pidän tästä. Se suolaisen juuston ja makean, karamellisoidun sipulin liitto hieman rapsakalla leivällä on kuin juuri minun makuhermoilleni suunniteltu. Taisin juuri kuolata hieman näppikselleni ihan vain näitä ajatellessakin.

Huonona puolena näissä on suhteellisen pitkä valmistusaika. Olisihan se nyt liikaa vaadittu, että hyvää saisi nopeasti, yhyy. Joskus vain kannattaa kärsiä hyvien asioiden eteen, ja odottamalla saa sitä laatua. (Huomaakohan sen, että olen taas viime aikoina kiroillut omien töideni aikatauluja?)

Ranskalaistyyppiset sipulileivät

• 3-5 rkl voita
• 3-6 sipulia (koosta riippuen)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2-3 oksaa tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 1 rkl vaaleaa balsamicoa
• 8 palaa paahtoleipää tai sämpylänpuolikasta
• n. 150 g gruyereä tai muuta voimakasta, suolaista juustoa

Kuori ja siivuta sipulit. Sulata voi pannulla. Paista sipuleita pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä ja laske sitten lämpötilaa suhteellisen alhaiseksi, mutta niin, että sipulit jatkavat edelleen kypsymistään. Lisää sekaan timjami ja valkosipuli. Anna sipulien paistua rauhallisesti noin tunnin verran, sekoittele välillä.
Lisää sekaan sokeri, suola ja pippuri. Sekoita ja paista noin 10 minuuttia. Lisää sitten joukkoon vaalea balsamico ja sekoittele vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes sipulit ovat kunnolla karamellisoituneet.
Lämmitä uuni 200 °C:een. Siivuta tai raasta juusto. Asettele leivät pellille, leiville juustoa ja lopuksi päälle karamellisoitunutta sipulia. Paista 10-15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja leivät ovat saaneet hieman väriä. Syö lämpimänä.

Yksinkertaista mutta erittäin toimivaa. Tekisin näitä varmaankin alkupalaksi, jos joskus tekisin ruokaa isommalle porukalle. Sipulin kun voi karamellisoida etukäteenkin, se lämpiää kuitenkin uudestaan uunissa. Tai sitten syön ihan suosiolla vain ensi kerrallakin puolet annoksesta itse, se on myös ihan kivaa se.

Kokkausmusiikkina toimi: Pariisin kevät - Tämän kylän poikii

Neitsytperunafestivaali 2015.

 Ikinähän en siis ole myöhässä mistään kirjoittanut, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa Neitsytperunafestivaalihan on vain muutaman päivän tapahtuma, joten tuskin kukaan meikäläisen sepustusten perusteella sinne olisi eksynytkään tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna joku saattaakin eksyä.

Ilahduttavan paljon väkeä oli kyllä tänäkin vuonna paikalla. Hyvä saa saattoi toki vaikuttaa asiaan, viime vuonna iski inhottava kaatosade kesken kaiken. Tänä vuonna ei myöskään tapahtunut lokkionnettomuuksia, sen sijaan vain Koulun pihan puut koittivat antaa omat mausteensa annoksiin.

Paikalla oli siis kahdeksan ravintolaa, joista osalla oli muutamakin annos tarjolla. Perinteisesti tarjolla oli suhteellisen paljon kalaa uuden perunan seurana. Myöskin perinteisesti annoksista muistaakseni yksikään ei tainnut olla kasvisruokaa. Itse kokeilimme kuutta annosta eli ehkä suunnilleen puolia tarjolla olevista annoksista. Ensimmäiset pari oli helppo valita, mutta viimeisen kohdalla alkoi olla jo vähän hankalaa löytää mitään kiinnostavaa. Se johtui toki osittain siitä, että muutamilla ravintoloilla oli hieman ehkä samankaltaiset annokset tarjolla, jolloin tietenkin oli korkeampi kynnys kokeilla toista vastaavaa.

Oma iltani alkoi tällä Teinin pyttipannuannoksella. Yksinkertaista mutta maittavaa. Se erikoisuus annokseen tuli lähinnä tuosta klöntistä tuossa päällä: se oli nimittäin kananmunaa. Maussa ei ollut sinänsä mitään erikoista, mutta annos sai lisäpisteitä minulta ihan vain sillä, että se onnistui yllättämään jossain.

JJ de Nier Food Experiencen uudet perunat oli täytetty aurajuustolla ja friteerattu. Jännittävä idea, mutta uuden perunan omat ominaisuudet jäivät ehkä aavistuksen piiloon kaiken muun seassa. Tykkäsin rapeasta kuoresta, mutta muuten ehkä lievä pettymys.

Tämä annos oli jotenkin päässyt sen verran unohtumaan, ettemme edes muista kenen se oli. Arvaus olisi Hus Lindeman, mutta varmaa tietoa ei ole. Ehkä ravintolan kannalta parempi, sillä suunnilleen kolmasosa tuosta kuvassa näkyvästä lihasta jäi syömättä siksi, että se oli niin sitkeää etten edes minä pystynyt syömään sitä. Yleensä lihan sitkeys on minulle lähinnä sellainen lievästi ärsyttävä asia, mutta tuon lihapalan tapauksessa ehti jo iskeä aikamoinen ällötys. Ilmeisesti pala ei ollut oikein sellainen, joka olisi kannattanut jättää kauniin roseeksi.

Tämä fish'n'chips-annos oli se parempi niistä kahdesta testaamastamme (toinen tulee vastaan myöhemmin). Olen melko varma, että kyseessä oli Ludun annos. Melko. En täysin.

 

Tämä oli omista annoksistani ehdottomasti pahin pettymys koko festivaaleilla (aiempi liharuoka kun oli poikaystävän annos). Salaattia, jossa oli jonkin verran uutta perunaa, vähän kananmunaa, vielä vähemmän savulohta. Annos nappaistiin suoraan jääkaapista esille, siinä missä muualla ruoka oikeasti pikaisesti viimeisteltiin asiakkaan sen tilatessa. Makua ei ollut oikein nimeksikään, osittain varmasti siksi, että salaatti oli aivan liian kylmää. Turun Keittiömestarit eivät todellakaan olleet nimensä veroisia.

Ravintola Koulun oma annos oli myös fish'n'chips-annos. Niitä olikin tänä vuonna jostain syystä aika montaa eri versiota. Tämä olisi varmasti ollut parempaa, jos aiempi annos ei olisi ollut niin hyvä. Nyt tästä tuli vähän sellainen olo, että mureketaikinassa oli enemmän kananmunaa kuin kalaa. Piparjuurikastike oli tosin hyvä ja piristävä seuralainen kalalle.

Kaiken kaikkiaan pettymyksiä oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta annosten mielikuvituksekkuudessa olisi vielä huomasti parantamisen varaa. Siinä vaiheessa, kun näkee neljännen "paistettua kalaa muodossa X ja paistettuja uusia perunoita" -annoksen, alkaa epätoivo hiljaksiin iskeä.

Olisi pitänyt kyllä silloin kirjoittaa nämä ylös johonkin, ravintolat ja annokset. "No kyllä nää nyt muistaa!" No muistaisi ehkä jos kirjoittaisi heti eikä kuukauden päästä. Ehkä olen taas oppinut jotain... Saa nähdä olenko unohtanut kaiken ensi vuoteen mennessä ja erityisesti odotan mielenkiinnolla montako fish'n'chips-annosta on tarjolla, kun trendi näyttää olevan se, että sitä on pari versiota enemmän tarjolla joka vuosi.

Syömisen taustamusiikkina toimi: Skunk Anansie - Charlie Big Potato