Kaskis.

Kuulimme tästä uudesta ravintolasta jo jonkin aikaa sitten tutun Facebook-päivityksen kautta, ja tottakai pistimme heti korvan taa. Pitäähän sitä uusia paikkoja testata tilaisuuden tullen, vaikka nykyäänkin kiinnostavia paikkoja on niin paljon ettei ehdi käydä kaikkialla niin usein kun haluaisi. Tai ehkä ehtisikin, jos olisi vielä siihen rahaa... mutta toisaalta kyllä se kotona kokkaaminenkin on joskus kivaa. Aika useinkin jopa, kunhan on aikaa ja hyviä ideoita, viime aikoina on ollut vähän puutetta molemmista...

Annoksessa oli siis paistettua kuhaa, jokirapuja ja beurre blanc -kastiketta. Kuten kuvasta näkee, seassa oli myös vähän yrttejä, vihanneksia ja ropsaus savustettua mätiä vielä kalan päällä. Lisukkeena tarjottiin puikulaa, jonka seassa oli hienoisia paloja jokirapua ja ilmeisesti samaista kastiketta kuin tässä muussa annoksessa. Oli erittäin maittavaa, samoin kuin viini (josta en todellakaan muista mitä se oli, mutta hintaa ainakin riitti lasillisella) ja seuralaisen possunkylkiannos.

Tämän Kaskiksen annoksen inspiroimana teimme viikkoa (tai jotain sellaista) myöhemmin samanhenkisen halpisannoksen kotona: kalapuikkoja (jostain syystä niihin iskee himo noin kerran vuodessa) ja puikulaperunaa parisienne-kastikkeessa. Ei ollut ihan sama asia, yllättäen, mutta olin vain tyytyväinen että sain kalapuikkoja ja erityisesti onnellinen siitä, ettei vaivalla ja kiroilulla uppomunaleipiä varten tehty parisienne-kastike mennyt osittain hukkaan. Olen ehkä vähän salaa ylpeä siitä, miten hyvin osaan kehittää ruokia kaikkien omituisten jämien perusteella. Selkeästi opetettu kotona liiankin tehokkaasti siihen, ettei mitään saa heittää pois, ei edes ruokalusikallista salsaa purkin pohjalla, ennen kun jokin home tai muu vastaava iskee.

Suunnitelmana on mennä uudestaan Kaskikseen syömään jossain kohtaa, kun olemme taas paremmin varoissamme. Erityisesti siksi, että se menu-kokonaisuus jäi tällä kertaa testaamatta viineineen kaikkineen ajanpuutteen vuoksi. Ensi kerralla sitten pidemmän kaavan mukaan ruokaa ja ronskimmin viiniä, ja erityisesti vähemmän leffaa kaiken ahmimisen jälkeen...

Ravintolaan fiilikseen sopiva taustamusiikki: Nouvelle Vague - Bizarre Love Triangle