Gazpacho-pasta mozzarellalla.

 Tätä reseptiä tuli kokeiltua jo viime kesänä jonain hellepäivänä sen jälkeen kuin Glorian Ruoka & Viini 4/2013, josta resepti siis on, ilmestyi. Kylmä mutta ruokaisa kuulosti oikein mainiolta siinä vaiheessa, kun ulkona oli 29 astetta ja jotain muuta kuin pelkkää kylmää mehua pitäisi kuitenkin syödä. Siksipä tämä resepti kaivettiin esiin myös täksi kesäksi!

Halpaa ruokaa tämä ei nyt varsinaisesti ole, varsinkin kun tykkään käyttää tämänkaltaisiin kylmiin ruokiin kunnollista puhvelimozzarellaa. Lämpimissä ruoissa en ole kovin tarkka mozzarellan suhteen, mutta tässä eron kyllä huomaa aika selkeästi. Mutta toisaalta lähes kaikki muu tässä on niin ällöttävän terveellistä, että investointi kunnolliseen mozzarellaan on ihan sallittua. Eh, ihan niin kuin yleensä pihistelisin mitä juuston laatuun tai määrään tulee... Tähänkin taisi tulla 250 g mozzarellaa, eli 50 grammaa enemmän kuin reseptissä luki, koska "no ei täällä nyt vaan oo sopivan kokosia paketteja ni otetaan mielummin liikaa ku liian vähän!"

Kuvassa niin kastike kuin pastakin on hautautunut kaiken basilikan, mozzarellan ja leipäkuutioiden alle. Nätimpi kuva näin, itse kastike oli hieman epämääräisen vaaleanpunertavaa, jostain nurkista vähän ehkä näkyykin... Joitain kohtia olen myös hieman oikonut turhina alkuperäisestä reseptistä, koska olen huono lukemaan reseptejä kunnolla etukäteen ja koska ulkonäköseikat nyt vaan häviävät tässä keittiössä jos vastapuolella on ulkonäkö ja edes ruokalusikallisen verran vähemmän lopullista ruokaa.

Gazpacho-pasta mozzarellalla

• 1 kurkku
• 1 punainen paprika
• n. 8 tomaattia
• 6 viipaletta vaaleaa leipää
• 0,5 dl sherryviinietikkaa
• 1 dl oliiviöljyä + 2 rkl lopulliseen annokseen
• 1-3 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• 2-3 tl suolaa
• 2 tl sokeria
• 300 g nauhapastaa
• 200 g mozzarellaa
• 1 ruukku tuoretta basilikaa

Poista paprikasta siemenet, kanta ja valkoiset osat. Pilko kurkku, paprika ja tomaatit pieniksi paloiksi. Säilytä n. 1 dl paloista ja soseuta loput tehosekoittimessa. Paahda kaksi palaa leipää leivänpaahtimessa tai uunissa ja lisää pieninä paloina vihannessoseen sekaan, samoin etikka, oliiviöljy, valkosipuli, ripaus pippuria, suola ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja lisää sen jälkeen vihannespalat kastikkeen sekaan ja siirrä kylmään viilenemään sillä välin, kun valmistelet muut osat ruoasta.
Keitä pasta paketin ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja jäähdytä valuttamalla kylmää vettä kypsän pastan päälle. Paahda loput leipäpalat taas paahtimessa tai uunissa ja leikkaa kuutioiksi. Revi mozzarella suupaloiksi käsin. Revi basilikanlehdet joko kokonaisina tai halutessasi pienempinäkin paloina.
Sekoita kylmä pasta kastikkeeseen, holauta leivät, basilikat ja mozzarellat päälle ja sekoita. Mausta (ja koristele) lopuksi mustapippurilla ja oliiviöljyllä.



Ja nyt niihin oikaisuihin: alkuperäisessä reseptissä käskettiin kuoria kurkku. No en todellakaan kuorinut, koska ei niille kuorille olisi ollut muutakaan käyttöä enkä halua heittää ruokaa pois, jos voin sen välttää. Meillä ei myöskään ollut sherryviinietikkaa, vaikka luulin että on, joten käytin sijaisena valkoviinietikkaa (koska yllättäen sherryviinietikka ei kuulu ihan lähi-Siwan valikoimiin). Valkosipulia oli alkuperäisessä reseptissä yksi kynsi, mutta meillä oli kolme. Tällaisessa ruoassa kannattaa tosin olla sen kanssa varovainen, valkosipulin maku kun pehmenee aika huomattavasti kypsyessään. Kolme ei-erityisen-massiivista kynttä on vielä ihan inhimillinen määrä, kun ruokaakin tästä tulee aika runsaasti.

Tein sitten taas myös korvaukseksi jotain ylimääräistäkin: pilkoin ensin kurkun ja tomaatit, ripottelin ne 2 tl suolaa niiden päälle siivilässä ja annoin niiden valua osan nesteistään pois sillä välin kun pilkoin paprikan. Tämän siksi, että viime kerralla kastikkeesta tuli vähän turhankin vetistä nauhapastalle: loppujen lopuksi meillä oli kasa keittoa, jossa oli muutama pasta- ja mozzarellasattuma. Ei paha juttu sekään, muttei myöskään sitä mitä halusin.

Ensi kerralla voisi kyllä koittaa olla sen verran viitseliäs, että paahdan nuo leipäkuutiot ainakin erikseen pannulla. Ei niistä tule mukavan rapsakoita paahtimessa paahdettuna muuta kuin reunoista. Tuskin uunipaahtokaan toimii, ellei leipä ole pilkottu jo etukäteen sopiviksi suupaloiksi. Krutonkien tekeminen ei oikeastaan ole kovinkaan hankalaa, mutta jostain syystä olen usein liian laiska tehdäkseni niitä. (Nytkin on yhden patongin sisukset pakastimessa odottamassa krutonkiutumista, koska lammasleipien täytteet eivät mahtuneet sisälmyksellisiin patonkeihin...)

Kokkausmusiikkina toimi: Simon & Garfunkel - Sound of Silence