Japanilaiset perunapannukakut.

Niinhän siinä sitten kävi, etten minä mitään ruokakuvia Belgiassa ottanut. Eipä ollut paljon ottamisen arvoista ruokaakaan, koska söin kahdesti pizzaa ja tein itse ruokaa neljänä päivänä kymmenestä... No, ainakin majoittajat tuntuivat arvostavan omaa kotitonttuaan, joka kävi kaupassa, tiskasi (tai ainakin auttoi tiskaamisessa) ja teki ruokaa.

Ja sitten tulin kotiin, tein liikaa töitä ja köyhäilin. Nyt on kaappi tyhjennetty jättimäisestä linssisäkistä, ikivanhoja riisinuudeleita on jälleen koitettu käyttää pois ja vähän makaronilaatikkoakin on tullut tehtyä. En oikein tiedä miten, mutta jotenkin kuiva-ainekaapissa näyttäisi olevan jos jonkinmoista pastaa ja nuudelia, jotka ovat olleet siellä jo ehkä ihan riittävän kauan. Palannen ainakin linsseihin myöhempänä ajankohtana.

Tämän päivän köyhäilyruokana (ta oikeastaan iltapalana) toimivat perunapannukakut. Näihin voisi varmaan käyttää mainiosti ihan valmista, ylijäänyttä muusiakin, mutta olen itse niin perso muusille, että sitä harvemmin jää yli. Pitää siis tehdä näitä aina alusta asti, mutta on se sen arvoista. Ja silti suhteellisen nopeaa.

Alkuperäisen reseptin löysin, kun katsoin jotain animesarjaa, jossa puhuttiin perunapannukakuista. Kiinnostukseni heräsi heti ja pienellä googlettelulla löysin tämän reseptin. Toimivan yksinkertaista ja ilmeisesti aito japanilainen resepti.

Japanilaiset perunapannukakut

• 4-5 jauhoista perunaa (koosta hieman riippuen)
• 3 rkl perunajauhoja
• 3 rkl maitoa
• suolaa
• 1-2 rkl miriniä
• 1-2 rkl soijakastiketta
• öljyä tai voita paistamiseen
• noria (halutessasi)

Kuori ja pilko perunat. Keitä kevyesti suolatussa vedessä, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta perunat ja laita vielä hetkeksi kuumalle levylle niin, että kosteus haihtuu perunoista suhteellisen tehokkasti. Muussaa perunat ja lisää sekaan perunajauhot, maito ja ripaus suolaa. Tuloksena pitäisi olla sitkas tahna, joka pysyy koossa suhteellisen hyvin.
Lämmitä öljy tai voi paistinpannulla ja pyörittele taikinasta 6-8 lituskaista pihviä. Paista perunapihvit molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Sekoita sillä välin soija ja mirin erillisessä kulhossa. Kippaa soija-mirin-seos perunapihvien päälle ja käännä pihvit niin, että molemmille puolille tulee makua. Tarjoile lämpimänä noripalaseen käärittynä, jos haluat (yrittää) syödä siististi.



Että sellaista täällä. Ehkä sitä kohta taas jaksaa vähän panostaa tähän ruoanlaittoon, kun kaapeista on tyhjennelty kaikki vanhat jämät pois. Saa nähdä. Vanhoista jämistäkin saa tosin usein melko jännittäviä ruokia aikaiseksi...

Kokkausmusiikkina toimi: Ghost - Cirice

Loma!

 Ja jälleen on se aika vuodesta, kun katoan Belgiaan yli viikoksi. Tänä vuonna reissu kestää 10 päivää ja tavallisuudesta poiketen ehdin ehkä jopa keskittyä ruokaan enkä vain juomaan ja työntekoon. Eli ehkä tällä kertaa saan siellä jotain uusia jännittäviä ideoita ja koen oikeasti uusia ruokakokemuksia. Ja syön lisäksi aivan liikaa ranskalaisia kunnollisella majoneesilla.

Ennen tällaista ulkomaille karkaamista piti tietenkin varmistaa, että tulen sieltä myös takaisin, joten ostin tänään torilta sipulinipun, kanttarelleja ja uusia perunoita. Uusien perunoiden syöminen onkin tältä kesältä jäänyt aivan liian vähäiseksi, niin tulipahan korjattua sekin ongelma tässä samalla. Vähän nyt kyllä vatsaa kivistää, kun tuli syötyä taas kahdestaan vähintään kolmen hengen annos ja vielä kasa mustaherukoita päälle...

Mutta jaksaapahan ainakin pakata kun on syönyt hyvin! Kirjat ovat jo kasassa, seuraavaksi pitäisi kai miettiä jotain vaatetustakin. Prioriteetit kunnossa.

Pakkausmusiikkina toimii: Machine Head - Message in a Bottle

Aasialainen raastesalaatti.

Tämän reseptin bongasin muutaman kuukauden takaisesta Trendistä, jossa harvemmin on mitään kovin kiinnostavaa ruokaohjetta. Tämänkin skippasin silloin vähän sellaisella "ihan kiva, mut ei mitään uutta" -ajatuksella, mutta aloin katua päätöstäni myöhemmin. Onneksi samanhenkisiä, samasta lähteestä inspiraationsa saaneita reseptejä löytyy aina netistä. Päädyin käyttämään pohjana White Trash Diseasen postausta aiheesta, koska muistan kuulleeni kehuja blogin ruokaresepteistä aiemmin kaverilta.

Tässähän parasta on se, että tähän voi tunkea oikeastaan melkein mitä vaan. Tärkeintä on se, että suutuntuma on rapsakka, eli vihannekset ovat rouskuvia ja lisänä on pähkinöitä tai siemeniä. Meillä oli kätevästi kaapissa melko vanhoja maapähkinöitä, joten ne päätyivät tähän hieman murskattuna. Chilitkin olivat omalta parvekkeelta, säästyipähän sekin parikymmentä senttiä...

Aasialainen raastesalaatti

Salaattipohjaksi esimerkiksi (valitse mistä tykkäät ja miten paljon tykkäät):

• porkkanaa
• kevätsipulia
• kaalia
• ituja
• kurkkua
• sokeriherneitä
• parsakaalia
• kukkakaalia
• tuoretta thaibasilikaa, korianteria, minttua, herneenversoja...
• (paahdettuja) pähkinöitä
• (paahdettuja) siemeniä
• mitä muuta nyt keksitkään, mitä aasialaiseen ruokaan voi tunkea

Kastike:

• kalakastiketta
• soijakastiketta
• riisiviinietikkaa
• limemehua
• ruokosokeria
• chiliä
• valkosipulia
• inkivääriä
• seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että maistelun jälkeen maku miellyttää omaa kieltäsi. Tuoreiden ainesten, kuten chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa kannattaa olla melko varovainen, koska ne raakoina saattavat helposti olla suhteellisen hallitsevia. Etikkaa ja suolaisuutta saa hallittua lisäämällä hieman enemmän sokeria ja seesamiöljy miedontaa kastikkeen makua kaiken kaikkiaan, jos se on tarpeen.
Oletuksena on yksi osa kalakastiketta, soijaa, riisiviinietikkaa, limemehua ja seesamiöljyä, kun taas kiinteämpiä aineita tulee lähinnä mausteeksi. Sopiva suhde riippuu kuitenkin melko vahvasti esimerkiksi siitä, miten suolaista kalakastiketta ja soijaa on käytössä.
Pese/kuori/raasta/murskaa salaattipohjan ainekset, sekoita ne ja kaada kastiketta päälle. Lopuksi koristele (paahdetuilla) seesaminsiemenillä. Tarkoituksena olisi, että kastiketta ei hirveästi kertyisi sekoitusastian pohjalle, koska silloin pohjalla oleva salaatti marinoituu helposti turhankin mausteiseksi, jos sitä ei syödä heti sekoittamisen jälkeen.



Tämä oli mukavaa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suhteellisen halpaa (koska kastikkeen ainekset meiltä löytyvät kaapista melkein aina) ja ennen kaikkea sopivan suolaista. Toki tuo White Trash Diseasen kokkailema lohi sopisi tähän kyllä varmaan aika hyvin seuraksi. Tai jokin muu rasvainen proteiiniklöntti. Ah ja voi miten runosuoneni selkeästi pulppuaa tänään!

Tätä voisi oikeastaan kätevästi kokkailla isommallekin porukalle, kunhan vain muistaa kipata kastikkeen sekaan juuri ennen tarjoilua. Muuten tuo suolaisuus veltostuttaa nuo vihannekset hieman ilkeästi.

Kokkausmusiikkina toimi: Crystal Castles feat. Robert Smith - Not in Love