Nyhtökaura vol 1: itämainen vaihtoehto.

 Nyt sitä sitten vihdoin sai Turustakin. Siis paljon kohkattua nyhtökauraa. Ja tietenkin (tai siis kerrankin) olin trendien aallonharjalla ja Stockalla jonottamassa (yksin) jo varttia ennen kuin koko tuotetta edes missään näkyi. Itse asiassa kukaan henkilökunnastakaan ei tuntunut ihan varmasti tietävän, mihin koko tuote tulisi myyntiin...

No, loppujen lopuksi sain sitten kaksikin pakettia: toinen oli maustettu kaffirlimetillä, inkiväärillä ja seesamilla, toinen tomaatilla, savupaprikalla ja korianterilla. Ensimmäiseksi testaukseen valikoitui tuo itämaisempi vaihtoehto. Ostin nimittäin samaisella kauppareissulla (tarjouksesta) jo aiemmin hyväksi todettua (koska se oli aiemminkin tarjouksessa) thaibasilikalla maustettua valmiskastiketta.

Tottakai maistoin nyhtökauraa myös sellaisenaan, koska pitäähän sitä nyt ottaa selville mistä sitä on niin tohkeissaan ollut tässä viimeiset muutamat kuukaudet. Koostumus oli erittäin miellyttävä: sopiva sitkeän ja murean välimuoto. Kaiken kaikkiaan koostumus oli suhteellisen lähellä kanaa, mitä vähän ulkonäön perusteella odotinkin. Maku tässä oli miellyttävä, muttei onneksi mitenkään erityisen vahva. Inkivääri jäi sellaiseksi jälkimauksi, mutta se myös on noista mainituista mausteista se ehdottomasti tujuin, joten ei yllättänyt tämä.

Vilkuilin ennen ruoanlaittoprosessia, että sopivatkohan kastike ja nyhtökaura yhteen. No, mikä jottei, kun nyhtökauran mausteista kaikkea paitsi inkivääriä oli jo tuossa kastikkeessakin. Ja inkivääri onneksi sopii aika moneen paikkaan. Lisäksi silppusin hieman sipulia ja valkosipulia (joita molempia myös oli jo kastikkeessa valmiiksi, mutta enempi parempi), mutta muuten jätin annokset aika yksinkertaiseksi. Ja kammottavan näköiseksi.

Tässä on siis vain keitettyä riisiä, paistettua sipulia, valkosipulia, sekaan heitetty kastike ja nyhtökaura vain pikaisesti lämmitettynä kastikkeessa juuri ennen tarjoilua.

Seuraavalla kerralla voisi maustaa ehkä rohkeammin itse (eli siis ilman valmiita kastikkeita) ja lisätä enemmän värejä (paprikaa, sokeriherneitä, porkkanaa...), mutta hyvää tämä näinkin oli. Ja täyttävää. 250 gramman paketista söi kaksi nälkäistä ihmistä ihan mainiosti ja vähän tässä pohdin, olisiko pitänyt itse syödä ennemmin vaikka vähän alle puolet.

Mutta siis hyväksi todettu kokeilu. Juuri tällaista tämän pitäisikin olla: taipuu moneen, mutta helpottaa kotikokkausta merkittävästi, koska on hyvää jo itsessäänkin. Huomenna testailuun sitten tuo tomaattiversio, sille on jo suuria suunnitelmia...

Kokkausmusiikkina toimi: Perturbator - Miami Disco