Huevos rancheros eli työmiehen aamiainen.

Tämä resepti on lempikeittokirjastani, jota olen kehunut kaikille, jotka ovat viimeisen vuoden aikana miettineet ääneen haluavansa syödä enemmän kasvisruokaa tai miten pitäisi keksiä uusia reseptejä tai... no, itseasiassa olen kehunut tätä kaikille, jotka ovat edes maininneet minulle ruoan. Celia Brooks Brownin World Vegetarian Classics, mahtava opus.

En siis itse ole kasvissyöjä, eikä ole poikaystävänikään, mutta olemme molemmat sitä mieltä ettei kaikessa tarvitse olla lihaa (ja podemme ajoittain vähän huonoa omatuntoakin siitä, jos tulee syötyä liharuokaa monta päivää putkeen). Tämän kirjan paras puoli onkin se, ettei siinä ole kasvisversioita liharuoista vaan oikeita, perinteisiä kasvisruokia joka puolelta maailmaa. Jopa oma pieni "meidän lapsillehan ei mitään kasvisruokaa kouluissa syötetä!" -maamme on päässyt mukaan joululaatikoiden muodossa. Suosittelen lämpimästi kelle tahansa, joka haluaisi tehdä sitä kasvisruokaa tai etsii muuten vaan uusia ideoita. Jos siis löydätte kirjan jostain suhteellisen helpolla, Bookdepositoryssa näyttäisi olevan tälläkin hetkellä, mutta omani ostin joskus aikanaan Akateemisen kirjakaupan alesta ja vilkaisin silloin läpi ja unohdin hyllyyn. Onneksi vilkaisin uudestaan, koska olen nyt kokeillut jo puoli kirjaa ja toisesta puolikkaastakin löytyy vielä kiinnostavia reseptejä kokeiltavaksi. Kuullette niistä kun saan aikaiseksi kokeilla taas jotain uutta.

Tämän päivän ruoka oli jo muutamaan kertaan aiemminkin testattu huevos rancheros, eli ei-niin-kovin-kaunis kasa tortillaa, papuja tomaattikastikkeessa, juustoa, tulista salsankaltaista mössöä ja kananmunaa. Kuten aineksistakin voi jo päätellä, tämä täyttää aika pirun tehokkaasti, mutta on myös aika pirun hyvää. Olemme itseasiassa pari kertaa syöneet tätä oikeasti aamiaiseksikin, mikä on kirjan mukaan aterian alkuperäinen nauttimisaika. Melkoinen työjuhta saa kyllä olla, jos haluaa tällaisen aamiaisen jälkeen vielä syödä kunnon lounaan ja päivällisen ja silti pitää napit housuissaan kun istahtaa alas. Tulisuusastetta voi tässä ruoassa myös säätää lähes jokaiselle sopivaksi, varsinkin koska tortillat, juusto ja munat kaikki miedontavat itsessään melko tulista kastiketta. Älä siis pelästy chilin määrää reseptissä, vaikket tulisen ruoan ystävä olisikaan. Voihan sitä toki vähän vähentääkin, jos on oikein herkkä poltteelle, mutta silloin kannattanee vähentää myös ainakin juustokuminan määrää, ettei se dominoi makua. Tämän voi kai tehdä ilman papujakin, mutta itse olen kovasti papujen perään enkä voi käsittää miksi kukaan haluaisi jättää ne tästä pois.

Huevos rancheros (kahdelle)

• 4 tortillapohjaa (yksikin riittää per syöjä, mutta tällä määrällä varmistetaan erittäin täysi vatsa)
• noin 8 rkl valkoisia papuja tomaattikastikkeessa (ainakin)
• noin 100 g juustoraastetta
• 4 munaa
• oliiviöljyä
• 2-4 valkosipulin kynttä (maun mukaan)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 6 rkl chilimausteseosta (kts. myöhemmin)
• 3 dl vettä
• 200 g tomaattimurskaa tai muutama pehmeän kypsä tomaatti pilkottuna
• suolaa
• avokadoa ja paistettuja tomaatinpuolikkaita (eivät pakollisia)

Chilimausteseos:

• 3-4 rkl mietoa chilijauhetta
• 1 rkl vahvoja chilihiutaleita (tai saman verran lisää miedompaa chiliä)
• 1 tl oreganoa
• 0,5 tl juustokuminaa
• 0,5 tl suolaa 

Tee valmiiksi chilimausteseos ja sekoita sen sekaan jauhot. Kuumenna öljy pannulla ja lämmitä siinä valkosipulit niin, että huomaat tuoksun nenässäsi. Nam. Lisää chilijauhoseos ja sekoita öljyyn. Kun väri tummuu, lisää sekaan hitaasti vesi ja anna kastikkeen samalla suurustua. Lisää lopuksi tomaattimurska tai pilkottu tomaatti ja tarvittaessa lisää suolaa. Siirrä kastike syrjään. (Nimi on muuten kirjan mukaan salsa rojo, jos jotakuta kiinnostaa.)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä tortillapohjat leivinpaperille (joka mielellään on joko pellin tai ritilän päällä) ja lusikoi pohjien päälle tasaisesti papuja tomaattikastikkeessa. Papuja ei tarvitse olla kaikkialla tasaista kerrosta, mutta sen verran hyvin että joka haarukalliseen saa edes yhden. Ripottele päälle juustoraastetta ja tunge kuumaan uuniin kunnes juusto on sulanut.
Kun tortillat lämpenevät ja juusto sulaa uunissa, paista munat yksi kerrallaan (tai ainakin niin että pysyvät erillään toisistaan) haluamallasi tavalla, itse paistan vain toiselta puolelta ja jätän yleensä keltuaisen hieman löllykäksi. Asettele yksi muna per tortilla ja kauho päälle kastiketta ja syö. Ja syö. Ja syö. Ja inhoa itseäsi vähän kun et osannutkaan lopettaa ennen kuin vatsaan sattuu.

Nyt varmasti jo tarkimmat silmät huomioivat sen, että yllä olevassa kuvassa ei vaikuta olevan mitään kastiketta (ja nyt ne loputkin huomasivat toivottavasti saman). Tai, niin, onhan se siellä taustalla... No, tämä johtuu joka tapauksessa siitä että tämä ruoka ei todellakaan ole mitenkään erikoisen hemaisevan näköistä ruskeanpunertavine kastikkeineen:

No, onneksi maku on sitäkin parempi. En oikeastaan edes muista milloin olen viimeksi tehnyt ruokaa, joka olisi myös näyttänyt hyvältä... öh, toivottavasti kovinkaan moni ei valitse ruokiaan nättien kuvien perusteella, koska tässä kämpässä ei ole hyvää kuvaajaa eikä hyvännäköisiä ruokia kuin erittäin harvoin. En kai ole oikein ikinä oppinut arvostamaan nättiä ruokaa muuten kuin ravintolassa. Ja loppujen lopuksi sielläkin suhteellisen harvoin. Tärkeämpää on saada sitä ruokaa siinä vaiheessa kun sinne asti on päässyt.

Kokkauksen taustamusiikki: Rage Against the Machine - Bulls on Parade