Pizzaa!

Blogihan pitää aina aloittaa räväyttävästi ja hienosti ja niin, että mahdolliset lukijat jäävät koukkuun. Joten, öh, minä sitten esittelen pizzaa? Kaikkihan varmaan tekee pizzaa kotona (jos ei muuten ni ainakin mikrossa roiskeläppiä lämmittäen, jos sen haluaa pizzaksi laskea), mutta kun... kun... tämä pizza oli ihan sairaan hyvää. Ja myös sen päivän ruoka, kun sain oikeasti aikaiseksi tehdä tälle blogiajatukselle jotain, joten käytän sitä tekosyynä tälle kaikelle pizzasta jauhamiselle.

Kaikki oli (kerrankin) tässä pizzassa itsetehtyä: taikina, tomaattikastike ja ihan itse tuuppasin täytteetkin päälle. En sentään ole alkanut niin hifistelijäksi, että vuohet kasvattaisin ja lypsäisin ja tekisin vuohenjuustoni itse, mutta ehkä hurahdan niinkin pahasti vielä joku päivä kun vähiten sitä odotan itsekin. Täytteenä siis karamellisoitua sipulia, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Perusteena täytteille oli lähinnä se, että rahaa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta aurinkokuivattuja tomaatteja ja sipulia löytyi jo kotoa. Vuohenjuusto oli siis se tuhlausosuus tässä pizzassa.

Pizzan pohja on tehty mukaillen Kinuskikissan pizzataikinaohjetta (ja tämä on hieman muistinvaraista, koska tätä samaa pohjaa on syöty nyt kolmen pizzan verran, kaksi jälkimmäistä taikinapalleroa elelivät pakastimessa kunnes tarvetta ilmeni). Muuten pysyttäydyin suhteellisen samoissa suhteissa kuin alkuperäinenkin, mutta suolaa lisäsin. Itse pidän kovasti ruoistani suolaisempina. Jauhoja on myös heitelty sekaan sillä periaatteella mitä kaapista sattui löytymään. Lopputuloksena paras taikina tähän mennessä, omituista kyllä... mutta se resepti:

Pizzataikina

• 6 dl kädenlämpöistä vettä
• 1 pkt hiivaa (50 g)
• 4 rkl öljyä
• 1,5 tl suolaa
• 8 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sämpyläjauhoja
• 2 dl ruisjauhoja

Liuota hiiva veteen, lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhot hiljaksiin (tai puolivälissä kyllästyen ja loppuvaiheessa kiroillen kuten minä usein). Kinuskikissan mukaan kannattaa antaa kohota vasta kaulittuna, itse tykkään antaa taikinan kohota jo tässä vaiheessa puolisen tuntia ja kaulita vasta kun olen erotellut myöhemmin käytettävät taikinapallerot isosta pallerosta (ja sitten kiroilla kun jääkaappiin sulamaan otettu taikina yrittää valloittaa koko jääkaapin seuraavana aamuna...).

Tomaattikastiketta olen tehnyt hieman vaihtelevin reseptein useampaankin otteeseen ja kaikki niistä ovat tietenkin päästäni revittyjä, joten tarkkoja määriä en edes oikein osaa kaikille mausteille antaa, mutta suuntaa-antavasti tomaattikastike syntyy näin:

Tomaattikastike
 

• 1 iso sipuli
• 4-5 valkosipulia (vähempikin riittää, jos ei niin arvosta löyhkää)
• 1 prk tomaattimurskaa (400-500 g, ei ole turhantarkkaa)
• 2-3 rkl tomaattipyreetä
• noin 1 tl sokeria
• suolaa
• oreganoa
• timjamia
• basilikaa
• persiljaa
• vahvaa chiliä (jos siis tykkää tulisesta. Nam.)

Pilko sipuli ja kuullota öljyssä (en oikeasti ole huomannut eroa rypsin ja oliivin välillä tällaisissa tapauksissa, mutta olenkin ehkä öljyignoramus). Lisää hienonnettu valkosipuli (ja chili, jos sellaista käytät) hetkeksi lämpenemään ennen kun sekaan lisätään tomaattimurska ja -pyree. Sekoita, lisää sokeri ja anna lämmetä hetki. Lisää mausteet sekaan, suola oman maun mukaan (kunhan muistat, että pohjassa on jo suolaa ja ainakin tämän huushollin täytteetkin ovat yleensä suhteellisen suolaisia). Hämmennä hetki ja ota pois levyltä. Jos olet kärsivällistä tyyppiä, anna jäähtyä hetki ennen kuin soseutat kastikkeen, mutta jos et, soseuta vaan lämpimänä (äläkä syytä bloginpitäjää kun poltat itsesi).

Sitten vaan kaulitulle pizzataikinalle kastiketta ja täytteitä.. Ai niin, se karamellisoitu sipuli pikaversiona: Kuullota sipuliviipaleita pannulla, laske lämpö aika alhaiselle, lisää sekaan puolisen teelusikallista sokeria ja sekoittele aika ajoin. Anna hautua kunnes sipulit ovat pehmoisia ja ihastuttavia, tai kunnes nälkä on kasvanut sietämättömäksi etkä malta enää odottaa kauempaa, vaikka se tekisikin sipuleiden maulle hyvää.

Kuten tästä voi päätellä, aika usein tulee tehtyä ruokaa vähän liian nälkäisenä. Mutta toisaalta ihan liian usein käy niin, että yritän ennakoida nälän hiipimisen ja päädyn syömään hyvää ruokaa liian huonolla ruokahalulla. Huono yhdistelmä joka tapauksessa, joko pilaan hyvän ruoan kiirehtimällä nälän takia tai syön hyvää ruokaa ilman sen erikoisempaa ruokahalua. Ei sillä, eivät ne ruoat ikinä syömättä ole sen takia jääneet. *röyh*

Ajattelin myös lisätä edes jotain teeskennellyn persoonallista tähän ruokajuttuun ja kertoa mitä kuuntelen samalla kun kirjoitan näitä. Ei tämä nyt ehkä kiinnostavinta tietoa ole, mutta minä tykkään väläytellä näitä hämmentäviä biisivalintojani aina välillä.

Kokkauksen soundtrack: M83 - Midnight City