Pavut Bostonin tapaan & maissileipä.

Tämä postaus yhdistää itseasiassa muutamankin ruoan, koska huomasin tämän yhdistelmän toimivan huomattavasti paremmin kuin World Vegetarian Classics -teoksessa ehdotettu keitetty riisi. Molemmat reseptit ovat siis alun perin tuosta kirjasta, mutta ihan itse tajusin yhdistää nämä kaksi asiaa. Jotain sentään joskus itsekin osaan ideoida. Ehkä. Vahingossa.

Pavut eivät omasta mielestäni olleet kaiken sen vaivan ja ajan arvoisia, mutta poikaystävä oli ihan myyty. Toisaalta olen meistä myös se, joka pitää vähemmän esimerkiksi kaikenlaisista barbecue-marinoiduista ties mistä ja tämä oli kovasti saman tyyppistä tavaraa. Enemmän makeaa kuin suolaista, mutta selkeästi kuitenkin pääruoka eikä jälkiruoka. Ehkä juuri siitä syystä vähän suolaisempi maissileipä (eli siis cornbread) toimi tämän kanssa minusta paremmin kuin pelkkä keitetty riisi. Tämä ruoka on siis selkeästi mielipidekysymys, suosittelen testaamaan jos barbecue-henkinen (ja erittäin halpa) kasvisruoka kiinnostaa ja on aikaa liotella papuja ja muhennella ruokaa uunissa tuntikausia.

Kuten ehkä jo huomaattekin, kuva pavuista on otettu ensimmäisellä syömiskerralla riisin kera. Nätimpi kuva siitä tuli kuin olisi tullut siitä maissileivästä samaisella papumössöllä kuorrutettuna, mutta makuyhdistelmä ei ollut yhtä antoisa. Reseptin annos on myös niin massiivinen, että pakastimme jämät ja söimme niistä jämistäkin vielä kahdestaan kaksi erillistä kertaa... eli vaikka kypsennys vie pitkään, ruokaakin tulee kyllä runsaasti.

Pavut Bostonin tapaan

• 400 g kuivattuja (valkoisia) papuja / kolme 400 gramman tölkkiä säilöttyjä (valkoisia) papuja vedessä
• 1,25 dl melassia / tummaa siirappia
• 2 tl sinappijauhetta
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1-2 sipulia pilkottuna
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja mustapippuria

Liota kuivattuja papuja yön yli kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä vaihda vesi ja keitä n. tunti, kunnes pavut ovat suhteellisen pehmeitä. Älä heitä keitinvettä pois.
Kaada pavut uunivuokaan ja lisää sen verran keitinvettä, että pavut juuri ja juuri peittyvät. (Jos käytät tölkkipapuja, lämmitä ne kattilassa ja kaada ne sitten kuumina uunivuokaan nesteineen kaikkineen.) Lisää sekaan melassi/siirappi, sinappijauhe, tomaattipyree, pilkottu sipuli, laakerinlehdet, pippuri ja n. 2 tl suolaa (tai oman maun mukaan).
Peitä vuoka uuninkestävällä kannella tai foliolla ja kypsennä 150°C noin kolme tuntia. Tarkista nestemäärä noin tunnin välein. Jos pavut vaikuttavat kuivuvan, lisää nestettä niin, että nesteen pinta peittää pavut. Anna papujen seistä peitettynä n. 10 minuuttia vielä senkin jälkeen, kun ne on otettu pois uunista. Syö riisin (ja höyrytettyjen vihannesten) kanssa tai maissileivän kera.

Maissileipä

• 70-80 g sulaa voita + n. 2-3 tl vuoan voiteluun
• n. 3,25 dl polentajauhoja (tai n. 250 g)
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1-2 tl suolaa
• 3 munaa
• 2,5 dl maitoa

Laita uuni lämpenemään 200°C. Voitele uunivuoka (halkaisija n. 20 cm) ja laita vuoka uuniin siksi aikaa, kun teet taikinan.
Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää sitten sekaan munat. Lisää maito sekaan vähitellen sekoittaen ja lopuksi sulatettu voi.
Ota kuuma vuoka uunista ja kaada taikina siihen mahdollisimman nopeasti. Kypsennä maissileipää n. 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kultainen ja leipä tuntuu tiiviiltä. Leivän voi syödä joko lämpimänä tai jäähtyneenä.



Maissileivästä on muodostunut minulle ajoittainen pahe. Aina välillä sitä vain tekee mieli, varsinkin kun polentan rakenne on niin miellyttävä ja voin kanssa tämän leivän maku on vain mainio. Kaiken lisäksi ainekset löytyvät meillä kaapista lähes aina, koska polentaa ei pahemmin muuhun tule käytettyä ja muut ainekset taas kuuluvat kaappien perusvalikoimaan. Toimii myös hyvin esimerkiksi chilin con carnen (tai sen lihattoman version) seurana ja taikinan sekaan voi testatusti sekoittaa myös vanhat juustoraasteen jämät. Käytän myös tämän tekemiseen aina liian suurta (halkaisija kai 26 cm) irtopohjavuokaa, joka ei kyllä tykkää yhtään olla uunissa lämpenemässä yksinään, mutta se helpottaa niin paljon taas sitä loppuvaiheen leivät irrottelemista. Vuoan etukäteen lämmittäminen ja taikinan voi kyllä helpottavat huomattavasti tämän leivän irrottamista vuoasta jo itsessään, reunoista tulee rapsakat, sisuksesta pehmeä ja leivästä itsessään miellyttävän epäterveellisen makuinen.

Kokkausmusiikkina toimi: White Lies - Bigger than Us

Kaskis.

Kuulimme tästä uudesta ravintolasta jo jonkin aikaa sitten tutun Facebook-päivityksen kautta, ja tottakai pistimme heti korvan taa. Pitäähän sitä uusia paikkoja testata tilaisuuden tullen, vaikka nykyäänkin kiinnostavia paikkoja on niin paljon ettei ehdi käydä kaikkialla niin usein kun haluaisi. Tai ehkä ehtisikin, jos olisi vielä siihen rahaa... mutta toisaalta kyllä se kotona kokkaaminenkin on joskus kivaa. Aika useinkin jopa, kunhan on aikaa ja hyviä ideoita, viime aikoina on ollut vähän puutetta molemmista...

Annoksessa oli siis paistettua kuhaa, jokirapuja ja beurre blanc -kastiketta. Kuten kuvasta näkee, seassa oli myös vähän yrttejä, vihanneksia ja ropsaus savustettua mätiä vielä kalan päällä. Lisukkeena tarjottiin puikulaa, jonka seassa oli hienoisia paloja jokirapua ja ilmeisesti samaista kastiketta kuin tässä muussa annoksessa. Oli erittäin maittavaa, samoin kuin viini (josta en todellakaan muista mitä se oli, mutta hintaa ainakin riitti lasillisella) ja seuralaisen possunkylkiannos.

Tämän Kaskiksen annoksen inspiroimana teimme viikkoa (tai jotain sellaista) myöhemmin samanhenkisen halpisannoksen kotona: kalapuikkoja (jostain syystä niihin iskee himo noin kerran vuodessa) ja puikulaperunaa parisienne-kastikkeessa. Ei ollut ihan sama asia, yllättäen, mutta olin vain tyytyväinen että sain kalapuikkoja ja erityisesti onnellinen siitä, ettei vaivalla ja kiroilulla uppomunaleipiä varten tehty parisienne-kastike mennyt osittain hukkaan. Olen ehkä vähän salaa ylpeä siitä, miten hyvin osaan kehittää ruokia kaikkien omituisten jämien perusteella. Selkeästi opetettu kotona liiankin tehokkaasti siihen, ettei mitään saa heittää pois, ei edes ruokalusikallista salsaa purkin pohjalla, ennen kun jokin home tai muu vastaava iskee.

Suunnitelmana on mennä uudestaan Kaskikseen syömään jossain kohtaa, kun olemme taas paremmin varoissamme. Erityisesti siksi, että se menu-kokonaisuus jäi tällä kertaa testaamatta viineineen kaikkineen ajanpuutteen vuoksi. Ensi kerralla sitten pidemmän kaavan mukaan ruokaa ja ronskimmin viiniä, ja erityisesti vähemmän leffaa kaiken ahmimisen jälkeen...

Ravintolaan fiilikseen sopiva taustamusiikki: Nouvelle Vague - Bizarre Love Triangle

Lammasmakkaraleivät.

Löysin tämän reseptin etsiessäni jotain iltaruokaa lievän krapulaiseen sunnuntaihin. Mieleni teki jotain juustoisaa ja lämmintä, muttei kuitenkaan mitään kovin suuritöistä. Ja katsokaa, mitä löysin! Juustoa, makkaraa ja vähän jotain terveellistäkin vahingossa seassa!

Lammasmakkaraleivät

• 1 ciabatta (tai muu vaalea matala leipä)
• 2 mausteista (lammas)makkaraa (tai esim. chorizoa siivuina)
• n. 1 dl tomaattista pastakastiketta
• n. 1 dl säilöttyjä paprikasuikaleita
• n. 150 g vahvaa, hyvin sulavaa juustoa
• chiliä ja oreganoa mausteeksi

Riivi leivästä pehmeää sisusta pois, niin että täytteet mahtuvat paremmin leivän väliin. Siivuta tai puolita makkarat. Levitä leiville tomaattikastiketta ja kuivamausteet. Kasaa loput täytteet niin, että tomaattikastikkeen päälle tulee paprikaa, juustoa ja lopulta makkaraa. Makkaran päälle taas juustoa, paprikaa ja lopuksi toinen leivänpuolikas. Grillaa voileipägrillissä (tai uunissa matalahkossa lämpötilassa) kunnes juusto on sulanut.



Täytyy tässä kohtaa myöntää, että unohdimme omistamme kuivat mausteet täysin, mutta se ei haitannut oikeastaan yhtään. Makkaran määrän tuplaaminen kyllä vähän haittasi sitten taas grillaamisepisodia, täytteet tuppasivat haluamaan vähän muualle kuin leivän sisälle... Samaisesta syystä pohdinkin sitä, että ensi kerralla voisi harkita mahdollisesti ennemmin chorizosiivuja tähän tarkoitukseen. Enemmän makua ja kätevämpi muoto leipien grillaamisen kannalta. Juustona käytimme raclettea, koska se nyt sattui olemaan silloin tarjouksessa kun aineksia haimme. Ei ollut ehkä tähän ihan paras ratkaisu, racleten maku on vähän turhan mieto näiden muiden ainesten yhteydessä. Ehkä ennemmin kannattaisi testata jotain vahvaa cheddaria tai vanhaa goudaa tai mitä tahansa muuta juustoa, joka saa jääkaapin haisemaan kuolleelta piisamilta alta aikayksikön.

Kokkauksen taustamusiikkina toimi: KMFDM - Sunday Bloody Sunday

Pikamunariisi.

Pikainen päivitys vain osoittaakseni, että edelleen henki pihisee. Ilmeisesti gradun saaminen enimmäkseen valmiiksi tarkoittaa sitä, että ehtii viettää arjen töissä ja viikonloput ihmisten kanssa. Eli siis käytännössä olen ollut kotona vapaalla ihan totaalinen raato, joskus jopa CSI:n katsominen on tuntunut liian rankalta. Sellaisiin hetkiin tämä ruoka on itseasiassa oikein mainio pikaruoka, joka ei vaadi pahemmin vaivaa. Tai siis kuten Beyond Kimcheen kirjoittajatäti toteaa: eihän tätä voi edes reseptiksi kutsua.

Pikamunariisi (1 annos)

• 1 muna (2, jos haluat lisää ruokaisuutta ja proteiinia)
• öljyä paistamiseen
• 1 annos keitettyä riisiä (1,5-2 dl)
• 0,5 rkl voita
• 3 tl vaaleaa soijaa (tai oman maun mukaan)
• 1 tl seesamiöljyä
• 1-3 tl seesaminsiemeniä paahdettuna

Lämmitä riisi esimerkiksi mikrossa samalla kun paistat munan yhdeltä puolelta niin, että valkuainen on jähmettynyt, mutta keltuainen on vielä hieman valuvainen. Laita voinokare ensin lämpimän riisin päälle, sitten paistettu muna sen päälle. Ripottele mausteeksi soijaa, seesamiöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Ahmi.



Meillähän tämänkin tapauksessa kävi aika perinteisesti: ei todellakaan ollut valmiina keitettyä riisiä, joten käytännössä tähän ruokaan meni puolisen tuntia kaikkine keittämisineen, paistamisineen ja paahtamisinen. Mutta yksinkertaisista aineksista saa yllättävän hyvää ja tästä oppineena meillä on nyt odottamassa pakkasessa annos keitettyä riisiä hätätilanteita varten...

Kokkausmusiikkina toimi: SQÜRL & Madeline Follin - Funnel of Love