03 January 2015

Papu-omenasalaatti lime-avokadokastikkeella.

 Muistaakseni näin jossain Facebookin uumenissa vegaanisen tammikuuhaasteen. En kyllä osallistu siihen, koska tänäänkin olen jo ehtinyt syödä sekä munia että juustoa, mutta jos joku muu on siitä kiinnostunut niin voin jakaa joulukuun puolella testattuja reseptejä nyt uuden terveellisen vuoden kunniaksi. Oma vuoteni ei ole kyllä toistaiseksi ollut yhtään sen terveellisempi kuin edellinenkään, mutta jos nyt edes palaisi sille terveellisyyden tasolle kuin ennen joulua niin kaikki olisi paremmin.

Löysin tämän reseptin jostain "10-25 parasta vegaanireseptiä" -listauksesta, johon eksyin syystä X. Kuten olette ehkä huomanneet, tämä netin selailuni reseptien perässä on melko päätöntä touhua enkä ikinä tiedä mitä kautta päädyn mihinkin reseptiin. Samaisesta syystä kirjanmerkkieni Reseptit-kansio on aikamoinen kaaos, siellä on sekä testattuja että testaamattomia reseptejä kasapäin. Tämän alkuperäinen resepti oli kuitenkin liikaa vaadittu Stockmannin valikoimalle: en löytänyt edamame-papuja pakkasesta, vaikka olen monta kertaa pinaattia hakiessani niitä nähnyt siellä. Sen kerran kun olisin halunnut nimenomaan niitä enkä pinaattia, niitä ei sitten ollut. Aika tyypillistä, sanoisin. Mutta ei hätää, korvasin edamamet vihreillä pavuilla ja sain soijattoman version, hurraa. En kyllä edes välttele soijaa (tai siis välttelen soijarouhetta yms. mutta se johtuu niiden koostumuksesta ja mausta eikä soijaisuudesta), mutta jos ei vaihtoehtoja ole niin pakko soveltaa.


Papu-omenasalaatti lime-avokadokastikkeella
  • n. 400 g kikherneitä
  • 0,5 rkl oliiviöljyä
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,25 tl juustokuminaa
  • ripaus cayennepippuria (tai maun mukaan)
  • ripaus kuivattua inkivääriä
  • 1,25 dl cashewpähkinöitä
  • n. 300 g edamame-papuja tai vihreitä papuja
  • 2-3 omenaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta basilikaa pilkottuna koristeeksi halutessasi
Kastike:
  • 1-2 avokadoa
  • 2-3 cm pala tuoretta inkivääriä
  • 1 salottisipuli
  • 3 rkl limemehua
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 0,5 rkl vaahterasiirappia
  • 1-2 rkl oliiviöljyä
  • n. 3 rkl pilkottua tuoretta basilikaa
Kuori ja pilko inkivääri ja sipuli. Poista avokadosta kuoret ja siemen. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset blenderissä tasaiseksi kastikkeeksi. Kastiketta tulee runsaasti, halutessasi voit säästää osan myöhempään käyttöön, mutta avokadon väri muuttuu säilytettäessä ruskeaksi ja kastike on käytettävä viimeistään seuraavana päivänä.
Jos edamamet pitää kypsentää ennen käyttöä, tee se tässä vaiheessa.
Paahda kikherneitä pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Valuta päälle oliiviöljy ja lisää suola, juustokumina, cayennepippuri ja inkivääri kikherneiden sekaan. Lisää pannulle cashewpähkinät ja sekoittele maltillisella lämmöllä, kunnes myös cashewpähkinät ovat saaneet hieman väriä. Samalla kun kikherneet ja pähkinät paahtuvat, pilko omenat. Lisää lämpimät kikherneet, cashewpähkinät ja edamame (tai vihreät pavut) omenan sekaan kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan, lisää sekaan haluamasi määrä kastiketta ja tarjoile lämpimänä.



Jostain syystä tykkäsin tässä kaikkein eniten omenasta. Se oli mukava piriste kaiken muun vihreän mössön seassa. Joku kerta olisi kiva kokeilla tätä oikeasti niiden edamame-papujen kanssa, mutta ei ehkä nyt ihan heti lähiaikoina, on niin paljon kaikkea muutakin jännittävää kokeiltavana. Kunhan vain olisi aikaa ja viitsimistä niille vähän pidemmillekin projekteille, tällä hetkellä tuntuu että kaikki ruoat jotka teen ovat nopeita ja helppoja, koska en jaksa ajatella hirveän pitkälle. Mutta toisaalta onneksi on olemassa kasa hyviä ja nopeitakin reseptejä, niin ei silti tarvitse elää eineksillä ja naapuripizzerian pizzalla (koska ne ovat siis huonoja pizzoja, ei siinä muuten mitään vikaa olisi).

Ehkä voisi harkita että näin tammikuussa keskittyisi vegaaniresepteihin ihan piruuttaan ja palaisi sitten taas normaaliin sekalaiseen settiin helmikuussa. Saa nähdä. Kasvisvoittoisemmaksihan tämä meidän ruokavalio on muuttunut koko ajan ja siinä samalla tietenkin tulee tehtyä välillä vähän vahingossakin vegaaniruokaa. Useimmiten tajuan sen siinä vaiheessa kun puolet ruoasta on jo syöty. "Hei täähän on muuten vegaanista, hups!" Hyvä ruoka on hyvää, oli se vegaanista tai ei, sanoisin.

Kokkausmusiikkina toimi: The Smiths - Meat Is Murder

No comments:

Post a Comment