Neitsytperunafestivaali 2015.

 Ikinähän en siis ole myöhässä mistään kirjoittanut, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa Neitsytperunafestivaalihan on vain muutaman päivän tapahtuma, joten tuskin kukaan meikäläisen sepustusten perusteella sinne olisi eksynytkään tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna joku saattaakin eksyä.

Ilahduttavan paljon väkeä oli kyllä tänäkin vuonna paikalla. Hyvä saa saattoi toki vaikuttaa asiaan, viime vuonna iski inhottava kaatosade kesken kaiken. Tänä vuonna ei myöskään tapahtunut lokkionnettomuuksia, sen sijaan vain Koulun pihan puut koittivat antaa omat mausteensa annoksiin.

Paikalla oli siis kahdeksan ravintolaa, joista osalla oli muutamakin annos tarjolla. Perinteisesti tarjolla oli suhteellisen paljon kalaa uuden perunan seurana. Myöskin perinteisesti annoksista muistaakseni yksikään ei tainnut olla kasvisruokaa. Itse kokeilimme kuutta annosta eli ehkä suunnilleen puolia tarjolla olevista annoksista. Ensimmäiset pari oli helppo valita, mutta viimeisen kohdalla alkoi olla jo vähän hankalaa löytää mitään kiinnostavaa. Se johtui toki osittain siitä, että muutamilla ravintoloilla oli hieman ehkä samankaltaiset annokset tarjolla, jolloin tietenkin oli korkeampi kynnys kokeilla toista vastaavaa.

Oma iltani alkoi tällä Teinin pyttipannuannoksella. Yksinkertaista mutta maittavaa. Se erikoisuus annokseen tuli lähinnä tuosta klöntistä tuossa päällä: se oli nimittäin kananmunaa. Maussa ei ollut sinänsä mitään erikoista, mutta annos sai lisäpisteitä minulta ihan vain sillä, että se onnistui yllättämään jossain.

JJ de Nier Food Experiencen uudet perunat oli täytetty aurajuustolla ja friteerattu. Jännittävä idea, mutta uuden perunan omat ominaisuudet jäivät ehkä aavistuksen piiloon kaiken muun seassa. Tykkäsin rapeasta kuoresta, mutta muuten ehkä lievä pettymys.

Tämä annos oli jotenkin päässyt sen verran unohtumaan, ettemme edes muista kenen se oli. Arvaus olisi Hus Lindeman, mutta varmaa tietoa ei ole. Ehkä ravintolan kannalta parempi, sillä suunnilleen kolmasosa tuosta kuvassa näkyvästä lihasta jäi syömättä siksi, että se oli niin sitkeää etten edes minä pystynyt syömään sitä. Yleensä lihan sitkeys on minulle lähinnä sellainen lievästi ärsyttävä asia, mutta tuon lihapalan tapauksessa ehti jo iskeä aikamoinen ällötys. Ilmeisesti pala ei ollut oikein sellainen, joka olisi kannattanut jättää kauniin roseeksi.

Tämä fish'n'chips-annos oli se parempi niistä kahdesta testaamastamme (toinen tulee vastaan myöhemmin). Olen melko varma, että kyseessä oli Ludun annos. Melko. En täysin.

 

Tämä oli omista annoksistani ehdottomasti pahin pettymys koko festivaaleilla (aiempi liharuoka kun oli poikaystävän annos). Salaattia, jossa oli jonkin verran uutta perunaa, vähän kananmunaa, vielä vähemmän savulohta. Annos nappaistiin suoraan jääkaapista esille, siinä missä muualla ruoka oikeasti pikaisesti viimeisteltiin asiakkaan sen tilatessa. Makua ei ollut oikein nimeksikään, osittain varmasti siksi, että salaatti oli aivan liian kylmää. Turun Keittiömestarit eivät todellakaan olleet nimensä veroisia.

Ravintola Koulun oma annos oli myös fish'n'chips-annos. Niitä olikin tänä vuonna jostain syystä aika montaa eri versiota. Tämä olisi varmasti ollut parempaa, jos aiempi annos ei olisi ollut niin hyvä. Nyt tästä tuli vähän sellainen olo, että mureketaikinassa oli enemmän kananmunaa kuin kalaa. Piparjuurikastike oli tosin hyvä ja piristävä seuralainen kalalle.

Kaiken kaikkiaan pettymyksiä oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta annosten mielikuvituksekkuudessa olisi vielä huomasti parantamisen varaa. Siinä vaiheessa, kun näkee neljännen "paistettua kalaa muodossa X ja paistettuja uusia perunoita" -annoksen, alkaa epätoivo hiljaksiin iskeä.

Olisi pitänyt kyllä silloin kirjoittaa nämä ylös johonkin, ravintolat ja annokset. "No kyllä nää nyt muistaa!" No muistaisi ehkä jos kirjoittaisi heti eikä kuukauden päästä. Ehkä olen taas oppinut jotain... Saa nähdä olenko unohtanut kaiken ensi vuoteen mennessä ja erityisesti odotan mielenkiinnolla montako fish'n'chips-annosta on tarjolla, kun trendi näyttää olevan se, että sitä on pari versiota enemmän tarjolla joka vuosi.

Syömisen taustamusiikkina toimi: Skunk Anansie - Charlie Big Potato