Chipotle-jauhelihapihvit (hampurilaispihvit).

Pahoittelen tavallista pidempää taukoa päivitystahdissa, gradun kirjoittaminen on ilmeisesti ehdyttänyt kirjoitusintoni myös kiinnostavammista (ja vapaaehtoisemmista) asioista. Ei sillä etten pitäisi graduaiheestani, mutta tämä viime hetken paniikki aiheuttaa aina lievää ahdistusta. No, viikko enää ja sitten voin loikkelehtia onnellisena ja gradusta piittaamatta ainakin jokusen viikon ennen viimeisiä viilauksia...

Mutta se ruoka! Ruoka on kivaa! Kerrankin ihan omasta päästäni revitty resepti, joka kuitenkin vaatii ehkä vielä uutta testausta ja muokkausta myöhemmin... En ollut ehkä ajatellut kaikkia osa-alueita tässä ihan loppuun asti, mutta lopputulos oli siitä huolimatta oikein maukas ja ihan riittävän hyvä. Aina on silti varaa parantaa!

Ehkä tässä nyt aluksi pitäisi puhua niistä chipotleista, siltä varalta ettei joku tiedä mistä on kyse. Chipotlet ovat savustettuja chilejä, eli niissä yhdistyvät kaksi kaunista asiaa: savun maku ja tulisuus. Näitä ilmeisesti saa jostain ehkä kuivattunakin, mutta itse olemme käyttäneet käytännössä aina kuvassa näkyvää versiota. Chipotleja adobo-kastikkeessa, chilien lisäksi kastikkeesta löytyy mm. sipulin palasia. Muutaman kerran olemme käyttäneet ruokaan koko purkin kerralla, mutta olemme niiden muutaman kerran jälkeen päätyneet siihen, että ehkä puoli purkkiakin on ihan riittävä määrä... Puhumattakaan siitä, etten ole edes varma onko näitä missään kaupassa tällä hetkellä säännöllisesti saatavissa, niin muutaman varastossa olevan purkin on syytä myös riittää siihen asti, että voidaan tilata Amazonista tai jostain lisää, elleivät sitten Turun kaupat tajua omaa parastaan. Ja kyllä, olen oikeasti ottanut yhteyttä muutamaankin kauppaan että hommaisivat tätä lisää, sen verran paha addiktio näihin on syntynyt.

Yleensä teemme chipotleista kanasalaattia tai chili sin carnea (harvemmin lihaversiota), mutta muitakin reseptejä on tullut testattua. Varmaankin teemme toiste ainakin kana-chorizo-mustapapu-keittoa, johon näitä tuli ja siitä ihan taatusti tulee oma blogipostauksensa, sen verran nannaa se oli. Sitten kun on taas siis varaa ostaa ihan jopa kahta eri lihaa, tällä hetkellä syödään mitä kaapeista ja pakastimesta löytyy, heh. Mutta noin niinku positiivisena puolena täytyy sanoa, että alla oleva kuva on täysin käsittelemätön ja se on silti ah niin kaunis! KAUNIS! (Hmm, pitäisiköhän sitä syödä tänäänkin jotain eikä vaan kirjoittaa ruoasta...)

Chipotle-jauhelihapihvit

• 400 g jauhelihaa (meillä sika-nautaa, koska se oli halpaa, mutta nauta käynee paremmin)
• 1 sipuli
• 2-4 valkosipulinkynttä
• n. puoli purkkia chipotleja adobo-kastikkeessa (vain chilit, ei kastiketta)
• n. 0,5 dl maitoa (ei pakollinen)
• 1-2 dl korppujauhoja
• ripaus suolaa ja pippuria
• 2-3 munaa

 Koska chipotlen pilkkominen pienenpieneksi ei innostanut, soseutin chipotlet, valkosipulin ja sipulin blenderissä. Koska blenderimme on huono, jouduin lisäämään sekaan hieman maitoa, jotta seoksesta tulisi tasainen eikä klönttinen kaaos. Jos blenderinne on parempi, skipatkaa maito ihan suosiolla. Sekoita tuloksena saatuun tahnaan korppujauhoa kunnes tuloksena oli suhteellisen paksu ja jopa kuivahko taikinanalku. Sekoita sekaan jauheliha ja lopuksi vielä kananmunat (3, jos käytät siallista jauhelihaa, helpottaa koossa pysymistä). Jos taikina vaikuttaa liian nestepitoiselta, lisää hieman korppujauhoja, mutta taikina ei enää saisi olla kuivan tuntuista. Paista pannulla kunnes pihvit ovat päältä kauniin värisiä ja sisältä kypsiä. Chipotle-chileistä tulee taikinaan punertava sävy, joten ei kannata pelästyä jos sisus näyttää aavistuksen punertavalta pidemmänkin paistamisen jälkeen.

  

Me söimme hampurilaisemme seitsemän viljan sämpylöissä. Välissä oli:

• majoneesia, johon oli sekoitettu ropsaus vettä ja muutama puserrettu valkosipulinkynsi
• ketsuppia, johon sekoitin jäljelle jääneen chipotle-/adobo-kastikkeen
• sipuli-kesäkurpitsapaistosta, jossa oli mausteena ripaus sokeria ja ehkä ruokalusikallinen punaviinietikkaa
• halpaa sulatejuustocheddaria (se nyt vaan jostain syystä maistuu ainakin minusta hyvältä tällaisissa yhteyksissä)

Maistui oikein mainiosti. Loput pihvit syötiin seuraavana päivänä perunamuusin ja lopun paistoksen seurana, sekin toimi hyvin. Pihvit itsessään olivat sen verran tulisia, että miedot lisukkeet tekivät ihan terää (paitsi se ketsuppi nyt oli myös vähän potkuisaa). Lähinnä tässä pohdin sitä, että pitäisiköhän joskus kokeilla uusiksi tuota sipuleiden soseuttamista, pihveistä tulisi niin ehkä vähän nätimpiä ja helpommin kasassa pysyviä verrattuna normaaliin jauhelihapihviini, joka valuu sipulinpalasia pitkin pannua. Pitää katsoa milloin edes seuraavan kerran tulee tehtyä mitään vastaavaa, jauheliha kun ei ole mitenkään keittiömme perusraaka-aine. Ja jos sitä jauhelihaa on, se on useammin possua tai kanaa kuin sitä perus nautaa tai nauta-sikaa... Miten epäsuomalaista meiltä.

Kokkausmusiikkina toimi: Moonspell - Nocturna