Liha-nuudelikeitto.

Tällä kertaa olen taas tutkaillut hyllystä löytyviä keittokirjoja ja päätynyt siihen, että Akateemisen alesta (ylläri) ostettu Helppo japanilainen keittiö ansaitsee taas tulla kaivetuksi esiin. Minulla kun on paha tapa selailla noita keittokirjoja ja merkata liimalapuin kauhea kasa kiinnostavia reseptejä, tehdä niistä osa ja jättää ne vähän hankalammat johonkin toiseen päivään. Pahan tavan siitä siis tekee se, ettei sitä jotain toista päivää tunnu tulevan vastaan kovin usein...

Olen tehnyt aiemminkin tästä kirjasta muutamia muita ruokia, ainakin oyako donburia ja soboro donburia. Jostain syystä tästä tuntuvat siis valikoituvan testausresepteiksi nuo kanajutut, vaikken tosiaan mikään kanan ylin ystävä olekaan. Tiedä sitten miksi, ehkä ne vain tuntuvat helpoilta vaihtoehdoilta. Tällä kertaa tosiaan päätin testata ramen-keittoa (koska sitähän tämä nyt käytännössä on), kun resepti oli aito japanilainen mutta silti yksinkertaisehko. Muuttelin taas reseptia tarpeen mukaan, eli koska kaupassa ei ollut paksoita (aiemmin on kyllä ollut mutta ei tietenkään kun olisin halunnut sitä ostaa), käytin pinaattia. Ramen-nuudelipaketissa oli 270 grammaa nuudeleita, joten käytin 270 grammaa nuudeleita enkä 400 grammaa.

Ärsyttävin osuus ainakin tässä reseptissä oli valmistus- ja kypsennysaikojen hämäävyys: jos minulle sanotaan, että molempiin menee 20 min, oletan että molempiin menee 20 min. No, eipä menekään koska kuivattuja siitakkeita pitää liottaa 30 minuuttia lämpimässä vedessä. Mitä hittoa se liotus sitten on ellei valmistelua, häh?! Onneksi jääkaapissa oli tuoreita portobello-sieniä, käytin sitten niitä vaikkei maku ehkä nyt ihan vastaava olekaan. Kuivattuja siitakkeitakin olisi siis ollut kaapissa, mutta siinä vaiheessa kun luin reseptin tuohon asti olin jo ehtinyt niin pitkälle että kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt mitään puolen tunnin liottelua. Mitä tästä siis opimme? Sen, että ne reseptit kannattaisi joskus ehkä ihan oikeasti lukea kunnolla läpi ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään. Ehkä opin sen itsekin vielä joskus.

Liha-nuudelikeitto (Guyniku no sengiri iri ramen)

• 270-400 g ramen-nuudeleita
• n. 350 g naudan ulkofileetä
• 1,5 l kanalientä
• 2,5-3 cm pala inkivääriä
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sakea
• 1,5 soijaa + 1-2 rkl lihan paistamiseen
• 1 paksoi tai 200-300 g pinaattia
• öljyä paistamiseen
• 8 kuivattua siitakesientä (tai saman verran isoja tuoreita)
• suolaa
• mustapippuria

Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta liika tärkkelys poistuu. Jätä valumaan syrjään sillä välin kun valmistelet muut ainekset.
Pilko liha ohuiksi suikaleiksi. Jos käytät paksoita, poista kanta ja leikkaa lehdet suikaleiksi. Jos taas käytät pinaattia, huuhtelu riittää. Pilko valkosipuli ja inkivääri isohkoiksi paloiksi, sellaisiksi että ne saa myöhemmin siivilöityä pois liemestä. Kiehauta kanaliemi, lisää sekaan inkivääri ja valkosipuli ja keitä n. 10 minuuttia. Poista sen jälkeen mausteet liemestä ja heitä pois. Mausta liemi sakella, soijalla ja mustapippurilla ja ota se pois liedeltä. Liemen on tarkoitus olla lämmintä muttei kiehuvaa tarjoillessa.
Kuumenna pannussa öljyä ja paista paksoita/pinaattia sen verran, että ne pehmenevät hiukan. Siirrä vihannekset syrjään. Lisää pannulle öljyä ja paista sienet ja liha kypsiksi. Lisää pannuun 1-2 rkl soijaa ja pippuria, sekoittele hetki ja ota pannu pois hellalta.
Kaada nuudelien päälle kiehuvaa vettä (vedenkeitin on mainio apuväline tässä kohtaa), jotta ne lämpenevät uudelleen, valuta ja annostele kulhoihin tai lautasille. Asettele nuudelien päälle liha, sienet ja vihannekset ja kauho päälle lientä niin paljon kuin kunnialla mahtuu.



Meillä ainakin lientä jäi ylimääräistäkin sen verran (kuvasta voi ehkä päätellä miksi näin saattoi käydä), että saan siitä helposti tehtyä uuden keiton ostamalla vain nuudeleita ja jotain niiden seuraksi. Samalla pohjallahan voi helposti tehdä vaikka minkälaista versiota tästä, ei kaikessa tarvitse olla edes lihaa. Kanaliemipohjaisenahan tästä ei kasvisruokaa saa, mutta sekaan voi heittää enemmän sieniä, sokeriherneitä, kevätsipulia, ituja, kanaa, tofua, varmaan munaakin... Katsotaan mitä siitä sitten myöhemmin keksii. Tuskin tulee tehtyä tällä samalla reseptillä ihan heti uudestaan. Jos ostan (tai pyydän poikaystävää ostamaan, köh) tuollaisen määrän noinkin hyvää lihaa niin teen siitä mielummin ehkä jotain jännempää. Kuten, öö, shabu-shabua tai pho-keittoa. Koska nehän siis nyt ovat ihan eri asia kuin tämä...

Kokkausmusiikkina toimi: Nobuo Uematsu - Toki no Hourousha