Korealaiset nauta-pähkinäpihvit.

Tämä resepti on jälleen varastettu törkeästi Beyond Kimchee -blogista. Ruoan korealainen nimi on ilmeisesti siis dduk galbi, mutta en tiedä tekeekö kukaan tällä tiedolla mitään. Kunhan halusin huomauttaa, koska kielet on jänniä!

Kuva on jälleen vähän huono, kamera ja minä olemme eri mieltä siitä, miten paljon valoa se hemmetin masiina tarvitsee. Salamalla tulee ylivalottunutta, ilman salamaa aurinkoisessa keittiössä kuvaajan tärisevät kädet pilaavat otoksen. Ota siinä nyt sitten edustavia otoksia, perhana. Ja voin nyt jo myöntää, että vedin tuollaisia kuvassa olevia settejä ehkä noin kuusi kappaletta...

Alkuperäisessä reseptissä siis käytetään kokolihaa, joka pilkotaan suikaleiksi ja sen jälkeen hakataan pieneksi. Eli siis käytännössä tuloksena on kauhealla vaivalla lihamössöä, joka on hieman suurempina klöntteinä kuin perinteinen jauheliha. Teimme tällä kertaa korealaiseen tapaan kaiken vaikeasti, tuloksena oli hirvittävä vesikello sormessa, ensi kerralla ostan suoraan jauhelihaa ja testaan huomaanko edes eroa. Luulen, että paistaminenkin saattaa helpottua, nyt kun pihvien koostumus oli hieman, öh, hapero.

Korealaiset nauta-pähkinäpihvit

• n. 500 g nautaa (jauhelihana tai ulkofilettä tms.)
• n. ½ päärynä
• 1 pieni sipuli
• 2 rkl miriniä
• 1-1,5 dl saksanpähkinöitä
• 3 rkl pinjansiemeniä
• ½ iso purjo tai 1 pieni
• 1-3 valkosipulinkynttä
• 4 rkl soijaa
• 2 rkl sokeria
• 2 tl seesamiöljyä
• 2 tl seesaminsiemeniä
• ripaus mustapippuria

Jos käytät kokolihaa, pilko se suikaleiksi ja hakkaa veitsellä hieman jauhelihan koostumusta suuremmiksi paloiksi. Kuori sipuli. Soseuta sipuli ja päärynä, sekoita ne lihaan yhdessä mirinin kanssa ja anna maustua. Pilko saksanpähkinät ja pinjansiemenet rouheeksi. Pilko purjo ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Sekoita sipulit ja pähkinät lihan sekaan yhdessä soijan, sokerin, pippurin, seesamiöljyn ja seesaminsiementen kanssa niin, että liha on kauttaaltaan maustunut ja sattumat ovat sekoittuneet tasaisesti. Anna maustua jääkaapissa noin tunti.
Älä käytä liikaa öljyä paistamiseen ettei pihvien rakenne hajoa liian öljyn takia. Paista suhteellisen korkealla lämmöllä ja käännä, kun toinen puoli on saanut mukavan, tummahkon paistopinnan. Kun molemmat puolet ovat suunnilleen yhtä tummat, pihvin pitäisi olla kypsä myös sisältä. Tarjoile salaatinlehdellä ja lisää päälle halutessasi korealaista chilitahnaa (tai mahdollisesti srirachaa).

Halutessasi voit myös valella pihvit paistamisen jälkeen seoksella, jossa on 2 rkl soijaa, 1 rkl hunajaa ja 1 rkl seesamiöljyä. Näin saat pihveihin lisäkiiltoa ja hieman lisämakua.



Meillähän ei tietenkään ollut chilitahnaa, mutta nämä maistuivat mainiosti ihan sellaisenaankin. Salaatti oli kätevä hampurilaissämpylän korvike, kelpaa hiilihydraattikammoisellekin. Tai, no, ei oikeastaan, kun tuohon lihan sekaan tulee sokeria, hups. Sokeri myös jämähtää suhteellisen helposti pannuun, tajusin sen tietenkin vasta siinä vaiheessa kun olin kääntämässä ensimmäisiä... No, ensi kerralla tietää sitten paremmin. Ja näitä todellakin pitää tehdä uudestaan. Mutta jauhelihasta. Ja ehkä sillä kertaa voisi koittaa muistaa tuon valelukastikkeenkin.

Kokkausmusiikkina toimi: Killing Joke - Love like Blood

Viikonloppu ja karpalosangria!

 Olen ollut koulutuksessa tällä viikolla keskiviikosta asti, joten on jopa sellainen tunne että viikonloppu eroaa jotenkin muista päivistä. Ei sillä, hauskaahan siellä on ollut (ja erittäin hyödyllistä), mutta silti se tieto siitä, ettei huomenna tarvitsekaan nousta ajoissa on jotenkin... vapauttava.

Ja vapauttahan on juhlittava! Kävin päivällä juomassa pikaisen Cosmopolitanin keskustassa ja aloin sen perusteella miettiä pitäisikö illalla juoda ehkä drinkki tai pari. Rahatilanne ei oikein anna myöden baarissa hillumiseen, joten oli pakko miettiä a) mitä itseasiassa haluaisin juoda, b) mitä meillä on kotona ja c) mihin on rahaa. No, halusin jotain karpaloista, kotona oli vaaleaa portviiniä... joten ostimme sitten pullon halpaa (ja aika pahaa) valkoviiniä ja hedelmiä. Karpalosangriaa, jee! Hetken maustuminen vielä jääkaapissa, omnomnom...

Koitin kyllä etsiä netistä valmista reseptiäkin tähän, mutta jotenkin kaikki vaikutti joko liian monimutkaiselta (eli siis kalliilta) tai liiankin yksinkertaistetulta. Ei tällä versiolla varmaan kovinkaan paljoa ole tekemistä oikean sangrian kanssa, mutta olen salaa vähän sitä mieltä, että melkein mikä tahansa viinipohjainen juttu, jossa on hedelmiä seassa on automaattisesti sangriaa.

Karpalosangria

• 1 plo valkoviiniä
• n. 3 dl vaaleaa portviiniä
• 2 litraa karpalomehua
• hedelmiä: esim. 2-3 omenaa, 2-3 appelsiiniä, tuoretta ananasta

Pilko hedelmät. Sekoita litkut. Sekoita hedelmät litkuun. Jäähdytä viileäksi ja anna maustua samalla jääkaapissa niin kauan kuin maltat. Juo.



Kokkausmusiikkina toimi: Michael Jackson - Billie Jean

Okonomiyaki (kasvisversiona).

 Japanilaista ruokaa tällä kertaa! Tämä on jo useaan otteeseen mainioksi todettu resepti World Vegetarian Classics -kirjasta, joka täyttää niin pizzan kuin purilaisen himonkin. Tai toimii ainakin minulle, johtuen varmaankin okonomiyakin kanssa nautittavista kastikkeista: toinen on ketsuppipohjainen, toinen majoneesipohjainen. Pizzahimoon auttamiseen en osaa sanoa hyvää tekosyytä, mutta tätä syön kyllä mielummin kuin pizzaa lähes milloin tahansa. Valitettavasti vaan sitä pizzaa saa ostamalla muiden tekemänä, tätä ei...

Alkuperäisessä okonomiyakissa on siis kalaa, mutta ah niin yllättävästi käyttämämme kasvisruokakirja ei sitä reseptissään käytä. Ymmärtääkseni reseptejä on tästä myös suunnilleen niin paljon kuin on ihmisiäkin, jotka okonomiyakia tekevät. Joku päivä vielä testaan tätä niin, että tungen sekaan nuudeleita. Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta. Voisi muutenkin tutkailla ehkä erilaisia reseptejä aiheesta, vaikken edes usko että tarvittavia kalahiutaleita välttämättä saa mistään Turusta, hyvä jos koko Suomesta.

Kannattaa ensin tehdä okonomiyakin kanssa nautittavat lisukkeet, sitten vasta itse... öh, pannukakku. Kaalipaistos. Mikätoinyton. Reseptithän tietenkin pistän kiusaksenne juuri eri päin!

Okonomiyaki

• 50-100 g tuoreita siitakkeita
• 150-250 g savoijinkaalia
• n. 4 kevätsipulia
• 2 munaa
• n. 1,5 dl jauhoja
• 1 rkl miriniä
• suolaa
• öljyä paistamiseen

Poista siitakkeista kannat ja suikaloi. Suikaloi samalla myös savoijinkaali ja saksi kevätsipuli silpuksi. Sekoita sienten ja vihannesten sekaan munat, jauhot, mirin ja suolaa oman maun mukaan. Kun seos on tasainen, lämmitä pannu ja lisää jonkin verran öljyä. Paistoksen olisi tarkoitus olla n. 1 cm paksu, joten ole varovainen kaataessasi taikinaa pannulle. Kun pohja alkaa olla miellyttävästi ruskistunut, valuta okonomiyaki pannulta lautaselle, ota päälle toinen lautanen ylösalaisin, käännä ne molemmat ja liu'uta okonomiyaki takaisin pannulle niin, että toinenkin puoli ruskistuu. Lisää öljyä pannulle ennen okonomiyakin toisen puolen paistamista, jos se on tarpeen. Leikkaa tarjottaessa neljään lohkoon syömisen helpottamiseksi. Tarjoa merilevähiutaleiden, paahdettujen seesaminsiementen, ketsuppikastikkeen ja wasabimajoneesin kera.

Okonomiyakin lisukkeet

• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• 1 arkki nori-merilevää

Ketsuppikastike:

• 3 rkl ketsuppia
• 2 tl tamari-soijakastiketta
• n. 1 tl dijon-sinappia
• 1 rkl miriniä

Wasabimajoneesi:

• 3 rkl majoneesia
• 0,5-1 tl wasabia (oman maun mukaan)
• 2-3 tl vettä

Paahda seesaminsiemenet kullanvärisiksi ja siirrä odottamaan. Lämmitä nori-arkkia lämpimän levyn tai pannun päällä varovasti niin, että se kuivuu helposti murenevaksi ja murenna se sitten pieniksi paloiksi (vaihtoehtoisesti voit myös käyttää valmista nori-hiutaletta, jota saa joistain kaupoista).

Sekoita kaikki ketsuppikastikkeen ainekset pienessä kattilassa ja lämmitä, kunnes se kiehahtaa. Anna jäähtyä tarjoiluastiassa.

Sekoita majoneesi ja wasabi ja lisää sekaan vesi, sekoita uudelleen. Veden on tarkoitus tehdä majoneesista hieman juoksevampaa, jotta sitä on helpompi lusikoida okonomiyakin päälle.



En muuten ole kuin kerran edes yrittänyt tehdä niin ohutta paistosta tästä kun alkuperäisen ohjeessa sanotaan ja ihan hyvää siitä on tullut ehkä kolmen sentin paksuisenakin. Pitää vain muistaa paistaessa varmistaa, että sisuskin on kypsää. Olen myös huomannut, että kirjan ehdottomat kastikemäärät ovat naurettavan pienet (koska tykkään niistä liikaa) ja olenkin jo yllä pistänyt puolitoistakertaiset ainekset molempiin kastikkeisiin. Itse yleensä teen tuplat, koska ei niitä vain voi olla liikaa. Kuten ei voi seesaminsiemeniäkään. Kuulisitte vain sen seesaminsiementen ropinan, mikä siitä tulee kuin syön okonomiyakia...

Kokkausmusiikkina toimi: Eiko Shimamiya - Higurashi No Naku Koro Ni

Afrikkalaista ruokaa: M'chicha Wa'nazi ja Irio.

Oletettavasti m'chicha wa'nazi ja irio eivät sano kovinkaan monelle automaattisesti mitään. No, ensimmäinen on pinaattia maapähkinä-kookosmaitokastikkeessa ja toinen taas käytännössä perunamuusia, jossa on seassa maissia ja kidneypapuja. Tämän yhdistelmän perusteella olen alkanut vakavasti harkita jonkinlaisen Afrikkaan keskittyvän ruokakirjan ostamista, sen verran monta kertaa tätä on tullut tehtyä ja nautittua joka kerrasta niin, että vatsa on pinkeänä loppuillan.

Reseptit ovat jälleen World Vegetarian Classics -kirjasta, mutta tätä kehtaisin kyllä tarjota melkein kelle tahansa vannoutuneelle lihansyöjällekin. Tai, no, ainakin vähemmän vannoutuneille, jotka pitävät omituisen paljon pähkinöistä ja pinaatista (kuten tuo takanani istuva mieshenkilö). Olen pohtinut aiemminkin, että iriota voisi ehkä joskus tehdä jonkun muunkin ruoan kanssa, mutten ole vielä saanut aikaiseksi. Se olisi kätevä tapa saada tavallisesta perunamuusista vähän erikoisempaa ja ennen kaikkea täyttävämpää, ja aineksetkin ovat halpoja. M'chicha wa'nazin ainekset eivät ehkä ole aivan niin halpoja, koska pinaatti on aika kallista ja sitä tähän kuluu aikamoinen määrä, mutta suosittelen lämpimästi testaamaan.

Ja jos haluaa vähän tulisuutta, suosittelen lämpimästi ostamaan ennemmin vihreitä chilejä kaupasta kuin niitä perinteisiä punaisia. Tuntuu siltä, että viime aikoina lähes aina ne punaiset ovat maistuneet paprikalta, mutta vihreissä on ollut vähän ronskimmin potkua. Ja tämä siis parinkin eri kaupan perusteella, joilla on todennäköisesti eri toimittajat näille tuotteille. Kaikki pitäis ite kasvattaa (ja kasvatankin, kunhan nuo yölämpötilat vähän vielä nousevat...).

M'chicha Wa'nazi eli pinaattia maapähkinä-kookoskastikkeessa

• 700 g pinaattia (tuoretta tai pakastettua)
• 1-2 tl suolaa
• 30-50 g voita
• 1 iso sipuli
• tuoretta chiliä oman maun mukaan
• n. 1,5 dl maapähkinöitä paahdettuna
• 2,5 dl kookoskermaa (myös normaali kookosmaitopurkki käy, lopputulos on vain juoksevampi)

Jos käytät pakastepinaattia, sulata se kasarissa ja lisää päälle n. 1 tl suolaa. Jos käytät tuoretta, lisää sama määrä suolaa ja kääntele varovaisesti pinaattia kasarissa, kunnes se on kauttaaltaan pehmeää. Valuta pinaatti mahdollisimman hyvin painelemalla sitä siivilässä. Jos käytät kokonaisia pinaatinlehtiä, voit joutua pilkkomaan niitä hieman pienemmiksi.
Sekoita tehosekoittimessa keskenään pähkinät ja kookoskerma (tai -maito), kunnes niiden koostumus on suhteellisen pehmeä eikä suuria paloja pähkinöitä enää näy seoksessa.
Pilko sipuli ja chilit. Sulata nyt tyhjässä kasarissa voi ja paista sipulia ja chiliä, kunnes sipuli on kuullottunut. Lisää sekaan kookos-pähkinäseos ja ripaus suolaa ja sekoittele muutaman minuutin ajan, kunnes koostumus paksunee hieman. Sekoita pinaatti sekaan ja lämmitä uudestaan kiehuvaksi. Syö esimerkiksi irion kanssa.

Irio eli perunamuusi maissilla ja kidneypavuilla

• n. 1 kg jauhoisia perunoita
• suolaa
• 400 g tölkki kidneypapuja
• 200 g maissia (pakasteesta tai tölkistä)
• n. 2 rkl pilkottua persiljaa
• 30-50 g voita

Huuhtele kidneypavut ja maissit, jos käytät tölkkimaissia. Kuori perunat ja pilko ne paloiksi. Kun kaikki perunanpalat ovat kattilassa, peitä ne kylmällä vedellä ja lisää mukaan ronskisti suolaa. Keitä perunoita n. 10-15 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä. Lisää sekaan pavut ja maissi ja anna kiehua vielä n. 5 minuuttia. Valuta vesi pois, lisää persilja ja voi ja muhenna perunasurvimella niin, että ainakin perunat ovat muusia.



Ei tästä ole edes mitään muuta sanottavaa. Tämä ruoka on juuri niin hyvää kuin aineksista voisi päätellä, eli jos ei pidä esimerkiksi pinaatista, ei pidä tästäkään. Vegaaniversionkin tästä saisi varmaan helposti aikaiseksi korvaamalla voin öljyllä, mutta maku ei ole tietenkään yhtä täyteläinen. Olen voiaddikti, myönnän sen avoimesti.

Tällä kertaa epämääräinen mössökuva ei edes haittaa yhtään, koska tiedän miten parasta ruokaa ikinä tuo mössö on. Hah. Joskus mössö on HYVÄÄ, perhana vieköön!

Kokkausmusiikkina toimi: Karnivool - Simple Boy

Chipotle-kanasalaatti.

Tämä yhdistää täydellisesti chipotlet, joihin olen jo myöntänyt addiktoituneeni, ja kanan, josta en myönnä erityisen paljon pitäväni. En ole vain keksinyt tähän reseptiin sopivaa korviketta vielä ainakaan toistaiseksi, mutta aina mietin asiaa kun tätä teen. Ehkä joku kerta keksin hyvän kasvisvaihtoehdonkin tähän, soijaleikettä voisi kokeilla, jos niitä kykenisi syömään irvistelemättä. Olen nirso kaikkien soija-lihankorvikkeiden suhteen, syön mielummin rehellistä kasvisruokaa kuin muka-liharuokaa, varsinkin kun maku ja koostumus eivät ole lähelläkään oikeanlaista. Maun kunnollinen vegekokki saisikin ehkä korjattua, mutta siihen koostumukseen ei kyllä tunnu auttavan oikein mikään.

Alkuperäinen resepti on täältä. Törmäsin siihen kun googlettelin aikani kuluksi reseptejä, joissa käytetään chipotlea. Voin muuten kertoa että se Jenkeissä ilmeisesti hyvinkin suosittu pikaruokaketju nimeltä Chipotle ei todellakaan auta reseptien etsimistä. Hermot menee kun Google ei luekaan ajatuksiani, eikö sen pitäisi tietää minusta vähintään yhtä paljon kuin Facebook! (Oikeastaan en edes halua tietää minkälaisen kuvan minusta saa kummankaan perusteella, köh.)

Pahoitteluni kuvasta taasen, oli niin nälkä etten tajunnut esimerkiksi siivota pöytää ennen kun aloin kuvaamaan ja sitten piti vähän rajata kuvaa pienemmäksi... ja tuossa pienennysvaiheessa vasta tajusin, että taas olen tehnyt sekavaa mössöä. Ei salaatin kuulu näyttää näin kamalalta! Apua!

Chipotle-kanasalaatti

• 300-500 g kypsää kanaa suupaloiksi riivittynä
• rapeaa salaattia (esim. Cosmopolitan tai Romaine)
• rasia kirsikkatomaatteja
• 1 avokado
• 1 pieni punasipuli
• n. 400 g mustapapuja tölkistä
• n. 250 g maissia tölkistä tai pakasteesta

Kastike:

• purkki kermaviiliä
• chipotlea adobokastikkeessa oman maun mukaan
• kourallinen tuoretta korianteria (tai 1-2 tl kuivattua)
• 1 tl chilimaustejauhetta
• n. 4 tl limemehua
• 0,25-0,5 tl suolaa

(tarjoiluun uppopaistettuja tortillasuikaleita, jos haluaa)

Huuhtele pavut, maissit ja tomaatit. Revi salaatti suupaloiksi, puolita kirsikkatomaatit, kuutioi avokado ja silppua sipuli. Sekoita salaatin sekaan pavut ja tomaatit.
Kastiketta varten sekoita kermaviiliin kaikki mausteet. Kaada salaatin sekaan ja sekoita niin, että kastike on levittynyt tasaisesti joka puolelle.



Kuten reseptistä voinee päätellä, ohje on erittäin yksinkertainen ja ennen kaikkea erittäin riittoisa. Kuvassa on kanaa enemmän kuin pitäisi olla (ahneus iski kaupassa ja katumus vasta syödessä) ja kotona odottanut avokado olikin käyttökelvoton... Omasta salaatistamme siis puuttuu avokado ja paistetut tortillasuikaleet, mutta olemme korvanneet ne enemmällä kanalla! Paistettuja tortillasuikaleita en ole itseasiassa tehnyt kuin kerran, päädyin siihen etteivät ne välttämättä ole kuitenkaan sen vaivan arvoisia. Lisää rapeuttahan niistä tulee, mutta siinä se sitten onkin.

Korianterina käytän lähes aina kuivattua, koska sitä löytyy hyllystä ja koska tuore korianteri on helposti niin voimakas maku, ettei sen alta maistu enää oikein mikään muu. Itse pidän korianterista vähän suuremmissakin määrin, mutta en syö näitä ruokiani yksin ja koitan ottaa sen myös huomioon kokkailuissani (ainakin joskus).

Chipotlen määrästä vielä sen verran, että alkuperäisessä reseptissähän sanotaan, että 1,5 tl pelkkää chipotle-tölkin kastiketta riittäisi. No, meillä tähän menee yleensä puolisen purkkia. Testatusti koko purkin käyttäminen tähän on jo lievästi itkettävä määrä potkua, joten toiselle puolikkaalle on keksittävä lähipäivinä jotain muuta käyttöä. Ei ole tähän mennessä yleensä tuottanut ongelmia. Yhtenä vaihtoehtona tähän voisi ehkä myös olla chipotle-Tabasco, jos haluaa samaa savuisuutta ja hitusen potkua, mutta välttää tulisuusövereitä. Tosin siinä tapauksessa kannattanee maistella tarkkaan limemehun määrää, Tabasco kun tuppaa olemaan aika etikkaista itsessään. Itseasiassa pääasiallinen syy, miksen käytä Tabascoa tai muuta vastaavaa kovinkaan usein on juurikin tuo etikkaisuus, joka tunkee läpi paljon pahemmin omaan makuhermooni kuin se tulisuus. Lie tottumiskysymys. Eikä sitä kai ole pakko tunkea ruokalusikallista kerrallaan siihen ruokaan, kuten itse liian usein teen.

Kokkausmusiikkina toimi: Arthur Brown - Fire