Roast - rouhea ravintola.

 Kävimme eilen katsomassa Tampereella Final Symphony -konserttia (eli siis konserttia Final Fantasy -musiikeista) ja tietenkin konsertin jälkeen koko seuruetta nälätti. Käyn Tampereella ehkä kerran tai pari vuodessa ja on ehkä hieman masentavaa huomata, miten silti haluan aina käydä tässä samassa ravintolassa. Ei siinä kai mitään silloin, kun olisi aikaa käydä muutamassakin paikassa, esimerkiksi turistiviikonloppua Tampereella viettäessä, mutta kun tunnun eksyvän tänne silloinkin kun en ehdi käydä kuin yhdessä paikassa. Mikäs siinä, kun tietää saavansa laatua ja kaiken lisäksi paikkakin oli suhteellisen lähellä Tampere-taloa, jossa konsertti oli.

Paikka on siis Roast, Tampereen rouhein ravintola. Rouheus ilmenee siis siinä, että ruoka on suhteellisen pelkistettyä ja "äijämäistä". Ja tulista, jos niin haluaa. Niin perhanan tulista, että kunnon chilipäällekin kelpaa. Suurin osa listasta on silti chilitöntä, mutta pöydästä löytyy myös Poppamiehen hieman tulisempia sooseja pieneen lisämaustamiseen.

Oma annokseni (samoin kuin vastapäätä istuvan kaverini) oli tietenkin siltä tuliselta listalta. BBQ-glaseerattua chilihevosta, paahdettua punajuurta ja uuniperuna yrtticremellä. Hevonen on mielestäni erittäin aliarvostettu liha, joten tykkään siitä, miten Roastissa sitä tuntuu aina olevan tarjolla. Olen myös yleensä sitä mieltä, että uuniperuna on ehkä maailman tylsin lisuke, mutta kyllä se tässä vaan toimi aika mainiosti. Täyte oli hyvää ja auttoi mukavasti noiden hevosen päällä näkyvien chilisiivujen aiheuttamaan poltteeseen...

BBQ-kastike itsessään oli myös hieman tulista, mutta suurin osa annoksen tulisuudesta tulikin juuri noista tuoreen chilin siivuista. Unohdin kysyä mitä chiliä ne mahtoivat olla, mutta ainakin poltetta oli sen verran että itkin hieman samalla kun söin. Ei ole välttämättä huono juttu se, endorfiinit jylläävät samalla kivasti kehossa kun syö itkettävän tulista ruokaa. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että kaavin loput chilit pois pihvini päältä ja otin niitä sitten varovaisesti ehkä joka toisen haarukallisen seuraksi. Vastapäätä istunut kaverikin päätyi lopulta samaan ratkaisuun, vaikka on (oman ymmärrykseni mukaan) hieman paremmin siedättynyt chiliin. Ihan kiva, ei tullut itselle luuserifiilistä luovuttamisesta, hehe.

Mutta niin, testaamisen arvoinen paikka jos Tampereella olette. Muutamia kasvisruokiakin löytyy, kaikesta paikan äijämäisyydestä huolimatta, mutta myönnän etten ole niitä testannut. Sijaintikin on sopivan lähellä rautatieasemaa, ettei tarvitse sitten vatsa täynnä taapertaa hirveän kauas. Itseasiassa ensimmäinen Roast-reissu oli pitkän kaavan mukainen juomineen kaikkineen, ja sen jälkeen eksyimme Amadeukseen yksille, lähdimme sieltä karkuun ärsyttävää hyypiötä ja päädyimme Rumaan tanssahtelemaan... seuraavana päivänä kadutti katsoa lompakkoon ja hieman heikotti, mutta muuten oli hyvä ilta. Kai.

Ravintolaillan (pään sisäisenä) taustamusiikkina toimi: Final Fantasy VII Battle Suite (Symphonic Odysseys)