Rasvaa löytyy myös enemmän kuin tarpeeksi, mutta en ole itse ikinä oikein oppinut siihen rasvan kammoamiseen. Tai edes hiilareiden kammoamiseen. Tai oikeastaan minkään kammoamiseen muutenkaan. Jostain syystä vaan usein syön suhteellisen vähähiilihydraattista ruokaa, johtuen ehkä siitä että olen perhanan nirso niiden yleisimpien hiilihydraattien suhteen. Keitetty peruna kelpaa kotioloissa vain, jos se on Puikulaa ja kaikki muut suosimani perunan muodot ovat niin hitaita ja vaivalloisia etten jaksa (esim. lohkoperunat). Riisi on hyvää, muttei sitäkään jaksa aina syödä. Pasta on hyvää silloin, kun sitä ei syö liian usein. Leipääkin syön ehkä pari kertaa kuukaudessa. Aina välillä ihmettelen että mitä minä sitten oikeastaan SYÖN, kun ei oikein tunnu siltä että niitä vihanneksiakaan tulisi vedettyä mitenkään ihan hirveästi... jotain sitä kummasti vaan aina keksii, useimmiten jotain mahdollisimman juustoisaa.
Juustoinen papumuusi munan ja lehtikaalin kera
- (oliivi)öljyä
- 2-4 valkosipulinkynttä
- n. 800 g valkoisia papuja suolaliemessä tai vastaava määrä kuivattuja miedosti suolatussa vedessä itse keitettyinä
- 1,25 dl kermaa
- 85 g vahvaa cheddaria
- 60 g parmesania
- suolaa ja pippuria
- n. 7-8 dl verran lehtikaalia silputtuna
- 2 tl sitruunamehua
- 4 munaa (tai 1 per syöjä)
- muutama kevätsipulinvarsi tai nippu ruohosipulia
Paista pieneksi silputtu lehtikaali lirauksessa kuumaa öljyä, kunnes lehtikaali on pehmennyt ja saanut paikoin myös rapeaa paistopintaa. Ota pois levyltä ja sekoita sekaan sitruunamehu.
Paista munat niin, että keltuainen on vielä valuvainen. Pilko kevätsipuli (tai ruohosipuli). Sekoita halutessasi puolet sipulisilpusta papumuusin sekaan. Kauho papumuusi lautasille, asettele sen päälle lehtikaalia, paistettu muna ja lopuksi koristele sipulisilpulla ja halutessasi vielä parmesaaniraasteella.
Kummasti tuo kananmuna tuo tuohonkin ruokaan väriä. Tai, niin, kaksi kananmunaa, koska en ilmeisesti edelleenkään tiedä omia rajojani. Parmesaania ei jäänyt päälle asti, unohdin sekoittaa osan ruohosipulista muusin sekaan ja sitruunamehuakin taisi lorahtaa lehtikaaliin vähän enemmän kun piti. Mutta maistui silti hyvältä. Tämä oli osa "mikähän vihannes tämä lehtikaali oikein on" -kokeilusarjaani ja ehkä niistä henkilökohtainen suosikkini (kaikista en ole tainnut edes mitään tänne vielä ainakaan kirjoitella). Taatusti tulee tehtyä uudestaankin, ehkä jopa niin että kaupassa olisi tarjolla sitä alkuperäisen reseptin (joka muuten on jälleen SeriousEatsista) mukaista kevätsipuliakin.
Vähän salaa toivon, että joku tuttavapiirissäni karppaisi, että saisin hyvän tekosyyn tehdä tätä uudestaan illalliskutsumielessä. Mutta ehkä teen tätä sitten muuten vaan. Tosin ehkä vähän vähemmän kuin viime kerralla, ettei tule yhtä paha ähky.
Kokkausmusiikkina toimi: Combichrist - In the Pit
No comments:
Post a Comment