Tämä ruoka onkin lähes täydellistä arkiruokaa: helppoa, nopeaa, ei kovin kallista eikä kovin epäterveellistäkään. Ainoa vika on se, että minua henkilökohtaisesti kismittää etten keksi tähänkään mitään läheskään yhtä hyvää kasvisvaihtoehtoa korvaamaan kananjauhelihaa. Soijarouheesta kun en pidä oikein missään muodossa niin vaihtoehdot ovat hieman vähissä tällä mielikuvituksella.
Resepti on (taas, anteeksi) SeriousEatsista, jossa on kätevästi erillinen nopeiden ruokien kategoria arki-iltoja varten. Tai no, on aika monessa muussakin paikassa, mutta tuolla nyt vaan sattuu olemaan muutenkin keskivertoa kiinnostavampia reseptejä. Kyllä varmaan kohta taas teen jostain muualtakin pöllittyjä reseptejä. Yritän ainakin, ei saa jumahtaa samoille apajille.
Katsokaa! Säästin pari persiljanlehteä koristeeksi! Eikö olekin taiteellista ja tyylikästä! Melkein sukua julkkiskokille tai jollekin hemmetin Master Chefille!
Unkarilainen kanapata
- 3 rkl voita
- 2-3 sipulia
- suolaa
- pippuria
- 0,5 tl kuminansiemeniä
- n. 400 g kananjauhelihaa
- 1 pieni kaali (n. 400-500 g)
- n. 4 dl kanalientä
- n. 150 g pastaa (esim. tagliatellea tai munanuudeleita)
- 1 nippu tuoretta persiljaa
- smetanaa/ranskankermaa (vapaaehtoinen)
Sillä välin kun pasta kypsyy, silppua persilja. Kun pasta on kypsää, ota kasari/kattila pois levyltä, sekoita sekaan persiljasilppu ja smetana tai ranskankerma, jos sitä käytät. Maista ja mausta lisää suolalla ja pippurilla, jos se on tarpeen.
Kun luin reseptin, en edes tajunnut miten paljon suomalaista kaalipataa tämä muistutti. Mutta toisaalta tämä on kuitenkin niin erilainen, että on vähän jännittävääkin. Kaali ja kumina toimivat aina yhdessä ja smetana antaa tähän sellaisen kivan jännittävän vivahteen. Toisaalta jos haluaa päästä vähän vähemmällä rasvamäärällä, smetanan poisjättäminen ei varmaankaan ole mikään suuri ongelma. Tai siis ei todellakaan ole, koska alkuperäisessä reseptissä sitä ei oltu edes käytetty. Mutta siinä vähän ehdoteltiin mahdollista rasvaisten maitotuotteiden lisäämistä ruoan sekaan, ja kuka minä olen sanomaan ei sille kauniille ajatukselle.
Lisäsin myös vähän salaa sekaan muutaman valkosipulinkynnen yhdessä juustokuminan kanssa, mutta se johtui vain siitä että olin vähän flunssainen. Ei tämä ruoka sitä kaipaa, mutta ei se pahaakaan tehnyt.
Kokkausmusiikkina toimi: Blink 182 - What's My Age Again
No comments:
Post a Comment