Sieni-ruusukaalipasta

 Joskus vaan on niitä hetkiä kun ei oikein ehdi tehdä ruokaa. Tai siis itse asiassa viime aikoina niitä on ollut kovinkin usein. On ollut uuden asunnon etsimistä, kirppiksellä tavaran myymistä, töitä parhaimmillaan kolmessa eri firmassa viikon aikana, dj-keikkaa... ties mitä. Joten energiatasot ovat olleet hieman alhaiset ja erityisesti arki-iltaisin aikakin on ollut suhteellisen kortilla.

Mutta onneksi on olemassa helppoja ja maistuvia ruokia, joiden valmisteluun menee hetken aikaa ja itse kokkaukseen hyvin vähän aikaa. Erityismukavaa on tietenkin se, kun voi nakittaa ne inhottavammat hommat jollekin toiselle (köh), niin että voi itse keskittyä sitten kaikkeen muuhun... mutta ilman sitäkin vaihtoehtoa tämä on alkuvalmisteluita lukuunottamatta erittäin helppo ja nopea ruoka. Ja maistuu hyvältä huolimatta siitä, että tässä on mukana kaikkea terveellistäkin. Resepti on jälleen kerran SeriousEatsista, mutta onneksi voin puolustuksekseni sanoa, että olen sentään muuntanut paunat ja unssit suomalaisenkin ymmärtämään muotoon. Ettei ole IHAN sama katsotteko tätä vai sitä alkuperäistä.

Toisaalta -- disclaimer -- olen ihan hirvittävä ruusukaalin fani. Kaalit kaiken kaikkiaan tuntuvat olevan vähän salainen paheeni, mutta ruusukaali on jostain syystä se suosikki. Ehkä siksi, että jostain syystä syön ruusukaalia aika harvoin ja se tuntuu siksi erityiseltä herkulta. Suomessa sitä ei edes saa kaupasta kaikkina vuodenaikoina (ainakaan en ole huomannut), eikä toisaalta ehkä tarvitsekaan. Nyt on hyvä kausi tehdä näitä ruokia, kun sitä ruusukaalia löytyy eikä hintakaan ole mikään ihan kamala. Oikeastaan tässä ruoassa ei maksa kuin juusto, ja sitäkin voi ostaa rikkaampina päivinä myöhempää käyttöä varten. Tai siis niin minä tekisin, koska juustoton elämä on välillä aika vaikeaa.

Sieni-ruusukaalipasta

•   n. 100 g ruusukaaleja
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria
• 200-250 g sieniä (esim. herkkusieniä)
• 1-2 salottisipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl timjamia (tuoretta tai kuivattua)
• n. 4 rkl voita
• 2 tl sitruunamehua
• n. 1,25 dl kasvis- tai kanalientä
• 400 g (simpukka)pastaa
• n. 50 g parmesaania

Leikkaa ruusukaaleista kanta pois ja erottele lehdet mahdollisimman hyvin erikseen. Leikkaa ruusukaalien sydänosa muutamaan palaan riippuen koosta. Pilko sienet, sipuli, valkosipuli ja erottele timjamin lehdet, jos käytät tuoretta. Raasta parmesaani. Laita kevyesti suolattu vesi kiehumaan.
Lämmitä pannulla/kasarilla loraus öljyä kuumaksi ja paista siinä ruusukaaleja sekoittamatta, kunnes ne saavat hieman paistopintaa. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan, sekoita ja anna paistua vielä hetki, kunnes lehdet ovat paikoin ruskistuneita ja loppuosaltaan kirkkaanvihreitä. Siirrä ruusukaalit kasarista kulhoon odottelemaan.
Lisää öljyä kuumaan pannuun/kasariin ja paista siinä sieniä, kunnes niistä on suurin osa kosteudesta haihtunut ja ne ovat saaneet väriä. Lisää sekaan salottisipuli, valkosipuli ja timjami ja paista sekoitellen, kunnes salotti on pehmennyt. Lisää voi, liemi ja sitruunamehu. Kiehauta ja sekoita, kunnes kastike on sopivan paksua. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Siirrä hetkeksi syrjään.
Keitä pasta muuten paketin ohjeen mukaan, mutta ota se pois liedeltä n. minuutti ennen varsinaista kypsymisaikaa. Säästä reilu desilitra keitinvettä. Sekoita pasta, keitinvesi, puolet parmesaaniraasteesta ja ronskisti pippuria sienten sekaan. Laita pannu/kasari takaisin levylle ja kiehauta, kunnes pasta on kypsää ja kastike on paksuuntunut niin, että se tarttuu pastaan. Sekoita sekaan ruusukaalit ja tarjoa lopun parmesaaniraasteen kera.



Ainoa huono puoli tällaisessa pastassa (minun mielestäni) on se, ettei se ikinä ole niin hyvää enää seuraavana päivänä. Ei tämä pahaakaan tietenkään ollut töissä eväänä, mutta jotenkin siitä nyt vaan puuttuu se ruusukaalien rapeus, pastan hyvä kypsyysaste, sitruunan pirtsakkuus... ja tietenkin se juuri ennen syömistä päälle lisätty juustoraaste. En ole niin hifistelijä että jaksaisin viedä töihin gaziljoona purnukkaa, joista jokaisesta tulee jotain vähän annoksen päälle. Varsinkin kun töissä taannoin ihmeteltiin monta päivää eväänäni ollutta olut-juustokeittoa. Joka oli hyvää (ja resepti taisi olla Viini-lehdestä, ellen väärin muista, tai Alkon Etiketti-lehdestä, mistä näitä nyt muistaa enää vuotta myöhemmin) eikä yhtään niin erikoista tai jännittävää kuin miltä se ilmeisesti kuulosti.

Varoitan muuten jo nyt, etten tee jouluruokia. Ikinä. Koska ei ole tähän mennessä tarvinnut, pääsee aina muiden valmiisiin pöytiin syömään. Ihanaa. Tai, niin, tein riisipuuroa ja varmaan myös joulutorttuja, mutta jotenkin se ei ole yhtään sama asia. Ja pari vuotta sitten taidettiin tehdä lanttulaatikkoakin... se siitäkin sitten. Joka tapauksessa! Muut tekee ne aina paremmin, en jaksa edes yrittää mitään! Paitsi tietenkin syödä kaiken muiden tekemän ruoan. Koska jos ruokaa jää jäljelle, ruoka on varmasti ihan pilalla (tai sitten sitä on vaan tosi paljon, kuten jouluna kuuluukin).

Kokkausmusiikkina toimi: She Wants Revenge - Kidnap the Sandy Claws