Juustoinen uunirisotto.

 Selasin pitkästä aikaa SeriousEatsia ja hairahduin juustoviikko-reseptilistalle. Niinhän siinä taas kävi, että oli pakko syödä jotain juustoisan kaunista. Onneksi mozzarella ei ole pahimmasta päästä juustoja ainakaan hintansa puolesta. Tähän reseptiin mennyt valkoviini maksoi paljon enemmän, vaikka olikin Alkon halvimmasta päästä. Ja viinin jämät löytyvät edelleen jääkaapista. En tiedä onkohan se enää kunnossa tyhjiöpumpustakaan huolimatta. Eikä oikein tee mieli kokeilla ainakaan näin keskellä päivää.

Olen joskus aiemminkin kyllä korvannut viinin törkeästi ruokalusikallisella tai kahdella jotain viinipohjaista etikkaa ja pistänyt sitten sekaan vain hitusen enemmän lientä/vettä. Viiniä ja etikkaa kun ei voi annostella ihan saman logiikan mukaan tai makuelämys saattaa olla hieman väärällä tavalla mielenkiintoinen. Mutta muutamalla ruokalusikalla (versus 1-2 dl viiniä) makuelämys on barbaarisiin makunystyröihini riittävän samankaltainen.

Reseptiin alun perin kuuluvan gelatiinin jätin ihan suosiolla pois. Hyvää tästä tuli siitä huolimatta: pehmeä sisus ja rapsakka kuori. En ole edes ihan varma, miksi olisin halunnut minkäänlaista hyytelöitymistä sisuksiin. Ehken vain ymmärrä jotain hienoa rakennejuttua, kun en ole hyytelöiden perään muutenkaan.

Juustoinen uunirisotto

• 5 dl kana-/kasvislientä
• oliiviöljyä
• 1 pienehkö sipuli
• 2,5 dl lyhyttä, pyöreäjyväistä riisiä (esim. sushiriisiä tai puuroriisiä)
• 1,25 dl valkoviiniä
• ripaus sahramia
• suolaa
• pippuria
• n. 50 g voita
• 1 rkl jauhoja
• 2 rkl maitoa
• 1 muna
• n. 225 g mozzarellaa
• reilu 2 dl panko- tai korppujauhoja
• 2 rkl raastettua parmesaania

Pilko sipuli. Lämmitä öljy kasarissa ja kuullota sipuli. Lisää sekaan riisi ja sekoittele, kunnes öljy on päällystänyt riisin ja riisin väri on muuttunut aavistuksen läpikuultavaksi. Lisää viini ja sekoittele, kunnes viini on suunnilleen haihtunut. Sekoita sitten sekaan 2,5 dl lientä ja sahrami ja mausta suolalla. Varmista, ettei kasarin reunoille ole nestepinnan yläpuolelle jumahtanut riisiä tai sipulia. Kun neste on enimmäkseen haihtunut/imeytynyt riisiin, sekoita sekaan vielä reilu 1 dl lientä. Jos riisi ei ole tässä vaiheessa vielä kypsää, sekoita sekaan vettä hiljalleen, kunnes riisi on koostumukseltaan al dente ja risotto muistuttaa paksua puuroa (korkeintaan 1 dl vettä). Mausta suolalla ja pippurilla.
Bechamel kastike: Samalla kun risotto kiehuu hiljalleen, sulata pannussa n. 1 rkl voita. Kun voi vaahtoaa, sekoita siihen jauhot ja paista hetki (jauhojen ei ole kuitenkaan tarkoitus ruskistua). Sekoita sekaan maito ja loppu liemi (eli reilu desilitra). Sekoittele, kunnes kastike paksuuntuu. Ota pois levyltä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita sekaan vatkattu muna, kun seos on hieman jäähtynyt.
Lämmitä uuni 175° C:een. Sekoita bechamel-kastike ja risotto keskenään. Pilko mozzarella sopiviksi suupaloiksi ja kääntele varovaisesti seokseen.
Sekoita panko- tai korppujauhot parmesanin kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla. Päällystä risotto jauho-juustoseoksella ja kypsennä uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes jauhot ovat ruskistuneet kauniisti. Nauti lämpimänä.

Erinomaisen maittavaa. Vähemmän överi versio mac'n'cheesestä tuli tästä ehkä vähän mieleen. Samanhenkinen ratkaisuhan tämä on: sekoitetaan rasvaisia asioita johonkin hiilarijuttuun ja pistetään hetkeksi uuniin niin, että juusto sulaa ja pinnasta tulee mukavan rapsakka. Tätä söi seuraavanakin päivänä vielä ihan hyvällä ruokahalulla, mikä taas mac'n'cheesen kanssa minulta harvemmin onnistuu. Ehkä siis on olemassa ruokia, joiden juustoisuus on liikaa jopa minulle. Mutta tämä ei ole sellainen ruoka. Tätä teen uudestaankin.

Kokkausmusiikkina toimi: Nick Cave & the Bad Seeds - Push the Sky Away