Wannabe-Poutine.

 Poutine on siis kanadalainen ruokalaji, jossa ranskalaisten päälle kaadetaan kastiketta ('gravy') ja ilmeisesti hieman leipäjuuston tai paneer-juuston henkistä tuotetta ('cheese curds'). Näin tänään tämän BuzzFeedin ruokaosion linkin, jonka myötä oli pakko päästä testaamaan edes jonkinlaista  versiota tästä ajatuksesta. Tämä resepti ei siis varmastikaan ole edes lähelläkään aitoa kamaa, mutta toimi kyllä tähän rasvan- ja suolanhimoon erinomaisesti. Toimisi erinomaisesti känniruokana tai krapularuokana, mutta myös nähtävästi hyvin sen perjantai-illan ensimmäisen viinilasillisen seurana illallisena. Terveellistähän tästä ei saa millään, varsinkin kun huomasin toivovani, että ranskalaiset olisivat uppopaistettuja uunipaistettujen sijaan...

Nopeata ja helppoa eikä edes kovinkaan kallista. Tätä tehdään kyllä vielä uudestaan muutamin parannuksin... kuten paksummalla kastikkeella.

Wannabe-Poutine

• 400-600 g paksuja ranskalaisia tai lohkoperunoita
• 150-200 g helposti sulavaa juustoa (esim. raclette)
• 2 dl valmista demi-glace-kastikepohjaa
• 1 rkl maissitärkkelystä
• 1-4 rkl liha- tai kasvisfondia

Lämmitä uuni ranskalaisten vaatimaan lämpötilaan. Kun ranskalaiset ovat uunissa, raasta juusto suhteellisen isoksi raasteeksi (tai pilko vaikka pienehköiksi paloiksi) ja siirrä odottelemaan. Lämmitä valmista demi-glace-kastiketta ja lisää sekaan fondia sen verran, että suolaisuus miellyttää omia makunystyröitäsi. Sekoita maissitärkkelys loraukseen kylmää vettä ja kaada kastikkeen sekaan. Lämmitä kastiketta vielä hetki, mutta älä anna varsinaisesti kiehua. Jos aika ja kärsivällisyys vain riittävät, kannattaa kastiketta sekoitella miedolla lämmöllä vaikka koko se aika, kun ranskalaiset ovat uunissa. Niin saat paksumman ja maukkaamman kastikkeen.
Kun ranskalaiset tulevat uunista, siirrä ne tarjoiluastialle, kaada päälle kastike ja ripottele lopuksi päälle juusto. Syö lämpimänä (haarukka on suositeltavampi väline kuin kädet).



Parastahan tässä on melkein se, että suurinta osaa aineksista voi pitää kaapissa varmuuden vuoksi. Juustoksikin käy melkein mikä vaan, mutta helposti sulavat ovat kyllä ehdottomasti tässä kätevämpiä. Muuten niitä juustoraasteen paloja joutuu kaivelemaan sieltä kastikkeen seasta aika ahkerasti (mikä ei toki ole pelkästään huono asia, jos on tällainen suolasyöppö kuin minä...).

Nyt tekee mieli päästä kyllä joskus kokeilemaan sitä oikeaa kamaa, niin tiedän miten pahasti olen mennyt metsään päästä revittyine resepteineni.

Kokkausmusiikkina toimi: Rush - Tom Sawyer