Jänisragu ja parmesaani-perunagnocchit.

 Ihastuin jänikseen joskus aikanaan Olde Hansassa sitä maistaessani, joten totta kai sitä piti päästä kokeilemaan myös kotona. Stockmannin Hulluilla päivillä oli kokonainen jänis tarjouksessa nyt keväällä ja ostin sieltä sitten innoissani jänösen. Olin tietenkin ehtinyt jo pohtia heti kuvastoa selatessani suunnitelmaa siitä, mitä jäniksestä kannattaisi edes tehdä tällaisena kaniininyyppänä. Päädyin testaamaan SeriousEatsin reseptiä, koska ne ovat aiemminkin olleet toimivia. Lisäksi resepti vaikutti siltä, että jäniksen oma maku pääsee siinä suhteellisen hyvin esille. Tätä tehtiin siis jo aikoja sitten, mutten ole jostain syystä saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheesta ennen kuin nyt.

Voin varoittaa nyt jo, että se ranskalainen kokonainen jänis ei todellakaan ole sitten heikkohermoisen lihansyöjän eläin. Siis sellaisen lihansyöjän, joka syö pihviä innoissaan, mutta itkee kun telkkarissa leijona syö seepraa. Sillä jäniksellä on nimittäin pää. Ja silmät. Ja ne silmät tuijottavat syyllistävästi kun pilkot sitä hiton raatoa. Jauheliha on helpompaa, ei tarvitse ajatella mistä se tulee. Noin, sainpa ulos senkin vuodatuksen. (Oikeasti koen vain syyllisyyttä siitä, että syön silti itse lihaa edelleenkin, vaikka jäniksen pään katkaisu vihlaisikin ilkeästi tunteissani.)

Jänisragu

• n. 1 kg jänis (kokonainen)
• öljyä
• 1-2 sipulia
• 1-2 porkkanaa
• 1 sellerinvarsi
• n. 4 dl kanalientä
• 1-3 valkosipulinkynttä
• 800 g kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
• 1,25 dl punaviiniä
• suolaa
• pippuria

Pilko jänis isohkoiksi paloiksi (4-8 palaa). Mausta jänis suolalla ja pippurilla ja paista paloihin sitten öljyssä kauniin ruskea paistopinta. Pilko kaikki vihannekset sillä välin, kun jänis ruskistuu. Siirrä jänispalat syrjään pannulta ja lisää pannulle/kasariin lisää öljyä. Paista sipuli siinä pehmeiksi sekoitellen samalla niin, että jäniksesta mahdollisesti jääneet palaset sekoittuvat sipuliin. Lisää sitten sekaan selleri, valkosipuli ja porkkanat. Kun valkosipuli alkaa tuoksua, lisää sekaan kanaliemi, tomaatit ja punaviini. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin tunnin verran tai kunnes jänis on täysin kypsää. (Voit tehdä tämän vaiheen myös uunissa 165°C:ssa, jos käytössäsi on uuninkestävä, kannellinen astia.)
Kun jänis on kypsää, nosta palat jäähtymään hetkeksi. Kiehauta sillä välin kastiketta hieman paksummaksi noin 20 minuutin ajan. Poista jäniksen paloista lihat (varovasti, sillä jäniksessä on melko paljon pieniä luita) ja lisää liha sitten takaisin kastikkeeseen. Lämmitä liha uudelleen ja tarjoa perunagnocchien kanssa.

Parmesaani-perunagnocchit

• 2 isoa uuniperunaa (esim. Rosamunda)
• 2 kananmunaa
• n. 0,75 dl raastettua parmesaania
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• 1-3 dl jauhoja

Lämmitä uuni 225°C:een. Rei'itä perunat tökkimällä niitä haarukalla ja paahda sitten uunissa n. 30 min tai kunnes ne ovat pehmeitä. Anna perunoiden jäähtyä sen verran, että voit kuoria ne.
Purista perunat suuriaukkoisen siivilän tai raastimen läpi niin, että saat suunnilleen 5 dl perunaraastetta. Tee perunakeon keskelle kolo ja kaada siihen munat, joiden rakenne on jo rikottu. Lisää myös parmesaaniraaste ja mausteet. Sekoita rauhallisesti, kunnes tuloksena on märkä taikina. Lisää sekaan jauhoja niin, että taikinan koostumus muuttuu pehmeäksi taikinaksi (eli ei ole enää varsinaisesti märkää, muttei myöskään kuivaa).
Keitä suuri määrä suolattua vettä.
Muotoile gnocchit tekemällä taikinasta muutama pötkö, leikkaamalla pötköistä sopivan kokoisia paloja (ja halutessasi voit tehdä niihin haarukoilla painaumat, jolloin ne muistuttavat ulkonäöltäänkin oikeita gnoccheja). Keitä suolavedessä, kunnes gnocchit nousevat keitinveden pintaan. Nostele kypsät gnocchit reikäkauhalla pois vedestä sitä mukaa, kun ne kypsyvät ja tarjoile haluamasi ruoan kanssa.



Ragu ei ehkä ihan ollut kaiken tämän vaivan arvoista, mutta noita perunagnoccheja pitää ehdottomasti tehdä joku toinenkin kerta. Ehkä koittaa jopa tehdä niistä suunnilleen sen kokoisia kuin niiden pitäisikin olla sen sijaan, että teen niistä kolme kertaa isompia. Eipä sillä, maku ja kypsyysaste olivat joka tapauksessa hyvät. En ole muuten laiska kokki, mutta en ole kovinkaan jaksavainen pyörittelemään pieniä söpöjä palleroita oikein mistään. Lihapullanikin muistuttavat yleensä lähinnä liiskaantuneita jauhelihapihvejä.

Ai niin: jos kuva näyttää reseptiin nähden oudohkolta, se johtuu vain siitä, etten itse käyttänyt ruoassani lainkaan selleriä. Meillä kun oli jääkaapissa sellerinjämä, joka olikin niin jämä, ettei sitä voinut enää käyttää ruokaan. Käytin sitten sen sijaan lanttua. En osaa sanoa millä logiikalla, mutta hyvää tuli joka tapauksessa niinkin.

Kokkausmusiikkina toimi: Junkie XL - Brothers in Arms (No okei, oikeastihan tämä tuli vasta tämän kokkausjutun jälkeen koko leffa, mutta kun hyvä biisi.)