Saimme
Enkeliravintolaan lahjakortin äidiltäni (kiitti äiti!) ja käytimme sen vihdoin ja viimein keskiviikkona. Lahjakorttiin sisältyi kolmen ruokalajin ateria, mutta rahapulan takia tällä kertaa jätimme viinit kokonaan väliin.
Etukäteen meitä oli peloteltu sillä, että tarjoilijalla saattaisi olla jotkin keijusiivet selässä, ja tiesin jo muutenkin, että paikan sisustus on aika, no, enkelipainoitteinen. Enkelinkuvia ravintolassa olikin aika runsaasti joka puolella, mutta onneksi ne onnistuivat jotenkin kuitenkin olemaan yllättävän hillittyjä. Katonrajassa kulkevat "mietelauseet" puolestaan aiheuttivat tahatonta tirskahtelua ainakin allekirjoittaneessa... En jotenkin vain pysty ottamaan mitenkään vakavasti paikkaa, jonka seinällä ihan oikeasti lukee "Carpe Diem". Onneksi en huomannut sitä syödessä, koska istuin selkä kyseiseen lauseeseen päin. Kuulin tästä vasta jälkikäteen poikaystävältä, joka sai ihastuttavasti tuijotella tuota tärkeää lausetta koko ruokailun ajan.
Lahjakorttiin kuului ennalta määrätty alkuruoka ja jälkiruoka, mutta pääruoan sai valita itse kolmesta vaihtoehdosta (liha, kala ja kasvis). Itse otin lihavaihtoehdon ja poikaystävä testasi puolestaan kasvisvaihtoehdon, koska ei voinut vastustaa punajuuren kutsua.
Hei arvatkaa mitä! Kännykkäkamerakuvia, koska kunnollisempi (ei silti kunnollinen) kamera oli taas kotona! Jee! Ei varmaan kukaan olisi ikinä arvannut ellen olisi erikseen kertonut!
Alkuruoaksi oli tomaattikeittoa vuohenjuustomoussella. Vuohenjuustomousse oli lautasen pohjalla jo valmiiksi ja itse tomaattikeitto kaadettiin lautasille vasta pöydässä. Keiton seurana oli oletettavasti itsetehtyä leipää, jossa oli miellyttävästi suolakiteitä paikka paikoin. Muuten leivän rakenne oli melkoista höttöä, mutta kyllähän se tämän keiton kanssa toimi oikein mainiosti.
Ei parasta tomaattikeittoa, jota olen koskaan syönyt, mutta ei myöskään missään nimessä huonointa. Vuohenjuuston maku oli yllättävänkin mieto tässä, mutta toihan se silti oman säväyksensä tomaatin sekaan.
Kasvisruoka eli punajuurispelttirisottoa, sieniä ja aurajuustoa. Maistoin tätä vain haarukallisen verran ja olin yllättynyt, miten pahasti sienten maku tuntui dominoivan tätä annosta. Yleensä aurajuusto maistuu kaiken yli, mutta tässä en oikeastaan edes huomannut sen makua. Poikaystävä itse oli kyllä tyytyväinen annokseensa.
Liharuoka eli (listan mukaan) peuraa, rosmariiniperunaa ja portviinikastike. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on kyllä suhteellisen selkeästi perunamuusi eikä rosmariiniperuna. Rosmariini maistui kyllä mukavasti tuossa portviinikastikkeessa, mutta perunasta itsestään en sitä löytänyt nimeksikään.
Erittäin miellyttävä annos. Ensivaikutelma oli lähinnä "tässäkö kaikki?" mutta kyllä tuosta sai vatsankin suhteellisen täyteen. Peura oli erinomaisen mureaa ja kypsyysaste suhteellisen täydellinen ja kastike oli nuoltavan hyvää. Liha-annokset usein pärjäävätkin erittäin pitkälle hyvin valmistetulla lihalla ja maittavalla kastikkeella. Myös muutamat juureksenpalat ja muusi olivat kyllä toimivia. Hämmennyin ehkä eniten tuosta, miten rucolaa tuntui olevan ihan kaiken päällä. Itse olen aina ollut enemmän herneenversoihin kallellaan, mutta eivät nuo nyt haitanneetkaan.
Jälkiruoaksi oli tarjolla talon suklaakakkua, timjamivaniljakastiketta ja omenahilloketta.
Nyt vasta listaa tässä samalla tarkasteltuani sain selville, miksi tuossa vaniljakastikkeessa oli jokin outo sivumaku. Sehän oli se timjami, ilmeisesti. Ei välttämättä kovinkaan toimiva ratkaisu itsessään, mutta suklaakakun kanssa toimi hyväksyttävästi. Kakku oli miellyttävän kuohkeaa ja suklaista, muttei mitenkään erikoista. Parasta omasta mielestäni tässä annoksessa oli tuo kovasti itsetehdyn oloinen omenahilloke. Ihanan kirpsakkaa ja kotimaisten omenoiden makuista. Sitä olisin voinut syödä enemmänkin vaniljakastikkeen sijaan.
Kaiken kaikkiaan yllättävän positiivinen kokemus. Ympäristö ei ehkä ihan vetoa minuun enkeleineen ja mietelauseineen, mutta ruoka oli iloinen yllätys. Hintataso oli kyllä yllättävän kova suhteessa annosten kokoon ja sisältöön. Ehkä se osaltaan vaikuttaa siihen, miksi paikalla ei tunnu olevan mitenkään hirveän vannoutunutta asiakaskuntaa. Meidän lisäksemme keskiviikkoiltana paikalla oli kaksi seuruetta, joista ainakin toisella oli samanlainen lahjakortti kuin meillä... Palvelukin oli sellaista, ettei voi oikein haukkua muttei kehuakaan. Tarjoilija oli oikein mukava, mutta siihen se sitten jäikin. Tuli sellainen olo ettei meitä lasketa ihan kunnollisiksi asiakkaiksi, kun söimme lahjakortilla emmekä edes juoneet viiniä, mutta siitä huolimatta pitää pitää peruspalvelutasoa yllä. Tiedä häntä, voi olla että olen hemmotellut itseni pilalle asiakaspalvelun suhteen ravintoloissa käymällä niin paljon niissä paikoissa, joissa asiakkaista ollaan oikeasti kiinnostuneita (ja joissa on enemmän kuin yksi tarjoilija koko ravintolalle).
Näillä hinnoilla menisin ehkä ennemmin jonnekin muualle, mutta kannattaahan tämä testata, jos ei ole aiemmin käynyt. Varsinkin jos tykkää enkeleistä ja haluaa mennä johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan.
Taustamusiikkina toimi:
Darling Violetta - Sanctuary (Angel Main Theme)
