Kesäruokaa: Parsakaalisalaatti.

 Tämä ruoka jos jokin on malliesimerkki siitä, että salaatti ei välttämättä ole kevyttä ruokaa. Itseasiassa suurin osa salaateista, joista pidän, on aika kaukana kevyestä. Sen siitä saa kun tykkää caesar-kastikkeesta ja juustosta salaatissaan, mielellään seuraksi vielä kunnon croissant, mmmm... Tällä salaatilla ei siis päästä taustalla näkyvän Trendin rantakuntoon. Mutta ainakin voi sitten selittää kaikille syöneensä salaattia ja vaikuttaa terveelliseltä niin kauan kun kukaan ei kysy mitä siihen tuli.

Salaatin ei toisaalta ehkä aina tarvitsekaan olla niin kevyttä. Kuten olen ehkä jo liiankin monta kertaa todennut, kuumalla ei tee mieli lämmintä ruokaa, mutta se ei estä ainakaan minua himoitsemasta ajoittain jotain rasvaista ja ällöttävää. Tämä on juuri siihen olotilaan sopiva salaatti, toimii mainiosti noin kerran kesässä mutta uudestaan ei tee mieli ennen kuin puolen vuoden päästä aikaisintaan. Tämä tosin osittain siksi, että tällä reseptillä määrä on kahdelle ihmiselle ihan liikaa. Kaksi kertaa tästä söi ihan suhteellisen kunnialla, mutta kolmatta ei enää. Onneksi, en ehkä olisi suostunut enää.

Alkuperäinen resepti on Food.comista, mutta suosittelen lämpimästi ettette noudata ainakaan sen korkeampia ehdotettuja sokerimääriä. Suomalaiseen makuun siitä tulee aika ällöttävän makeaa. Jopa yleensä makealle suhteellisen perso poikaystäväni oli sitä mieltä viime kesänä, joten tänä kesänä olin ottanut opikseni ja vähensin sokerimäärää huomattavasti.

Parsakaalisalaatti

• 2-3 rkl sokeria
• 1 rkl etikkaa
• 1,25 dl majoneesia
• 1 pkt (170 g) pekonia
• 100-150 g cheddaria (tai muuta vahvaa, kovaa juustoa)
• 2-3 pienehköä tai 1-2 suurta parsakaalia
• 1 puna- tai keltasipuli tai muutama kesäsipuli

Sekoita majoneesi, etikka ja sokeri kastikkeeksi. Sokeri ei välttämättä liukene majoneesin ja etikan sekaan heti, joten muista sekoittaa vielä ennen kuin sekoitat loput salaattiin. Säilytä jääkaapissa samalla kun valmistelet salaatin.
Paista pekoni rapeaksi ja anna jäähtyä talouspaperin päällä, jotta suurin osa turhasta rasvasta valuu pois. Raasta cheddar. Pilko parsakaali suupaloiksi. Myös parsakaalin varret käyvät tähän salaattiin mainiosti, mutta jos haluat käyttää vain kukinnot, varaa hieman enemmän parsakaalia. Pilko sipuli.
Sekoita parsakaali, cheddar ja sipuli. Murusta joukkoon paistettu pekoni. Sekoita mukaan kastike. Anna marinoitua ainakin hetken aikaa jääkaapissa. Salaatin voi myös tehdä edellisenä päivänä ja antaa marinoitua yön yli jääkaapissa.



Kuten kuvasta näkyy, meidän salaatissamme pääosassa tuntuivat olevan enemmän ehkä juustoraaste ja parsakaali, mutta jos siltä tuntuu, kastiketta voi tehdä tuplastikin. En kyllä ehkä suosittelisi, mutta kaikkeahan saa toki kokeilla.

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että tähän kannattaa oikeasti käyttää ne parsakaalin varret. Paloina niitä ei edes oikeastaan huomaa tuolta seasta, mutta jätettä tulee huomattavasti vähemmän. Ja jos ei halua niitä tähän laittaa, ne voi käyttää esimerkiksi wokkivihanneksina seuraavan muutaman päivän aikana. Sama pätee kukkakaalin varsiin. Joskus pakastankin noita varsia, mutta koostumus kyllä kärsii siitä kovasti. Lämpimän ruoan seassa sitä ei tietenkään oikein edes huomaa. Eikä oikeastaan tässäkään, tuli sitäkin kokeiltua...

Kokkausmusiikkina toimi: 30 Seconds to Mars - A Beautiful Lie

Kesäruokaa: Korealainen nuudelisalaatti.

 Tämä nyt varmasti yllättää kaikki suomalaiset täysin, mutta kesällä kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ei tee oikein mieli tehdä mitään uuniruokaa. Niinpä seuraavat postaukseni (ehkä yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta) sisältävät paljon erilaisia salaatteja. Pizza-ainekset löytyisivät enimmäkseen pakkasesta, mutta sen sijaan että ottaisin ne pakkasesta ja plopsauttaisin ne uuniin, tekisi mieli mennä itse sinne pakkaseen niiden seuraksi...

Tämän ruoan kutsuminen salaatiksi on perusteltua siinä mielessä, että siinä on vähän kurkkua ja se tarjoillaan kylmänä. En ole oikein itse ikinä tajunnut tätä "kaikki kylmä on salaattia" -periaatetta, mutta todennäköisesti vika on jälleen minussa. Tämä on kuitenkin jo muutamana kesänä hyväksi todettu kesäruoka: kun suussa polttaa tarpeeksi, ei sitä ulkoista kuumuutta enää tajua hetkeen yhtään niin hyvin. Resepti on, yllättäen, taasen Beyond Kimchee -blogista. Juttelin tuossa yhden Etelä-Koreassa pariin otteeseen asuneen kaverin kanssa korealaisesta ruoasta ja kävi ilmi, että meidänkin joskus aikanaan testaamamme (ei tosin blogissa testatut, ehkä joskus vielä) tulisenmakeat wingsit ovat siellä perinteistä baariruokaa... Nyt pitäisi varmaan vielä sopia erikseen joku kerta, jolloin niitä voisi maistattaa jollakulla, joka tietää millaisia niiden oikeasti kuuluisi olla.

Mutta asiaan! Ennen reseptiä varoituksen sananen: Tähän ruokaan kuluu vuorokauden verran aikaa. Chilikastikkeen kannattaa ihan oikeasti antaa tekeytyä yön yli jääkaapissa, maut tasaantuvat kummasti ja chilihiutaleet pehmenevät mukavasti. Ja tulisuus lisääntyy, mutta se nyt on vähän tarkoituskin.

Naengmyeon eli korealainen nuudelisalaatti

Chilikastike:

• 1,25 dl vettä
• 0,75 dl soijaa
• puolikas omena
• 1 pieni sipuli
• 3 rengasta tölkkiananasta (tai vastaava määrä tuoretta)
• 1 valkosipulinkynsi
• 3 rkl ananasmehua purkista tai vettä
• 0,5-2 dl chilihiutaleita (riippuen halutusta tulisuudesta ja käytetyistä chilihiutaleista)
• 0,75 dl etikkaa
• hieman alle 1 dl muscovado- tai fariinisokeria
• 3 rkl hunajaa
• 2 rkl seesamiöljyä
• 0,5 tl inkiväärijauhetta
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl suolaa
• 1-3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Pilko omena, sipuli, ananas ja valkosipuli paloiksi ja soseuta ne yhdessä ananasmehun tai veden kanssa. Kiehauta vesi ja soija ja anna jäähtyä hetken. Sekoita jäähtyneen vesi-soijaseoksen sekaan hedelmäseos ja kaikki muut kastikkeen ainekset. Sekoita kunnolla. Lisää vettä, jos haluat kastikkeesta juoksevampaa. Anna maustua yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa.

Nuudelisalaatti:

• 2 pkt soba-nuudeleita
• puolikas tavallinen kurkku tai 1 avomaankurkku
• 1 pala retikkaa (15-20 cm)
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl etikkaa
• 4 munaa

Siivuta retikka ohuiksi siivuiksi. Sekoita suola, sokeri ja etikka ja liota retikkasiivuja liuoksessa noin 20 min. Huuhtele ja purista pois ylimääräinen neste.
Keitä munat haluamasi kypsyisiksi ja jäähdytä sen jälkeen kylmässä vedessä. Kuori ja puolita.
Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan ja huuhtele ne sitten kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi.
Poista kurkusta siemenet ja pilko ohuiksi siivuiksi.

Laita annoskulhon pohjalle kylmiä nuudeleita ja asettele päälle kurkkua, retikkaa, kananmuna ja haluamasi määrä chilikastiketta. Jos haluat, voit pilkkoa nuudelit myös pienemmiksi pätkiksi syömisen helpottamiseksi.



Tämä on, kuten ehkä huomasitte alkuperäistä reseptiä katsoessanne, melko sovellettu resepti. En ole ikinä edes ottanut selvää, saako Turusta tähän tarvittavia korealaisia nuudeleita, mutta soba-nuudeleilla on tähänkin asti pärjätty. Tai itseasiassa tällä kertaa tuolla alla on munanuudeleita, koska meillä ei ollutkaan soba-nuudeleita vaikka luulin niin... mutta onneksi kaiken tuon liiallisen täytteen alta ei nuudeleita pahemmin edes näy, voin huijata niitä jotka eivät jaksa lukea sepustuksiani. Lisäksi kurkkua on tuplamäärä ohjeeseen verrattuna koska avomaankurkut saavat pääni jotenkin aina vähän sekaisin. Hups.

Daikon-retikkaa en myöskään ole jaksanut metsästää vaan olen käyttänyt aina tavallista retikkaa. En myöskään tiedä edelleenkään mitä eroa on korealaisilla chilihiutaleilla verrattuna meidän kaappimme vakiovarustukseen kuuluviin intialaisiin chilihiutaleisiin. Ilmeisesti ne ovat huomattavasti vähemmän tulisia, sillä reseptin mukaan niitä pitäisi pistää 2,5 dl chilikastikkeeseen. Sillä määrällä intialaista chiliä itkisin ehkä verta.

Mutta kaikista näistä helpotuksista huolimatta tämä on oikein toimiva kesäruoka. Vaatii hetken suunnittelua, mutta helppo muuten. Ja kastike säilyy mukavasti muutamankin viikon (en ole testannut kuinka kauan oikeasti, olen liian ahne) jääkaapissa, eli samalla vaivalla voi tehdä tätä parikin kertaa lyhyemmän ajan sisään.

Kokkausmusiikkina toimi: Rise Against - Help Is on the Way

Eteläintialainen munacurry.

Tähän reseptiin törmäsin kaupunginkirjastossa aikaa tappaessani. Olen oikeasti niin ruokakeskeinen (ja kirjakeskeinen) ihminen, että minun mielestäni on ihan mainio ajanviettotapa istua kirjastossa katsomassa minkälaisia keittokirjoja sieltä löytyykään. Oikeastaan halusin etsiä kokonaista kirjaa afrikkalaisesta ruoasta ja löysinkin sellaisen, mutta ennen sitä löytöä huomasin hyllyssä Celia Brooks Brownin kirjan. Ja se ei edes ollut sama, joka minulta löytyy kotoa! Ja suomennoksenakin! Sitä onnen hetkeä! Kunnes tajusin kirjaa selatessani, että aika monet resepteistä löytyvät kyllä myös tästä World Vegetarian Classics -kirjasta, josta jaksan aina kohkata kaikille. No, kiinnostavaa se oli silti selailla niitä reseptejä välillä suomeksikin, varsinkin kun kääntäjän nimi oli tuttu.

Tämän ruoan valintaperusteena oli pääasiallisesti se, että se oli nopea ja helppo ja ennen kaikkea se, että meillä on useimmiten ihan liikaa munia. En ikinä tarkista montako munaa kennossa on jäljellä ennen kauppareissua, joten jos olen suunnitellut munaruokia, haluan aina ostaa uuden munakennon. Ja sitten niitä onkin yhtäkkiä jääkaapissa odottelemassa kymmenen niitä hemmetin munia. Ostamme siis lähes aina kuuden munan pakkauksia, koska luomumunia ei muissa pahemmin näy niissä kaupoissa, joissa itse käymme... Munat ovat yksi niistä asioista, joita ostan aina luomuna, paitsi jos vaihtoehtoja ei oikeasti ole. Ketsuppi on toinen, mutta sitä nyt tulee ostettuakin niin harvoin.

Tämä oli aika mukavan kesäinen ruoka siinä mielessä, että ainekset ovat aika kevyitä ja valmistus nopeaa. Ei sitä jaksaisi hellan ääressä pitkään seistä kun on kuuma. Mutta teen kyllä sitä silti aina välillä, viimeksi eilen. Olen kaiketi vähän pöljä tämän ruoanlaiton suhteen aina joskus...

Eteläintialainen munacurry

• 4 munaa
• öljyä
• 2 tl mustia sinapinsiemeniä
• kourallinen currylehtiä
• 2 isoa sipulia
• 3-4 valkosipulinkynttä
• n. 5 cm pätkä inkivääriä
• 4 pientä vihreää chiliä
• 2 tl kurkumaa
• 2 tl juustokuminan siemeniä
• 3 rkl kookoshiutaleita
• suolaa ja mustapippuria
• 4 isohkoa (terttu)tomaattia
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• tuoretta korianteria halutessasi koristeluun

Keitä munia noin 5 minuuttia. Jäähdytä ja kuori munat.

Siivuta sipuli ja valkosipuli, pilko inkivääri ja puolita chilit. Paloittele tomaatit.
Lämmitä öljy kasarissa, lisää sekaan sinapinsiemenet ja currylehdet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää sekaan sipuli. Paista ahkerasti sekoittaen kunnes sipuli on hieman ruskistunut. Lisää kasariin valkosipuli, inkivääri, chilit, kurkuma, juustokuminan siemenet ja kookoshiutaleet. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Kun seos alkaa tuoksua, lisää sekaan tomaatit ja kokonaiset munat. Kun tomaatit ja munat ovat lämmenneet, ota kasari levyltä ja sekoita sekaan jogurtti. Anna seistä muutaman minuutin ajan kannen alla ja koristele sitten halutessasi kokonaisilla korianterinlehdillä. Tarjoa riisin kanssa.



Tämän ehkä paras puoli on se, että mausteet löytyvät enimmäkseen omasta maustekaapista muutenkin ja suurimman osan tuoreaineksista saa vaikka lähikaupasta. Chilivalikoima nyt ei ehkä kaikissa lähikaupoissa ole ihan kaikkein parhaasta päästä, mutta toisaalta itsekin unohdin että piti ostaa vihreitä chilejä ja ostinkin sitten punaisia... ja sitten pilkoin nekin pienemmiksi siivuiksi kuin olisi pitänyt, en osannut taaskaan lukea reseptiä tarpeeksi tarkkaan, heh. Ihan hyvältä tämä silti maistui, potkuakin oli sopivasti.

Kokkausmusiikkina toimi: The Gathering - A Life All Mine

Kesäruokaa: Lammasmakkara-kaalisalaatti.

 Tämä resepti oli heti vastustamaton uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä (5/2014). Ensin unohdin koko lehden viikoksi pöydälle, sitten kun vihdoin selailin sen läpi... no, sitten tiesin mitä sinä samaisena päivänä syötäisiin ihan ehdottomasti. Sen jälkeen kun kokeilin sitä kenen-nyt-onkaan merguez-raakalammasmakkaraa, olen himoinnut lammasmakkaraa noin yleisemminkin. Mikä on sinänsä outoa, koska olen luullut etten oikeastaan pidä lampaasta. Ilmeisesti siis pidän kyllä, kunhan se on kunnolla maustettua. Ja ymmärtääkseni lammas on niitä ruokia, jotka ovat mainioita hyvin tehtynä, mutta jotka on myös helppo pilata aika totaalisesti. Samaisesta syystä en ole kovinkaan paljoa itse tehnyt lampaasta mitään (mutta tämäkin korjaantuu huomisen puolella, katsotaan mitä siitä sitten tulee).

Stockmannilta en löytänyt tietenkään kätevästi valmiiksi kypsää lammasmakkaraa, joten sen sijaan ostimme Wigrenin Lammaswurstia, joka toimi kyllä mainiosti tässä joka tapauksessa. Paistoin vain ensin makkaran kypsäksi, sitten siivutin sen siivuiksi ja otin vielä siivuihinkin mukavan paistopinnan. Ja maistoin vähän matkan varrella että mitähän sitä tuli taas ostettua... Hyväähän se oli kuin mikä, sääli että raakamakkarat ovat niin perhanan kalliita ettei viitsi kovin usein ostella. Mutta ehkä tällä tavoin se kiinnostavuuskin pysyy yllä, kun ei joka viikko syö.

Kesällä on kiva syödä ei-ihan-tulikuumaa ruokaa, tämä oli kivasti vähän lämmintä paikoin mutta enimmäkseen viileää. Nam ja maiskis, ehdottomasti pitää kokeilla uudestaan. Ja haluan myös testata miltä tämä maistuu sitten talvisempaan aikaan vähän tuhdimman makuisen kaalin kanssa: maku on varmaankin melko erilainen, mutta luulisin yhdistelmän toimivan oikein hyvin niinkin.

En myöskään jaksanut ostaa tätä varten erikseen alkuperäisen reseptin mukaisia spelttisuurimoita, koska kaapissa oli sinne vähän unohtuneita tattareita. Ne toimivat tässä oikein mainiosti korvikkeena, olettaisin että mikä tahansa vähän suuremman kokoinen vilja toimii tässä hyvin kokonaisina jyvinä.

Lammasmakkara-kaalisalaatti

Kastike:

• 1 prk kermaviiliä
• 2,5 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijoninsinappia
• 1 tl sokeria
• hippunen suolaa
• mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään ja pidä kylmässä odottelemassa, kunnes muut osat salaatista ovat valmiina.

• 1 dl spelttisuurimoita/tattaria/muuta suurijyväistä viljaa
• 5-7 dl kasvislientä
• n. 200 g lammasmakkaraa
• n. 150 g (kesä)kaalia
• 1 avomaankurkku  tai 1/3 tavallisesta isosta kurkusta (n. 100 g)
• 4-8 retiisiä
• mustapippuria
• suolaa

Keitä speltti/tattari kypsäksi kasvisliemessä. Jos käytät raakamakkaraa, kypsennä se pannulla ensin kokonaisena. Siivuta kypsä makkara ja paista siivuja pannulla niin, että ne saavat hieman väriä.
Pilko kaali (ilman kovaa kantaa) ja laita salaattikulhoon. Lisää kaalin sekaan kypsä speltti/tattari.
Paloittele kurkku suupaloiksi haluamallasi tavalla ja viipaloi retiisit. Sekoita kurkku, retiisi, kastike ja lammasmakkarat kaali-spelttiseokseen varovaisesti. Mausta mustapippurilla ja suolalla, jos speltistä ja makkarasta ei tule omasta mielestäsi riittävästi suolaisuutta. Tarjoa lämpimähkönä (eli heti).



Tätä tosiaankin tehdään uudestaankin. Varmaan vielä tänä kesänä. Kehtaisi tarjota vieraillekin, jos kaveripiiri ei olisi täynnä kasvissyöjiä...

Tämän blogin kirjoittelun (tai lähinnä sitä varten kuvaamisen) takia olen alkanut himoita kovasti uusia, nättejä astioita. Jotain muuta kuin sukulaisilta perittyjä. Yhyy. En tiennyt olevani näin turhamainen keittiöni sisustuksen suhteen!

Kokkausmusiikkina toimi: Garbage - #1 Crush

Linssi-vuohenjuustolasagne.

Tätä teimme itseasiassa jo juhannuksen jälkeen, koska juhannuksena tuli syötyä niin perhanasti makkaraa ja ribsejä ja ties mitä, että kotona teki mieli kasvisruokaa. Katsahdus kaappiin kertoi, että meillä oli vajaa paketillinen linssejä, lasagnelevyjä, tomaattimurskaa... ja siitä se ajatus sitten lähti. Vähärasvaistahan tämä ei missään nimessä ole, mutta eipä ollut ainakaan makkaraa (jota syötiin kyllä tänään ensimmäistä kertaa sitten juhannuksen, siitä lisää myöhemmin).

En ole ihan varma onko vastaavia reseptejä jossain muuallakin, mutta tämän kyllä sävelsin ihan omasta päästäni. Ja kerrankin kirjoitin tehdessäni vähän ylös, mitä sinne sekaan tunginkaan. Olen huomannut, etten välttämättä enää parin päivän päästä muista enää yhtään mitä olen johonkin ruokaan pistänyt. Sitten tuijotan sitä ottamaani kuvaa ja koitan sen perusteella arvuutella mitä siinä on. "Onkohan tossa nyt mausteena basilikaa? Tossa on ainakin sokeriherneitä..." Mutta ei tällä kertaa! Kerrankin olen ollut ennalta fiksu!

Linssi-vuohenjuustolasagne

• lasagnelevyjä
• n. 75-100 g juustoraastetta

Tomaattikastike

• 2-3 dl linssejä (minkälaisia tahansa, kypsymisaika vaihtelee)
• 1 kasvisliemikuutio/kasvisfondia vastaava määrä
• vettä
• öljyä
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2-3 sipulia
• 2-6 valkosipulinkynttä (eli maun mukaan)
• ripaus sokeria
• chiliä maun mukaan (tuoretta tai kuivattua)
• 1 tl savupaprikaa
• 1 tl timjamia
• pippuria (käytin sekä musta- että valkopippuria)
• 1 laakerinlehti
• n. 0,5 dl pellavansiemeniä

Huuhtele linssit. Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja chili, jos käytät tuoretta. Lämmitä jonkin verran öljyä kasarissa ja kuullota sipulit pikaisesti. Lisää sekaan valkosipuli, tomaattimurska, tomaattipyree, liemikuutio, pellavansiemenet ja linssit. Lisää sen verran vettä, että seos kiehuu ilman että saat päällesi tulikuumia tomaattiyllätyksiä (n. 2-3 dl). Lopuksi lisää sekaan loputkin mausteet, maista ja lisää halutessasi mausteita. Kun linssit ovat kypsiä, tomaattikastike on valmista.

Vuohenjuustokastike

• 2 dl kermaa
• 1 pkt vuohenjuustoa (200 g)
• pippuria
• suolaa (jos tarpeen)

Lämmitä kerma kiehuvaksi, sulata sekaan pilkottu vuohenjuusto, mausta pippurilla ja maista. Jos haluat, voit lisätä ripauksen suolaa.

Aloita lasagnen kasaaminen linssikastikkeella, laita sen päälle lasagnelevyjä. Levyjen päälle tulee vuohenjuustokastiketta ja sitten uusi kerros lasagnelevyjä. Tällä reseptillä tulee kaksi kerrosta vuohenjuustoa ja kolme kerrosta linssikastiketta, koska linssikastike jää päällimmäiseksi. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista uunissa 175 asteessa n. 45-50 minuuttia (tai lasagnelevyjen ohjeen mukaan). Anna asettua 5-10 minuuttia ennen tarjoilua (kuumaa se kuitenkin on, anna olla).



Maittoi ainakin meille molemmille, vaikka tämä olikin niin perhanan täyttävää että sai syödä samaa ruokaa monta päivää. Yleensä kyllästyn toisen syömiskerran jälkeen samaan ruokaan, mutta tämä meni ihan hyvin kolmannenkin kerran. Kai lasagnessa vaan on sitten riittävästi erilaisia makuja, nirsompikin syöjä kelpuuttaa vähän pidempään samaa ruokaa. Tai, no, en tiedä onko se nirsoutta ettei halua syödä samaa ruokaa usein...

Kokkausmusiikkina (ja samalla kesämusiikkina yleisesti) toimi: Rise Against - The Good Left Undone