Nyhtökaura vol 2: tomaattinen versio ja bataattilevite iltapalaksi.

 Lupailtu toinen nyhtökauratestaus siitä tomaatilla, lehtipersiljalla ja savupaprikalla maustetusta versiosta. Sellaisenaan maku oli jotenkin melko paljon miedompi kuin tuon toisen inkivääri, mutta hyvää joka tapauksessa. Itsehän olen muutenkin ehkä enemmänkin sitä koulukuntaa, että valmiiksi maustetut ja marinoidut lihat ja lihankorvikkeet ovat vähän ehkä turhia, mutta näissä maut ovat sen verran yleisiä ja miedohkoja, että käyttöskaalaa silti riittää.

Koska tämän asunnon (vielä toistaiseksi) toinen asukki ei syö enää lainkaan kanaa, en ole päässyt syömään tätä ihanaa kanasalaattia pitkään aikaan. Tämä olikin sitten tietenkin täydellinen mahdollisuus kokeilla, miten nyhtökaura toimii kylmänä ja myös sitä, miten hyvin se säilyy valmiissa ruoassa.

Salaatti itsessään oli erittäin toimivaa. Huomattavasti parempi tulos kuin aiemmissa yritelmissä (lihapullia ensimmäisellä kerralla, halloumia toisella). Koostumus on riittävän kanamainen toimiakseen tällaisessa erinomaisesti. Haluaisin kyllä vielä testata tätä sillä maustamattomalla versiolla, varsinkin kun chipotleakin olisi vielä jääkaapissa...

Koska tämä salaatti on myös ihan käsittämättömän täyttävää, emme saaneet kahdestaan tuhottua koko annosta. Loput menivät sitten jääkaappiin odottelemaan, että tulee nälkä, ja samalla pääsin testailemaan sitä, miten nyhtökaura selviää pidemmästä kastikkeessa lillumisesta. Ainakin tämän kermaviilikastikkeen se kesti mainiosti, välissä ehti kulua 6–7 tuntia ja koostumus oli edelleen suhteellisen samanlainen. Erinomainen omaisuus, arvostan kovasti.

Tämän testailun perusteella ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa tästä. Hintakaan ei nyt kuitenkaan ainakaan meikäläisen päätä huimaa, vaikka 250 grammaa maksaakin lähemmäs 4 euroa. Silti halvempaa ja monikäyttöisempää kuin monet Hälsans Kökin tuotteet ja merkittävästi parempaa niin maultaan kuin rakenteeltaankin kuin soijasuikaleet. Ostan mielelläni jatkossakin. Tai ostaisin, jos en pakenisi maasta juuri kun tätä alkaa saada kunnolla...



No, kiireisehkön päivän päätteeksi piti kuitenkin vielä saada vähän jotain purtavaa. Bongasin erittäin kiinnostavan kuuloisen bataattilevitteen eräästä ruokaan keskittyneestä Facebook-ryhmästä, johon olen viime aikoina liittynyt. Sitähän oli tietenkin pakko päästä testaamaan, koska reseptissä oli bataatin (nam) lisäksi myös ras-el-hanout-mausteseosta (nam) ja valkosipulia (nam). Teinkin sitten sen verran reilun satsin kerralla, että huomenna muuttoporukka päässee dippailemaan sitä maissilastuin.

Tämän illan (ja todennäköisesti huomisaamunkin) versio tosin nautittiin paahtoleivältä. Rapea paahtoleipä ja pehmeä, makeansuolainen bataattilevite toimivat yhdessä erinomaisesti. Sen verran erinomaisesti, että sen viimeisen leivän olisi taas näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä myös jättää syömättä niin ei olisi nyt niin tukala olo... Sitten kun olen iso, opin lopettamaan ajoissa. Ehkä.

Reseptistä tulee sitten ihan käsittämätön satsi, että varautukaa isolla syöjäporukalla tai dippailkaa tai luultavasti tätä voi pakastaakin. En ole ehtinyt testaamaan vielä, mutta eiköhän sekin hetki tule...

Bataattilevite

• 2-3 bataattia
• oliiviöljyä (tai oliiviöljyä ja seesamiöljyä)
• valkosipulia
• purkki kikherneitä
• suolaa
• pippuria
• juustokuminaa jauheena
• ras-el-hanout-mausteseosta
• sitruunamehua

Puolita bataatit pitkittäin, ripottele päälle oliiviöljyä ja paahda 200 °C:ssa noin 45 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet. Kun bataatit tulevat uunista, niiden kuori todennäköisesti lähtee suhteellisen helposti irti. Anna jäähtyä niin viileäksi kuin maltat.
Kuori valkosipulit ja pilko tarvittaessa vähän pienemmäksi. Valuta ja huuhtaise kikherneet. Sekoita sekaan kuoritut bataatit, mausteet, loraus oliiviöljyä ja sitruunamehu. Soseuta kaikki suhteellisen tasaiseksi tahnaksi. Jos koostumus ei ole riittävän pehmeä, lisää öljyä. Maista levitettä ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoile paahtoleivän kanssa tai käytä dippikastikkeena. Tai syö vaikka lusikalla sellaisenaan, jos oikein riehakkaaksi äidyt.



Kokkausmusiikkina toimi: Simple Minds - Honest Town

Nyhtökaura vol 1: itämainen vaihtoehto.

 Nyt sitä sitten vihdoin sai Turustakin. Siis paljon kohkattua nyhtökauraa. Ja tietenkin (tai siis kerrankin) olin trendien aallonharjalla ja Stockalla jonottamassa (yksin) jo varttia ennen kuin koko tuotetta edes missään näkyi. Itse asiassa kukaan henkilökunnastakaan ei tuntunut ihan varmasti tietävän, mihin koko tuote tulisi myyntiin...

No, loppujen lopuksi sain sitten kaksikin pakettia: toinen oli maustettu kaffirlimetillä, inkiväärillä ja seesamilla, toinen tomaatilla, savupaprikalla ja korianterilla. Ensimmäiseksi testaukseen valikoitui tuo itämaisempi vaihtoehto. Ostin nimittäin samaisella kauppareissulla (tarjouksesta) jo aiemmin hyväksi todettua (koska se oli aiemminkin tarjouksessa) thaibasilikalla maustettua valmiskastiketta.

Tottakai maistoin nyhtökauraa myös sellaisenaan, koska pitäähän sitä nyt ottaa selville mistä sitä on niin tohkeissaan ollut tässä viimeiset muutamat kuukaudet. Koostumus oli erittäin miellyttävä: sopiva sitkeän ja murean välimuoto. Kaiken kaikkiaan koostumus oli suhteellisen lähellä kanaa, mitä vähän ulkonäön perusteella odotinkin. Maku tässä oli miellyttävä, muttei onneksi mitenkään erityisen vahva. Inkivääri jäi sellaiseksi jälkimauksi, mutta se myös on noista mainituista mausteista se ehdottomasti tujuin, joten ei yllättänyt tämä.

Vilkuilin ennen ruoanlaittoprosessia, että sopivatkohan kastike ja nyhtökaura yhteen. No, mikä jottei, kun nyhtökauran mausteista kaikkea paitsi inkivääriä oli jo tuossa kastikkeessakin. Ja inkivääri onneksi sopii aika moneen paikkaan. Lisäksi silppusin hieman sipulia ja valkosipulia (joita molempia myös oli jo kastikkeessa valmiiksi, mutta enempi parempi), mutta muuten jätin annokset aika yksinkertaiseksi. Ja kammottavan näköiseksi.

Tässä on siis vain keitettyä riisiä, paistettua sipulia, valkosipulia, sekaan heitetty kastike ja nyhtökaura vain pikaisesti lämmitettynä kastikkeessa juuri ennen tarjoilua.

Seuraavalla kerralla voisi maustaa ehkä rohkeammin itse (eli siis ilman valmiita kastikkeita) ja lisätä enemmän värejä (paprikaa, sokeriherneitä, porkkanaa...), mutta hyvää tämä näinkin oli. Ja täyttävää. 250 gramman paketista söi kaksi nälkäistä ihmistä ihan mainiosti ja vähän tässä pohdin, olisiko pitänyt itse syödä ennemmin vaikka vähän alle puolet.

Mutta siis hyväksi todettu kokeilu. Juuri tällaista tämän pitäisikin olla: taipuu moneen, mutta helpottaa kotikokkausta merkittävästi, koska on hyvää jo itsessäänkin. Huomenna testailuun sitten tuo tomaattiversio, sille on jo suuria suunnitelmia...

Kokkausmusiikkina toimi: Perturbator - Miami Disco

Kurpitsa-linssikeitto (It's alive!).

 Sellainen perinteikäs "hups" saattoi ehkä tapahtua blogin päivittämisen kanssa. Loman jälkeen ei oikein arki ottanut sujuakseen ja sitten olinkin hukkua töihin (tai niin olen itse asiassa edelleen, mutta nyt tähän alkaa jo tottua) ja muutenkin kaikki on ollut omituista ja hämmentävää. Hämmentävyyden huipentumana olen liittynyt kuntosalille. Minä. Salille. Helvetti on jäätynyt. Lihakseni tosin onneksi polttelevat sen verran, että itse pärjään vähän ehkä pidempään.

Mutta jos siihen asiaan. Eilen tuli kokeiltua uutta reseptiä, jonka olen joskus ties milloin koneelleni kirjanmerkkeihin tallentanut. Itse asiassa osasyy blogin jatkamiseen on se, että tuo reseptikansio kirjanmerkeissä alkaa olla ihan naurettavissa mittasuhteissa. Blogiin niitä on kätevä kerätä niitä hyviä reseptejä talteen, ja jos joku muu niistä jotain hyötyy niin sehän on vain bonusta se.

Tämä oli kivaa ruokaa: suhteellisen kevyttä kasvisruokaa, jota tuli reseptin ainesmäärillä ihan hemmetisti. Ainekset eivät olleet kovinkaan kalliit suhteessa lopulliseen ruoan määrään ja vaivakin on suhteellisen pieni, vaikka jonkin verranhan tähän saa toki aikaa kulumaan.

Vihannesten ympäripyöreät määrät johtuvat ihan siitä, että se riippuu siitä miten paljon itse mistäkin pitää ja siitä, minkä kokoisia vihanneksia kaupasta on sattunut sillä kertaa löytymään. Koska onhan siinä aika merkittävä ero käyttääkö surullista salotin kokoista keltasipulia vai salaattisipulin kokoista keltasipulia...

Kurpitsa-linssikeitto

•  reilu loraus öljyä
• 4-5 valkosipulinkynttä
• 3-4 porkkanaa
• 2-4 sellerinvartta
• 1-2 sipulia
• 1 tl juustokuminaa
• chilihiutaleita maun mukaan
• 1 pieni myskikurpitsa (eli butternut)
• suolaa
• pippuria
• 2,5 dl punaisia linssejä
• 1,5 l kasvislientä (tai kanalientä)
• tarjoiluun (omien mieltymysten mukaan) persiljaa, paprikajauhetta, oliiviöljyä, leipää ja sitruunaa

Kuori ja pilko valkosipulit, porkkanat, sipulit, kurpitsa ja selleri (no okei, sellerin voi jättää kuorimatta). Huuhtele linssit.
Paista kuumassa öljyssä porkkanat, sellerit ja sipulit ja lisää niiden pehmettyä (noin 10 minuutin päästä) sekaan valkosipuli. Sekoittele hetki ja lisää sitten sekaan juustokumina, chili, kurpitsa, suolaa ja pippuria. Paista noin 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa on selkeästi pehmennyt. Lisää sekaan linssit ja liemi. Jos kaikki liemi ei mahdu astiaan kerralla, sitä voi myös lisätä kasariin tai kattilaan vähän kerrallaan, kunhan varoo että keitto pysyy kiehuvana.
Kun linssit ja kurpitsa ovat kypsiä ja täysin pehmeitä (10-20 minuutin päästä, linsseistä riippuen), ota kasari liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Soseuta. Halutessasi voit vielä lämmittää keittoa hetken ennen tarjoilua.
Tarjoile leivän ja sitruunalohkojen kanssa ja ripottele päälle persiljaa ja paprikajauhetta ja halutessasi lorauta sekaan hieman oliiviöljyä.



Tämä oli kyllä aika hyvää. Ja yllättävänkin täyttävää. Meillä käytettiin barbaarihenkisesti kuivattua persiljaa keiton päällä, koska en jaksanut ostaa kaupasta tuoretta pelkästään tätä varten. Hyvin sekin lämpimään keittoon sekoiteltuna toimii. Sitruunaa ja leipää emme tällä kertaa jaksaneet edes kokeilla, koska leipää olisi pitänyt mennä kauppaan asti hakemaan ja sitruunaa en jotenkin itse edes osannut tätä syödessäni kaivata. Ehkä se voisi olla tervetullut mauste silloin, jos syö samaa ruokaa muutaman päivän putkeen. Ehkä siis ensi kerralla, tätä kun meni myös aikamoinen määrä pakkaseen, kun tämän päivän ruoka oli jo suunniteltuna ja ei-niin-säilyväiset ainekset jääkaapissa odottelemassa...

Ja hei, jos joku tätä oikeasti lukee, olisi kiva tietää. Ilmoitelkaa itsestänne niin koen vertaispainetta tehdä täälläkin joskus jotain. :D

Kokkausmusiikkina toimi: Skunk Anansie - Love Someone Else

Japanilaiset perunapannukakut.

Niinhän siinä sitten kävi, etten minä mitään ruokakuvia Belgiassa ottanut. Eipä ollut paljon ottamisen arvoista ruokaakaan, koska söin kahdesti pizzaa ja tein itse ruokaa neljänä päivänä kymmenestä... No, ainakin majoittajat tuntuivat arvostavan omaa kotitonttuaan, joka kävi kaupassa, tiskasi (tai ainakin auttoi tiskaamisessa) ja teki ruokaa.

Ja sitten tulin kotiin, tein liikaa töitä ja köyhäilin. Nyt on kaappi tyhjennetty jättimäisestä linssisäkistä, ikivanhoja riisinuudeleita on jälleen koitettu käyttää pois ja vähän makaronilaatikkoakin on tullut tehtyä. En oikein tiedä miten, mutta jotenkin kuiva-ainekaapissa näyttäisi olevan jos jonkinmoista pastaa ja nuudelia, jotka ovat olleet siellä jo ehkä ihan riittävän kauan. Palannen ainakin linsseihin myöhempänä ajankohtana.

Tämän päivän köyhäilyruokana (ta oikeastaan iltapalana) toimivat perunapannukakut. Näihin voisi varmaan käyttää mainiosti ihan valmista, ylijäänyttä muusiakin, mutta olen itse niin perso muusille, että sitä harvemmin jää yli. Pitää siis tehdä näitä aina alusta asti, mutta on se sen arvoista. Ja silti suhteellisen nopeaa.

Alkuperäisen reseptin löysin, kun katsoin jotain animesarjaa, jossa puhuttiin perunapannukakuista. Kiinnostukseni heräsi heti ja pienellä googlettelulla löysin tämän reseptin. Toimivan yksinkertaista ja ilmeisesti aito japanilainen resepti.

Japanilaiset perunapannukakut

• 4-5 jauhoista perunaa (koosta hieman riippuen)
• 3 rkl perunajauhoja
• 3 rkl maitoa
• suolaa
• 1-2 rkl miriniä
• 1-2 rkl soijakastiketta
• öljyä tai voita paistamiseen
• noria (halutessasi)

Kuori ja pilko perunat. Keitä kevyesti suolatussa vedessä, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta perunat ja laita vielä hetkeksi kuumalle levylle niin, että kosteus haihtuu perunoista suhteellisen tehokkasti. Muussaa perunat ja lisää sekaan perunajauhot, maito ja ripaus suolaa. Tuloksena pitäisi olla sitkas tahna, joka pysyy koossa suhteellisen hyvin.
Lämmitä öljy tai voi paistinpannulla ja pyörittele taikinasta 6-8 lituskaista pihviä. Paista perunapihvit molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Sekoita sillä välin soija ja mirin erillisessä kulhossa. Kippaa soija-mirin-seos perunapihvien päälle ja käännä pihvit niin, että molemmille puolille tulee makua. Tarjoile lämpimänä noripalaseen käärittynä, jos haluat (yrittää) syödä siististi.



Että sellaista täällä. Ehkä sitä kohta taas jaksaa vähän panostaa tähän ruoanlaittoon, kun kaapeista on tyhjennelty kaikki vanhat jämät pois. Saa nähdä. Vanhoista jämistäkin saa tosin usein melko jännittäviä ruokia aikaiseksi...

Kokkausmusiikkina toimi: Ghost - Cirice

Loma!

 Ja jälleen on se aika vuodesta, kun katoan Belgiaan yli viikoksi. Tänä vuonna reissu kestää 10 päivää ja tavallisuudesta poiketen ehdin ehkä jopa keskittyä ruokaan enkä vain juomaan ja työntekoon. Eli ehkä tällä kertaa saan siellä jotain uusia jännittäviä ideoita ja koen oikeasti uusia ruokakokemuksia. Ja syön lisäksi aivan liikaa ranskalaisia kunnollisella majoneesilla.

Ennen tällaista ulkomaille karkaamista piti tietenkin varmistaa, että tulen sieltä myös takaisin, joten ostin tänään torilta sipulinipun, kanttarelleja ja uusia perunoita. Uusien perunoiden syöminen onkin tältä kesältä jäänyt aivan liian vähäiseksi, niin tulipahan korjattua sekin ongelma tässä samalla. Vähän nyt kyllä vatsaa kivistää, kun tuli syötyä taas kahdestaan vähintään kolmen hengen annos ja vielä kasa mustaherukoita päälle...

Mutta jaksaapahan ainakin pakata kun on syönyt hyvin! Kirjat ovat jo kasassa, seuraavaksi pitäisi kai miettiä jotain vaatetustakin. Prioriteetit kunnossa.

Pakkausmusiikkina toimii: Machine Head - Message in a Bottle

Aasialainen raastesalaatti.

Tämän reseptin bongasin muutaman kuukauden takaisesta Trendistä, jossa harvemmin on mitään kovin kiinnostavaa ruokaohjetta. Tämänkin skippasin silloin vähän sellaisella "ihan kiva, mut ei mitään uutta" -ajatuksella, mutta aloin katua päätöstäni myöhemmin. Onneksi samanhenkisiä, samasta lähteestä inspiraationsa saaneita reseptejä löytyy aina netistä. Päädyin käyttämään pohjana White Trash Diseasen postausta aiheesta, koska muistan kuulleeni kehuja blogin ruokaresepteistä aiemmin kaverilta.

Tässähän parasta on se, että tähän voi tunkea oikeastaan melkein mitä vaan. Tärkeintä on se, että suutuntuma on rapsakka, eli vihannekset ovat rouskuvia ja lisänä on pähkinöitä tai siemeniä. Meillä oli kätevästi kaapissa melko vanhoja maapähkinöitä, joten ne päätyivät tähän hieman murskattuna. Chilitkin olivat omalta parvekkeelta, säästyipähän sekin parikymmentä senttiä...

Aasialainen raastesalaatti

Salaattipohjaksi esimerkiksi (valitse mistä tykkäät ja miten paljon tykkäät):

• porkkanaa
• kevätsipulia
• kaalia
• ituja
• kurkkua
• sokeriherneitä
• parsakaalia
• kukkakaalia
• tuoretta thaibasilikaa, korianteria, minttua, herneenversoja...
• (paahdettuja) pähkinöitä
• (paahdettuja) siemeniä
• mitä muuta nyt keksitkään, mitä aasialaiseen ruokaan voi tunkea

Kastike:

• kalakastiketta
• soijakastiketta
• riisiviinietikkaa
• limemehua
• ruokosokeria
• chiliä
• valkosipulia
• inkivääriä
• seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että maistelun jälkeen maku miellyttää omaa kieltäsi. Tuoreiden ainesten, kuten chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa kannattaa olla melko varovainen, koska ne raakoina saattavat helposti olla suhteellisen hallitsevia. Etikkaa ja suolaisuutta saa hallittua lisäämällä hieman enemmän sokeria ja seesamiöljy miedontaa kastikkeen makua kaiken kaikkiaan, jos se on tarpeen.
Oletuksena on yksi osa kalakastiketta, soijaa, riisiviinietikkaa, limemehua ja seesamiöljyä, kun taas kiinteämpiä aineita tulee lähinnä mausteeksi. Sopiva suhde riippuu kuitenkin melko vahvasti esimerkiksi siitä, miten suolaista kalakastiketta ja soijaa on käytössä.
Pese/kuori/raasta/murskaa salaattipohjan ainekset, sekoita ne ja kaada kastiketta päälle. Lopuksi koristele (paahdetuilla) seesaminsiemenillä. Tarkoituksena olisi, että kastiketta ei hirveästi kertyisi sekoitusastian pohjalle, koska silloin pohjalla oleva salaatti marinoituu helposti turhankin mausteiseksi, jos sitä ei syödä heti sekoittamisen jälkeen.



Tämä oli mukavaa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suhteellisen halpaa (koska kastikkeen ainekset meiltä löytyvät kaapista melkein aina) ja ennen kaikkea sopivan suolaista. Toki tuo White Trash Diseasen kokkailema lohi sopisi tähän kyllä varmaan aika hyvin seuraksi. Tai jokin muu rasvainen proteiiniklöntti. Ah ja voi miten runosuoneni selkeästi pulppuaa tänään!

Tätä voisi oikeastaan kätevästi kokkailla isommallekin porukalle, kunhan vain muistaa kipata kastikkeen sekaan juuri ennen tarjoilua. Muuten tuo suolaisuus veltostuttaa nuo vihannekset hieman ilkeästi.

Kokkausmusiikkina toimi: Crystal Castles feat. Robert Smith - Not in Love

Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat.

 Tämä resepti on varmaan ainoasta säännöllisesti seuraamastani (jo vuosien ajan) suomalaisesta ruokablogista eli Pastanjauhannasta. Suurin osa netistä ruokaohjeita etsivistä ihmisistä sen varmasti jo tietääkin ja päivitystahti on hidastunut viime vuosina, mutta jotenkin mystisesti sieltä silti tuntuu aina löytyvän ruokia, joita ei ole aiemmin kokeillut ja jotka sopivat täydellisesti juuri siihen hetkeen.

Kuten ehkä aiemminkin olette jo kyenneet päättelemään, tässä kämpässä pidetään sipulista. Se on halpaa ja hyvää. Peruna on myös halpaa ja useimmiten hyvää. Juusto ei ehkä ole halpaa, mutta se on senkin edestä hyvää. Eikä tästä kaiken kaikkiaan itse asiassa edes tule kovin kallista settiä, jos vähän hillitsee sitä juuston määrää. Mehän emme suinkaan niin tehneet, vaikka lompakko aika ajoin sellaisen toiminnan kannattavuudesta vihjaileekin.

Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat

• 4 isoa, jauhoista perunaa (esim. Rosamunda)
• 2-3 punasipulia
• öljyä
• 100-150 g kypsytettyä, vahvaa cheddaria
• voita
• suolaa
• pippuria

Pese perunat, kuivaa ja pistele niihin reikiä. Paahda 200 °C uunissa, kunnes perunat ovat pehmenneet mukavasti sisältä. Kypsymisaika riippuu perunoiden koosta.
Pilko sipulit suhteellisen pieneksi silpuksi ja kuullota niitä joko öljyssä tai öljyn ja voin seoksessa. Älä ruskista, anna vain kuullottua mukavan pehmeäksi ja makeaksi.
Puolita kypsät perunat ja kaavi niiden sisus kulhoon. Sekoita perunamössön sekaan paistetut sipulit sekä oman maun mukaan voita, suolaa ja pippuria. Täytä perunankuoret peruna-sipuliseoksella ja ripottele päälle cheddaria. Paahda uunissa samoissa asteissa, kunnes juusto on sulanut ja saanut aavistuksen väriä.
Tarjoile heti, mutta varo polttamasta suutasi ahneuksissasi (kokemuksen syvä rintaääni täällä hei).

Kuten kuvasta näkyy, meillä tämä oli viikonlopun luksusateria, koska tarjolla oli myös viiniä. Onneksi sentään pöytäliina on ruttuinen ja leivänmurut vähän pilaavat hienoa vaikutelmaa, ettei mene ihan hienostelun puolelle. Orkideassa oli sentään vielä tuolloin kukkia. Nyt on kukkia vain chileissä, jotka ovat siirtyneet parvekkeelle kesän viettoon. Eipä sillä, kukkivat chilit ilahduttavat minua ehkä enemmän, koska tiedän saavani niistä myöhemmin sitten ruokaa...

Näitä tehdään uudestaankin. Nytkin kuului tuosta taustalta sellainen "noi kuvat ei auta mun nälkää" -kommentti, kun tätä kirjoittelin. Itsehän söin samalla croissanttia niin ei haitannut yhtään katsella ruokakuvia. Vielä.

Kokkausmusiikkina toimi: O'Keefe Music Foundationin lapset koveroimassa Toolin Forty-Six & 2 -kappaletta

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia.

 SeriousEats pelastaa aina silloin, kun pitäisi keksiä jostain kaapin pohjalle jääneestä aineksesta jotain hyvää syötävää. Tämä oli siinäkin mielessä täydellinen ratkaisu, että kaupasta piti hakea vain tuoreainekset. Se tosin oli hieman haastavampaa kuin oli tarkoitus, sillä eihän nyt tietenkään Stockmannilla voinut olla paksoita nyt, kun olisin sitä kerrankin ostanut enkä vain suunnitellut "joskus sitten" ostavani. No, lehtikaali toimi tässä reseptissä ihan mainiosti ja tulipahan samalla muutama hipsteriyspistekin salakavalasti.

Yksinkertaista, kevyehköä, nopeaa. Sanoisin muuten erinomaiseksi arkiruoaksi, mutta meillä arkiruoat ovat aika samanlaisia kuin ne viikonloppuruoatkin. Tai niin, itse asiassa viikonloppuisin sitä useammin laiskottaa sen ruoanlaiton suhteen, koska on mennyt nukkumaan liian myöhään ja nukkunut sitten liian myöhään (muttei silti tarpeeksi).

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia

• n. 225 grammaa riisivermiselliä (tai muuta ohutta pastaa/nuudelia)
• öljyä
• 3-4 munaa
• suolaa
• n. 5 dl pieneksi pilkottuja vihreitä vihanneksia, esim. lehtikaalia tai paksoita
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• chiliöljyä, -hiutaleita tai -kastiketta oman maun mukaan
• 2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

Pilko vihannekset ja kevätsipuli suuhun meneviksi paloiksi, jos et sitä ole jo tehnyt (tai ostanut valmiiksi pilkottua lehtikaalia). Kuori ja pilko valkosipulit.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele sitten kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
Sekoita muniin 0,5 tl suolaa ja sekoita ne. Paista riuskasti sekoitellen kuumalla, öljytyllä pannulla, kunnes munakokkeli on kypsähköä (n. 30 sekuntia). Siirrä syrjään odottamaan. Huuhtele pannu ja lisää öljyä. Paista vihanneksia muutama minuutti kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja ottaneet väriä. Siirrä syrjään.
Lisää pannuun taas loraus öljyä ja paista siinä kevätsipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo polttamasta. Lisää sekaan chili, sekoita pikaisesti ja lisää sitten sekaan nuudelit. Kaada sekoitellen nuudelien sekaan soijakastike, kunnes se on maustanut nuudelit suhteellisen tasaisesti. Viskaa sekaan kananmunat ja vihannekset, sekoita ja tarjoile heti, kun kaikki on lämmintä. Annoksiin voi vielä halutessaan lisätä chiliä ja soijaa pöydässä.



Täyttävää ja hyvää. Pitäisi tehdä useamminkin, varsinkin silloin kun on jaksanut käydä raidaamassa torin vihannestarjonnan. Silloin pääsee erityisen halvalla. Valitettavasti synnynnäinen laiskuuteni usein estää tällaisen säästösuunnitelman...

Kokkausmusiikkina toimi: David Bowie - China Girl

Ranskalaistyyppiset sipulileivät.

 Nimi on siis viittaus ranskalaiseen sipulikeittoon (leipäpaloineen ja juustoineen) ja reseptiin törmäsin jo aika kauan aikaa sitten Foodiecrush -nimisessä blogissa. Pitäisi selailla sitä enemmänkin, vaikuttaa melko kiinnostavalta tapaukselta. Tällä hetkellä olen tosin jättänyt myös esimerkiksi Glorian ruoan & viinin selailemisen vähemmälle, koska rahatilanne ei pahemmin anna myöden erikoisempiin ruokalajeihin. Parempi pysyä tällaisissa vähän edullisemmissa ruokalajeissa, vaikka tähänkin tulee tuota kalliimpaa juustoa.

Ihan varoituksen sanana: jos et pidä sipulista, tuskin pidät tästäkään. Tässä, kuten nimi ehkä jo varoittaakin, se sipuli on aika perhanan tärkeässä roolissa. Ja juuri siksi itse pidän tästä. Se suolaisen juuston ja makean, karamellisoidun sipulin liitto hieman rapsakalla leivällä on kuin juuri minun makuhermoilleni suunniteltu. Taisin juuri kuolata hieman näppikselleni ihan vain näitä ajatellessakin.

Huonona puolena näissä on suhteellisen pitkä valmistusaika. Olisihan se nyt liikaa vaadittu, että hyvää saisi nopeasti, yhyy. Joskus vain kannattaa kärsiä hyvien asioiden eteen, ja odottamalla saa sitä laatua. (Huomaakohan sen, että olen taas viime aikoina kiroillut omien töideni aikatauluja?)

Ranskalaistyyppiset sipulileivät

• 3-5 rkl voita
• 3-6 sipulia (koosta riippuen)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2-3 oksaa tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 1 rkl vaaleaa balsamicoa
• 8 palaa paahtoleipää tai sämpylänpuolikasta
• n. 150 g gruyereä tai muuta voimakasta, suolaista juustoa

Kuori ja siivuta sipulit. Sulata voi pannulla. Paista sipuleita pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä ja laske sitten lämpötilaa suhteellisen alhaiseksi, mutta niin, että sipulit jatkavat edelleen kypsymistään. Lisää sekaan timjami ja valkosipuli. Anna sipulien paistua rauhallisesti noin tunnin verran, sekoittele välillä.
Lisää sekaan sokeri, suola ja pippuri. Sekoita ja paista noin 10 minuuttia. Lisää sitten joukkoon vaalea balsamico ja sekoittele vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes sipulit ovat kunnolla karamellisoituneet.
Lämmitä uuni 200 °C:een. Siivuta tai raasta juusto. Asettele leivät pellille, leiville juustoa ja lopuksi päälle karamellisoitunutta sipulia. Paista 10-15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja leivät ovat saaneet hieman väriä. Syö lämpimänä.

Yksinkertaista mutta erittäin toimivaa. Tekisin näitä varmaankin alkupalaksi, jos joskus tekisin ruokaa isommalle porukalle. Sipulin kun voi karamellisoida etukäteenkin, se lämpiää kuitenkin uudestaan uunissa. Tai sitten syön ihan suosiolla vain ensi kerrallakin puolet annoksesta itse, se on myös ihan kivaa se.

Kokkausmusiikkina toimi: Pariisin kevät - Tämän kylän poikii

Neitsytperunafestivaali 2015.

 Ikinähän en siis ole myöhässä mistään kirjoittanut, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa Neitsytperunafestivaalihan on vain muutaman päivän tapahtuma, joten tuskin kukaan meikäläisen sepustusten perusteella sinne olisi eksynytkään tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna joku saattaakin eksyä.

Ilahduttavan paljon väkeä oli kyllä tänäkin vuonna paikalla. Hyvä saa saattoi toki vaikuttaa asiaan, viime vuonna iski inhottava kaatosade kesken kaiken. Tänä vuonna ei myöskään tapahtunut lokkionnettomuuksia, sen sijaan vain Koulun pihan puut koittivat antaa omat mausteensa annoksiin.

Paikalla oli siis kahdeksan ravintolaa, joista osalla oli muutamakin annos tarjolla. Perinteisesti tarjolla oli suhteellisen paljon kalaa uuden perunan seurana. Myöskin perinteisesti annoksista muistaakseni yksikään ei tainnut olla kasvisruokaa. Itse kokeilimme kuutta annosta eli ehkä suunnilleen puolia tarjolla olevista annoksista. Ensimmäiset pari oli helppo valita, mutta viimeisen kohdalla alkoi olla jo vähän hankalaa löytää mitään kiinnostavaa. Se johtui toki osittain siitä, että muutamilla ravintoloilla oli hieman ehkä samankaltaiset annokset tarjolla, jolloin tietenkin oli korkeampi kynnys kokeilla toista vastaavaa.

Oma iltani alkoi tällä Teinin pyttipannuannoksella. Yksinkertaista mutta maittavaa. Se erikoisuus annokseen tuli lähinnä tuosta klöntistä tuossa päällä: se oli nimittäin kananmunaa. Maussa ei ollut sinänsä mitään erikoista, mutta annos sai lisäpisteitä minulta ihan vain sillä, että se onnistui yllättämään jossain.

JJ de Nier Food Experiencen uudet perunat oli täytetty aurajuustolla ja friteerattu. Jännittävä idea, mutta uuden perunan omat ominaisuudet jäivät ehkä aavistuksen piiloon kaiken muun seassa. Tykkäsin rapeasta kuoresta, mutta muuten ehkä lievä pettymys.

Tämä annos oli jotenkin päässyt sen verran unohtumaan, ettemme edes muista kenen se oli. Arvaus olisi Hus Lindeman, mutta varmaa tietoa ei ole. Ehkä ravintolan kannalta parempi, sillä suunnilleen kolmasosa tuosta kuvassa näkyvästä lihasta jäi syömättä siksi, että se oli niin sitkeää etten edes minä pystynyt syömään sitä. Yleensä lihan sitkeys on minulle lähinnä sellainen lievästi ärsyttävä asia, mutta tuon lihapalan tapauksessa ehti jo iskeä aikamoinen ällötys. Ilmeisesti pala ei ollut oikein sellainen, joka olisi kannattanut jättää kauniin roseeksi.

Tämä fish'n'chips-annos oli se parempi niistä kahdesta testaamastamme (toinen tulee vastaan myöhemmin). Olen melko varma, että kyseessä oli Ludun annos. Melko. En täysin.

 

Tämä oli omista annoksistani ehdottomasti pahin pettymys koko festivaaleilla (aiempi liharuoka kun oli poikaystävän annos). Salaattia, jossa oli jonkin verran uutta perunaa, vähän kananmunaa, vielä vähemmän savulohta. Annos nappaistiin suoraan jääkaapista esille, siinä missä muualla ruoka oikeasti pikaisesti viimeisteltiin asiakkaan sen tilatessa. Makua ei ollut oikein nimeksikään, osittain varmasti siksi, että salaatti oli aivan liian kylmää. Turun Keittiömestarit eivät todellakaan olleet nimensä veroisia.

Ravintola Koulun oma annos oli myös fish'n'chips-annos. Niitä olikin tänä vuonna jostain syystä aika montaa eri versiota. Tämä olisi varmasti ollut parempaa, jos aiempi annos ei olisi ollut niin hyvä. Nyt tästä tuli vähän sellainen olo, että mureketaikinassa oli enemmän kananmunaa kuin kalaa. Piparjuurikastike oli tosin hyvä ja piristävä seuralainen kalalle.

Kaiken kaikkiaan pettymyksiä oli vähemmän kuin viime vuonna, mutta annosten mielikuvituksekkuudessa olisi vielä huomasti parantamisen varaa. Siinä vaiheessa, kun näkee neljännen "paistettua kalaa muodossa X ja paistettuja uusia perunoita" -annoksen, alkaa epätoivo hiljaksiin iskeä.

Olisi pitänyt kyllä silloin kirjoittaa nämä ylös johonkin, ravintolat ja annokset. "No kyllä nää nyt muistaa!" No muistaisi ehkä jos kirjoittaisi heti eikä kuukauden päästä. Ehkä olen taas oppinut jotain... Saa nähdä olenko unohtanut kaiken ensi vuoteen mennessä ja erityisesti odotan mielenkiinnolla montako fish'n'chips-annosta on tarjolla, kun trendi näyttää olevan se, että sitä on pari versiota enemmän tarjolla joka vuosi.

Syömisen taustamusiikkina toimi: Skunk Anansie - Charlie Big Potato