Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia.

 SeriousEats pelastaa aina silloin, kun pitäisi keksiä jostain kaapin pohjalle jääneestä aineksesta jotain hyvää syötävää. Tämä oli siinäkin mielessä täydellinen ratkaisu, että kaupasta piti hakea vain tuoreainekset. Se tosin oli hieman haastavampaa kuin oli tarkoitus, sillä eihän nyt tietenkään Stockmannilla voinut olla paksoita nyt, kun olisin sitä kerrankin ostanut enkä vain suunnitellut "joskus sitten" ostavani. No, lehtikaali toimi tässä reseptissä ihan mainiosti ja tulipahan samalla muutama hipsteriyspistekin salakavalasti.

Yksinkertaista, kevyehköä, nopeaa. Sanoisin muuten erinomaiseksi arkiruoaksi, mutta meillä arkiruoat ovat aika samanlaisia kuin ne viikonloppuruoatkin. Tai niin, itse asiassa viikonloppuisin sitä useammin laiskottaa sen ruoanlaiton suhteen, koska on mennyt nukkumaan liian myöhään ja nukkunut sitten liian myöhään (muttei silti tarpeeksi).

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia

• n. 225 grammaa riisivermiselliä (tai muuta ohutta pastaa/nuudelia)
• öljyä
• 3-4 munaa
• suolaa
• n. 5 dl pieneksi pilkottuja vihreitä vihanneksia, esim. lehtikaalia tai paksoita
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• chiliöljyä, -hiutaleita tai -kastiketta oman maun mukaan
• 2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

Pilko vihannekset ja kevätsipuli suuhun meneviksi paloiksi, jos et sitä ole jo tehnyt (tai ostanut valmiiksi pilkottua lehtikaalia). Kuori ja pilko valkosipulit.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele sitten kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
Sekoita muniin 0,5 tl suolaa ja sekoita ne. Paista riuskasti sekoitellen kuumalla, öljytyllä pannulla, kunnes munakokkeli on kypsähköä (n. 30 sekuntia). Siirrä syrjään odottamaan. Huuhtele pannu ja lisää öljyä. Paista vihanneksia muutama minuutti kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja ottaneet väriä. Siirrä syrjään.
Lisää pannuun taas loraus öljyä ja paista siinä kevätsipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo polttamasta. Lisää sekaan chili, sekoita pikaisesti ja lisää sitten sekaan nuudelit. Kaada sekoitellen nuudelien sekaan soijakastike, kunnes se on maustanut nuudelit suhteellisen tasaisesti. Viskaa sekaan kananmunat ja vihannekset, sekoita ja tarjoile heti, kun kaikki on lämmintä. Annoksiin voi vielä halutessaan lisätä chiliä ja soijaa pöydässä.



Täyttävää ja hyvää. Pitäisi tehdä useamminkin, varsinkin silloin kun on jaksanut käydä raidaamassa torin vihannestarjonnan. Silloin pääsee erityisen halvalla. Valitettavasti synnynnäinen laiskuuteni usein estää tällaisen säästösuunnitelman...

Kokkausmusiikkina toimi: David Bowie - China Girl

Lehtikaalia, chorizoa ja uppomunia.

 Tätä teimme jonkin aikaa sitten aamiaiseksi, kun oli tarkoitus syödä vähän ronskimmin ennen pitkää ajomatkaa. No, ronskia ainakin oli ja suhteellisen simppeliäkin, sopii siis jälleen hyvin brunssiruoaksi rauhallisempaankin viikonloppuun. Oli myös ensimmäinen kerta, kun kokeilin lehtikaalia. Ajattelin että on hyvä testata uutta raaka-ainetta sellaisessa muodossa, että varmasti maistankin siitä jotain enkä hukuta kaikkiin muihin makuihin, chorizosta huolimatta.

Lehtikaalia, chorizoa ja uppomunia

• n. 300 g lehtikaalia
• öljyä paistamiseen
• n. 200 g chorizoa
• 2-4 munaa (1 per syöjä)
• etikkaa
• suolaa
• pippuria

Keitä lehtikaalia 5-7 minuuttia isossa kattilassa, niin että rakenne on vielä jonkin verran napakka. Valuta ja anna jäähtyä hetki. Pilko pienemmäksi, jos on tarpeen.
Paista chorizoa kuumalla pannulla kunnes siitä alkaa irrota rasvaa. Sekoita sekaan lehtikaali, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kunnolla. Paista, kunnes chorizosta irronnutta rasvaa on kaikissa lehtikaaleissa ja lehtikaali on kirkkaanvihreää. Asettele lehtikaali-chorizoseos lautasille.
Keitä vettä kattilassa, lisää sekaan liraus etikkaa, tee keskelle pyörre ja riko pyörteen keskelle muna. Anna munan kiehua hiljalleen vedessä 3-4 minuuttia (riippuen halutusta valuvaisuusasteesta) ja nosta pois reikäkauhalla. Asettele uppomuna lehtikaali-chorizoseoksen päälle. Toista kunnes kaikissa annoksissa on uppomunat. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla.



Täytyy nyt sitten myöntää että määrät tuossa yllä (munien määrää lukuunottamatta) ovat alkuperäisestä reseptistä SeriousEatsista enkä voi todellakaan suositella niitä kahden hengen annokseen. Neljälle hengelle ehkä, mutta kahdelle tuossa on ihan pirusti liikaa. Yksi 150 gramman lehtikaalipussi ja korkeintaan puolet tuosta chorizomäärästä riittää ihan mainiosti kahdelle ihmiselle. Me kun molemmat vietimme automatkan lievässä ällötyksessä liiallisen syömisen jäljiltä... Ensi kerralla mietin myös sitä, että käyttäisin tähän vain pekonia. Tulee halvemmaksi niin ja luultavasti lopputulos on enemmän omaan makuuni sopiva.

Kokkausmusiikkina toimi: Queen - Another One Bites the Dust

Juustoinen papumuusi munan ja lehtikaalin kera.

 No voi herranjestas mikä nimihirviö. Ja voi herranjestas mikä proteiiniöveri. Suhteellisen helppo tehdä, täyttävämpää kuin mikään ikinä ja kaiken lisäksi vielä kasvisruokaa. Ei todellakaan kannata tehdä tätä settiä kahdelle ihmiselle ellei ole lievästi itsetuhoinen. Paitsi tietenkin jos osaa olla syömättä kaikkea kerralla... en tosin osaa edes sanoa miten hyvin tämä ruoka kestää säilytystä, koska en päässyt ahneuksiltani testaamaan. Noin yleisesti ottaen kaikki mössöiset ruoat, joissa on seassa juustoa ja ruoat, joissa on mukana paistettua tai keitettyä kananmunaa ovat parhaimmillaan heti, mutta kai tätä voi seuraavanakin päivänä syödä.

Rasvaa löytyy myös enemmän kuin tarpeeksi, mutta en ole itse ikinä oikein oppinut siihen rasvan kammoamiseen. Tai edes hiilareiden kammoamiseen. Tai oikeastaan minkään kammoamiseen muutenkaan. Jostain syystä vaan usein syön suhteellisen vähähiilihydraattista ruokaa, johtuen ehkä siitä että olen perhanan nirso niiden yleisimpien hiilihydraattien suhteen. Keitetty peruna kelpaa kotioloissa vain, jos se on Puikulaa ja kaikki muut suosimani perunan muodot ovat niin hitaita ja vaivalloisia etten jaksa (esim. lohkoperunat). Riisi on hyvää, muttei sitäkään jaksa aina syödä. Pasta on hyvää silloin, kun sitä ei syö liian usein. Leipääkin syön ehkä pari kertaa kuukaudessa. Aina välillä ihmettelen että mitä minä sitten oikeastaan SYÖN, kun ei oikein tunnu siltä että niitä vihanneksiakaan tulisi vedettyä mitenkään ihan hirveästi... jotain sitä kummasti vaan aina keksii, useimmiten jotain mahdollisimman juustoisaa.

Juustoinen papumuusi munan ja lehtikaalin kera

• (oliivi)öljyä
• 2-4 valkosipulinkynttä
• n. 800 g valkoisia papuja suolaliemessä tai vastaava määrä kuivattuja miedosti suolatussa vedessä itse keitettyinä
• 1,25 dl kermaa
• 85 g vahvaa cheddaria
• 60 g parmesania
• suolaa ja pippuria
• n. 7-8 dl verran lehtikaalia silputtuna
• 2 tl sitruunamehua
• 4 munaa (tai 1 per syöjä)
• muutama kevätsipulinvarsi tai nippu ruohosipulia

Pilko valkosipuli ja raasta juustot. Lämmitä pieni määrä öljyä pannussa ja paahda siinä valkosipulia pieni hetki. Lisää sekaan pavut, kerma ja n. 1,25 dl vettä. Kiehauta pikaisesti ja muussaa sitten pavut perunansurvimella. Tarvittaessa lisää vettä, kunnes muusin koostumus on omasta mielestäsi sopiva. Sekoita mukaan raastetut juustot, mausta suolalla ja pippurilla. Pidä lämpimänä sillä välin kun valmistelet muut osat ruoasta.
Paista pieneksi silputtu lehtikaali lirauksessa kuumaa öljyä, kunnes lehtikaali on pehmennyt ja saanut paikoin myös rapeaa paistopintaa. Ota pois levyltä ja sekoita sekaan sitruunamehu.
Paista munat niin, että keltuainen on vielä valuvainen. Pilko kevätsipuli (tai ruohosipuli). Sekoita halutessasi puolet sipulisilpusta papumuusin sekaan. Kauho papumuusi lautasille, asettele sen päälle lehtikaalia, paistettu muna ja lopuksi koristele sipulisilpulla ja halutessasi vielä parmesaaniraasteella.

Kummasti tuo kananmuna tuo tuohonkin ruokaan väriä. Tai, niin, kaksi kananmunaa, koska en ilmeisesti edelleenkään tiedä omia rajojani. Parmesaania ei jäänyt päälle asti, unohdin sekoittaa osan ruohosipulista muusin sekaan ja sitruunamehuakin taisi lorahtaa lehtikaaliin vähän enemmän kun piti. Mutta maistui silti hyvältä. Tämä oli osa "mikähän vihannes tämä lehtikaali oikein on" -kokeilusarjaani ja ehkä niistä henkilökohtainen suosikkini (kaikista en ole tainnut edes mitään tänne vielä ainakaan kirjoitella). Taatusti tulee tehtyä uudestaankin, ehkä jopa niin että kaupassa olisi tarjolla sitä alkuperäisen reseptin (joka muuten on jälleen SeriousEatsista) mukaista kevätsipuliakin.

Vähän salaa toivon, että joku tuttavapiirissäni karppaisi, että saisin hyvän tekosyyn tehdä tätä uudestaan illalliskutsumielessä. Mutta ehkä teen tätä sitten muuten vaan. Tosin ehkä vähän vähemmän kuin viime kerralla, ettei tule yhtä paha ähky.

Kokkausmusiikkina toimi: Combichrist - In the Pit