Savuinen maissikeitto ja juusto-salvialeipä.

Näitä tein jo jonkun aikaa sitten, mutta tälläkin hetkellä harkitsen kaapista löytyvän parmesaaninjämän kuluttamista tuohon ah niin mainioon leipään. Keitoksi voisi sen sijaan tehdä jotain toista maissikeittoa, jos maissia nyt vielä saisi tuoreena suhteellisen halvalla (kun parantuisi joskus niin voisi hengata päivät torilla kuolaamassa vihanneksia). Syksyruokaa molemmat, ehdottomasti. Lämmittävää ja maukasta ja vahingossa vielä vähän ehkä terveellistäkin.

Juusto-salvialeivän resepti on vanhasta tutusta World Vegetarian Classics -kirjasta ja maissikeiton resepti löytyi Serious Eatsin kautta. Jostain kirjasta sekin resepti oli ilmeisesti revitty, mutta koitan nykyään hieman vältellä uusien reseptikirjojen ostamista, koska usein innostun niistä enemmän teoriassa kuin käytännössä. Netin selaaminen tarkoittaa sitä, että seuraavassa muutossa on vähemmän kannettavaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö kuolaisi tälläkin hetkellä yhtä Akateemisesta löytyvää kasvisruokakirjaa... (Chipotle-peruna-tacot! Kuka voisi vastustaa kirjaa, jossa on tuollainen resepti?!)

Keittoon menee hetki aikaa, mutta ainekset ovat (ainakin tähän aikaan vuodesta) todella halvat. Leivän hinta taas riippuu aika paljon siitä, mitä aineksia kaapista löytyy jo valmiina ja ennen kaikkea siitä, mitä juustoa siihen käyttää. Mikä tahansa hieman vahvempi juusto varmaankin toimii ihan hyvin, jostain kermajuustosta ei tule tarpeeksi makua tähän.

Alla juusto-salvialeipä sekä raakana että kypsänä. Ei siis tarvitse pelätä, etteikö vähän kamalamman näköisestäkin taikinaklimpistä saa ihan syötävän näköistä leipää. Myönnettäköön myös jo tässä vaiheessa, että olin kirjoittanut ostoslistani niin kiireessä, että tuossa leivässä on parmesaania goudankin sijaan. Ja se toimii oikein mainiosti, jos tuntuu turhalta ostaa palaa parmesaania noin pienen määrän takia eikä keksi sille muuta käyttöä niin sekaan vaan kaikki ja jättäkää gouda kauppaan. Tai leivän päälle. Tai suolakeksin päälle. Tai muuten vaan välipalaksi. Tai...

Juusto-salvialeipä

• 5 dl vehnäjauhoja (täysjyväjauhot suositeltuja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa (tai maun mukaan)
• n. 30 g voita
• n. 90 grammaa goudaa tms. voimakasta, pehmeää juustoa
• 3 rkl parmesaania raastettuna
• 1 rkl salviaa (jos käytät tuoretta, 2-3 rkl)
• 2,5 dl maitoa + hieman voiteluun
• 2 tl unikonsiemeniä

Lämmitä uuni 220 asteeseen samalla kun valmistelet taikinan.
Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita mukaan voi niin, että taikinasta tulee murumaista ja tasaista. Lisää seokseen juustot ja salvia ja sekoita. Lisää seokseen hiljalleen maitoa samalla sekoittaen, kunnes taikina on käsiteltävää. Jos taikina tarttuu edelleen pahasti käsiin, lisää hieman jauhoja. Jos taas taikina tuntuu olevan liiankin kuivaa, lisää hieman maitoa.
Vaivaa muutaman minuutin ajan ja muotoile taikinasta sitten suunnilleen pyöreä leipänen. Voit käyttää astiana joko tarttumattomalla pinnoitteella varustettua irtopohjavuokaa tai kevyesti öljyttyä peltiä. Jos haluat, voit leikata tässä vaiheessa leipään syviä viiltoja niin, että siihen muodostuu 8 kiilamaista palaa.
Voitele leivän pinta maidolla ja ripottele päälle unikonsiemenet. Paista uunissa n. 25 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja sisus kypsä. Tarjoile voin kanssa joko lämpimänä tai kylmänä.

Savuinen maissikeitto

• 3 tuoretta maissia
• 1 poblano-chili tai 1 pieni vihreä paprika
• 1 punainen paprika
• oliiviöljyä
• 7,5 dl vettä
• 2 rkl voita
• 1-2 punasipulia
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 0,5 tl chipotle-jauhetta TAI 0,5 tl savupaprikaa ja oman maun mukaan chilihiutaleita tai -jauhetta
• 0,5 tl suolaa (tai maun mukaan)
• n. 1,5 dl kermaa

Lämmitä uuni n. 190 asteeseen. Leikkaa maisseista jyvät terävällä veitsellä. Säilytä tähkät, niitä tarvitaan myöhemmin. Pilko poblano ja punainen paprika. Asettele maissit, chili ja paprika pellille ja ripottele päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa n. 25 minuuttia, sekoita paahdon aikana kerran tai kaksi. Kun maissi on saanut hieman väriä, vihannekset ovat valmiita.
Katko jäljelle jääneet maissintähkät kolmeen osaan ja keitä niitä vedessä hiljalleen kannen alla n. 20 minuuttia. Siivilöi nesteestä pois tähkät ja mahdolliset muut roskat.
Pilko punasipuli ja valkosipuli. Lämmitä voi isossa kasarissa ja paista siinä sipuleita, kunnes punasipuli on pehmennyt. Lisää sekaan paahdetut vihannekset, maissintähkistä tehty liemi, chipotlejauhe (tai savupaprika + chili) ja suola. Keitä n. 5 minuuttia ja lisää sitten sekaan kerma. Kun keitto kiehahtaa uudelleen, se on valmista tarjoiltavaksi.



Kuten ehkä reseptistäkin voi päätellä, sovelsin tässä aika paljon sen mukaan, mitä kaapeista ja kaupasta löytyi. En edes muista ikinä nähneeni poblano-chiliä missään, joten korvasin sen törkeästi vihreällä paprikalla (koska ilmeisesti poblanot ovat aika mietoja muutenkin) ja otin siinä menetetyn potkun takaisin lisäämällä chilihiutaleita myöhemmässä vaiheessa ruokaan. Chipotle-jauhetta en myöskään jaksanut ostaa erikseen tätä varten, tai ainakaan tuollaisia määriä varten, joten korvasin sen tällä kertaa savupaprikalla. En tietenkään tiedä miltä tämän kuuluisi ihan oikeasti maistua, mutta savupaprikasta tuli tähän kyllä miellyttävä savun maku ja chilihiutaleista taas se hienoinen potku, jota tässä kaiketi haettiinkin takaa.

Näitä englanninkielisiä reseptejä tehdessä joutuu aina vähän soveltamaan. Juusto-salvialeivässäkin käytetään ns. "itsestään kohoavaa" jauhoa, mutta onneksi senkin saa helposti korvattua ihan tavallisilla jauhoilla ja leivinjauheella. Ymmärtääkseni kuitenkin noissa valmiissa jauhosekoituksissa on myös usein suolaa mukana, joten kannattaa testailla miten paljon tai vähän sitä suolaa haluaa tuohon leipään pistää. Itsehän olen hieman suolaisemman ruoan ystävä, niin paha tapa kuin se ehkä onkin...

Ja niin, pro vinkki: koska keittoon ei mene kokonaista kermapurkkia, juokaa se jälkiruokakahvien seassa! Arjen luksusta kuulkaas.

Kokkausmusiikkina toimi: The Police - Message in a Bottle

Juustotäytteiset sämpylät ja tomaatti-papukeitto.

 Reissu on ohi ja kuten arvelinkin, Suomeen ilmestyi sillä välin syksy. Salaa takavasemmalta, kuten perinteistä (no okei, olin kyllä kieltämättä yli viikon poissakin). Viimein viilenneiden ilmojen kunniaksi voikin sitten leipoa sämpylöitä ja syödä keittoa. Lämmittää kivasti niin kämppää kuin mieltä kun uuni hohkaa ja juusto valuu. Itsehän tietenkin fiksuna tein tämän illallisyhdistelmän päivänä, jolloin oli vielä yli 25 astetta lämmintä, koska en ole oikein aina fiksuimmasta päästä kokkauksineni...

Tomaattikeiton resepti on alun alkaen Helsingin Sanomilta ja sain vihjeen sen testaamiseksi kaverilta. Hyvää ja halpaa, kuten luvattua. Sämpylöiden ohje sitten taas löytyi vanhan World of Warcraft -tutun kautta Yammie's Noshery -sivustolta. Jostain syystä kyseinen tuttu oli ilmeisesti jotenkin kuvitellut että voisin kenties mahdollisesti arvostaa juustotäytteisiä sämpylöitä ja ennen kaikkea hemmetin nättejä kuvia niistä... Onneksi sivustolta löytyi myös muutamia pikkuvinkkejä parempiin ruokakuviin. Joista tietenkin jätin huomiotta puolet, koska en jaksa investoida kunnolliseen kameraan. Nämä ruoat yhdessä kuitenkin toimivat kuin rommi ja kola (hik).

Tomaatti-papukeitto

• 2 tlk tomaattimurskaa
• 2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 sipuli
• 2 tl currya
• 2 tl paprikajauhetta (savustetulla saat erikoisempaa makua)
• 2 tl jauhettua inkivääriä tai n. 1 rkl tuoretta raastettuna
• 1 tl rakuunaa
• chiliä oman maun mukaan
• oliiviöljyä
• 2 dl kermaa

Pilko sipuli ja kuullota se oliiviöljyssä yhdessä mausteiden kanssa. Jos käytät tuoretta inkivääriä, se kannattaa lisätä sekaan hieman muita mausteita myöhemmin ettei se ehdi palaa. Lisää tomaattimurska ja kiehauta. Soseuta keitto. Lisää sekaan pavut ja anna niiden lämmetä kunnolla. Lisää lopuksi kerma ja lämmitä vielä hetki. Tarjoile hyvän leivän tai sämpylöiden kera.

 Juustotäytteiset sämpylät

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä (n. 38-40°C)
• 1-2 pussia kuivahiivaa (itse käytin 2, 1 olisi ehkä riittänyt)
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl valkosipulijauhetta
• vajaa dl sulatettua voita
• vajaa dl oliiviöljyä
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 100-150 g helposti sulavaa, mietoa juustoa (esim. mozzarellaa)
• n. 50 g parmesania (tai vastaavaa voimakasta, kovaa juustoa)
• lisäksi sulatettua (maustettua) voita valmiiden sämpylöiden voiteluun

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri. Anna hiivan heräillä hetken aikaa. Lisää sekaan valkosipulijauhe, voi ja oliiviöljy. Sekoita sekaan jauhot hiljaksiin sekoitellen. Sekoita lopuksi sekaan suola ja vaivaa n. 10 minuuttia. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä n. 30 min.
Lämmitä uuni n. 200 asteeseen (alkuperäisessä reseptissä 190°C). Pilko mieto juusto sopiviksi, sämpylöiden sisään mahtuviksi paloiksi ja raasta kova juusto. Kääri jokaisen sämpylän sisään pala mietoa juustoa mahdollisimman tiukasti ja ripottele päälle lopuksi juustoraastetta. Tällä taikinalla tulee todennäköisesti kaksi uunipellillista sämpylöitä. Paista 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita ja juusto sulanut. Voitele uunista tulleet sämpylät voilla (erityisesti valkosipulilla maustettu voi toimii) ja nauti niin varovasti kuin ahneudeltasi, sisällä oleva juusto on kuumaa.



Ja koska kommenteissa arvioita pyydettiin: aikaa keittoon ei mene kovinkaan paljon, mutta sämpylöihin menee. Ainakin meikäläisen leipomistaidoilla, alkuperäisen reseptin arvio on n. tunnin verran. Keitto on myös halpaa (kuten jo mainitsinkin) ja riittoisaa, sämpylöiden tapauksessa hinta riippuu aika paljolti siitä, millaisia juustoja siinä haluaa käyttää. Perus-emmentalin ja mozzarellan yhdistelmällä päässee suhteellisen halvallakin, mutta itsehän tietenkin aloin hifistelemään ja käytin Grana Padanoa ja vuohenjuustogoudaa... Ah, Stockmannin juustotiski, olet pilannut minut ja erityisesti lompakkoni.

Eivät siis olleet halpoja nuo sämpylät vaikka miten olivat kotona tehtyjä. Mutta voi luoja miten ne olivat HYVIÄ. Siitä huolimatta, että kämpän ainoat vehnäjauhot olivat karkeita eivätkä todellakaan puolikarkeita, hups. Rakenne muuttui vähän rakeisemmaksi, mutta tuolla rasvamäärällä menee alas vaikka kartonki. Mmmm, rasvassa uitettua, juustolla päällystettyä kartonkia, kyllä kelpais just nyt. Lisäsin myös rasvaa alkuperäiseen reseptiin, koska se nyt vaan helpottaa sitä taikinan käsittelemistä niin paljon. Olen rasva-addikti ja ennen kaikkea helppousaddikti.

Kuvistakin voi ehkä päätellä kumpi osuus tässä nyt oli pääosassa minun mielestäni. Olisi pitänyt kaiketi syödä ennen kuin aloin kirjoittaa tätä juttua, nyt mikään ei enää tunnu miltään tämän valuvan juuston tuijottamisen jälkeen... Sain linkin sämpylöihin jo varmaan muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi testata niitä. En todellakaan ole siis kovinkaan innokas leipuri, mutta näitä oli vain pakko kokeilla jossain kohtaa. Ekaa kertaa linkin saatuani en myöskään todellakaan tajunnut, että nimi Peeta's Stuffed Cheese Buns oli viittaus Nälkäpeli-sarjaan (näin hyvin siis luin tekstin kaikelta kuvien kuolaamiseltani), koska en tiennyt koko sarjasta mitään. Ekan leffan nähtyäni luin kuitenkin koko sarjan ja hihittelin nyt näitä leipoessani vähän ehkä mielipuolisesti. Hups.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Intialaiset jauhelihapasteijat.

En oikeastaan edes muista millaista reseptiä olin etsimässä kun törmäsin tähän pasteijareseptiin. Kheema Pattice näyttää olevan nimenä siellä, mutta minulle henkilökohtaisesti se nimi ei sano yhtään mitään, joten nimesin sen itse vähän selkeämmin. Nyt kun joku vielä kertoisi miten pasteijoista saisi nätin näköisiä kuvattavia niin kaikki olisi hyvin.

Pasteijat ovat minulle ajoittainen pahe, joskus tekee vaan ihan hirveästi mieli tehdä (tai ostaa) pasteijoita ja ahmia ne kerralla. Ja useimmiten pettyä siihen, ettei se makuelämys nyt ihan vastannutkaan niitä mielikuvia. Näiden tapauksessa ei kyllä todellakaan tarvinnut pettyä: riittävästi makua ja suhteellisen helppo resepti. Aineksia on ehkä paljon, mutta ne ovat enimmäkseen yksinkertaisia ja löytyvät joko jo kotoa tai ainakin helposti kaupasta. Aina intialaistyyppisen ruoan kanssa kun ei käy niin (ah, mustien sinapinsiementen metsästys, miten en kaipaa sinua)...

Intialaiset jauhelihapasteijat

• 1 pkt valmista lehtitaikinaa
• 250 g jauhelihaa (mistä tahansa elukasta)
• kasviöljyä paistamiseen
• 1 tl juustokuminan siemeniä
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• peukalonpään kokoinen pala  kuorittua inkivääriä
• 2 tl korianterijauhetta
• 1 tl juustokuminaa jauheena
• 1 tl garam masala -mausteseosta
• suolaa
• 1 tomaatti
• 1 rkl sitruunan tai limen mehua

Ota lehtitaikina sulamaan pakkasesta. Pilko sipulit ja tomaatti pieneksi silpuksi. Murskaa tai raasta valkosipulit ja inkivääri.
Lämmitä öljy kasarissa tai pannussa. Ripottele kuumana öljyyn juustokuminan siemenet ja paista niitä noin minuutin verran, jotta niistä irtoaa makua öljyyn. Lisää sekaan sipulit ja ruskista ne kullanruskeiksi. Lisää sekaan valkosipuli ja inkivääri ja paista minuutin verran. Lisää sitten sekaan jauheliha, korianterijauhe, juustokuminajauhe, garam masala ja suola. Kun liha on kypsää, lisää sekaan pilkottu tomaatti ja keittele, kunnes seoksessa ei ole enää pahemmin nestettä. Ota kasari (tai pannu) liedeltä ja lisää sekaan sitruunan (tai limen) mehu.

Lämmitä uuni valmiiksi (225° C). Puolita lehtitaikinalevyt niin, että saat yhdestä levystä kaksi neliötä. Lisää jokaiseen neliöön 1-2 ruokalusikallista täytettä ja puristele taikina tiukasti kiinni. Paista pasteijoita uunissa, kunnes ne ovat päältä kullanruskeita (n. 15 minuuttia).

Meillä jäi täytettä hieman itseasiassa myös yli ja silti muutamat pasteijat repeilivät auki uunissa. Yleensä täytän kaikki lehtitaikinajutut aivan liian täyteen ja jos saan uunista edes kaksi ulos ilman että täytteet vilkkuvat, olen ylpeä saavutuksestani. Mutta tämän tapauksessa yli jäänyt (ja pakkasessa kärsivällisesti odottanut) täyte ei haittaa lainkaan: testatusti se toimii mainiosti riisin tai makaronin seurana. Vähän voita sekaan ja kaikki sekaisin ja pikainen laiskan kokkaajan lounas on valmis!

Kokkausmusiikkina toimi: Skunk Anansie - We Love Your Apathy

Pavut Bostonin tapaan & maissileipä.

Tämä postaus yhdistää itseasiassa muutamankin ruoan, koska huomasin tämän yhdistelmän toimivan huomattavasti paremmin kuin World Vegetarian Classics -teoksessa ehdotettu keitetty riisi. Molemmat reseptit ovat siis alun perin tuosta kirjasta, mutta ihan itse tajusin yhdistää nämä kaksi asiaa. Jotain sentään joskus itsekin osaan ideoida. Ehkä. Vahingossa.

Pavut eivät omasta mielestäni olleet kaiken sen vaivan ja ajan arvoisia, mutta poikaystävä oli ihan myyty. Toisaalta olen meistä myös se, joka pitää vähemmän esimerkiksi kaikenlaisista barbecue-marinoiduista ties mistä ja tämä oli kovasti saman tyyppistä tavaraa. Enemmän makeaa kuin suolaista, mutta selkeästi kuitenkin pääruoka eikä jälkiruoka. Ehkä juuri siitä syystä vähän suolaisempi maissileipä (eli siis cornbread) toimi tämän kanssa minusta paremmin kuin pelkkä keitetty riisi. Tämä ruoka on siis selkeästi mielipidekysymys, suosittelen testaamaan jos barbecue-henkinen (ja erittäin halpa) kasvisruoka kiinnostaa ja on aikaa liotella papuja ja muhennella ruokaa uunissa tuntikausia.

Kuten ehkä jo huomaattekin, kuva pavuista on otettu ensimmäisellä syömiskerralla riisin kera. Nätimpi kuva siitä tuli kuin olisi tullut siitä maissileivästä samaisella papumössöllä kuorrutettuna, mutta makuyhdistelmä ei ollut yhtä antoisa. Reseptin annos on myös niin massiivinen, että pakastimme jämät ja söimme niistä jämistäkin vielä kahdestaan kaksi erillistä kertaa... eli vaikka kypsennys vie pitkään, ruokaakin tulee kyllä runsaasti.

Pavut Bostonin tapaan

• 400 g kuivattuja (valkoisia) papuja / kolme 400 gramman tölkkiä säilöttyjä (valkoisia) papuja vedessä
• 1,25 dl melassia / tummaa siirappia
• 2 tl sinappijauhetta
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1-2 sipulia pilkottuna
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja mustapippuria

Liota kuivattuja papuja yön yli kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä vaihda vesi ja keitä n. tunti, kunnes pavut ovat suhteellisen pehmeitä. Älä heitä keitinvettä pois.
Kaada pavut uunivuokaan ja lisää sen verran keitinvettä, että pavut juuri ja juuri peittyvät. (Jos käytät tölkkipapuja, lämmitä ne kattilassa ja kaada ne sitten kuumina uunivuokaan nesteineen kaikkineen.) Lisää sekaan melassi/siirappi, sinappijauhe, tomaattipyree, pilkottu sipuli, laakerinlehdet, pippuri ja n. 2 tl suolaa (tai oman maun mukaan).
Peitä vuoka uuninkestävällä kannella tai foliolla ja kypsennä 150°C noin kolme tuntia. Tarkista nestemäärä noin tunnin välein. Jos pavut vaikuttavat kuivuvan, lisää nestettä niin, että nesteen pinta peittää pavut. Anna papujen seistä peitettynä n. 10 minuuttia vielä senkin jälkeen, kun ne on otettu pois uunista. Syö riisin (ja höyrytettyjen vihannesten) kanssa tai maissileivän kera.

Maissileipä

• 70-80 g sulaa voita + n. 2-3 tl vuoan voiteluun
• n. 3,25 dl polentajauhoja (tai n. 250 g)
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl sokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1-2 tl suolaa
• 3 munaa
• 2,5 dl maitoa

Laita uuni lämpenemään 200°C. Voitele uunivuoka (halkaisija n. 20 cm) ja laita vuoka uuniin siksi aikaa, kun teet taikinan.
Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää sitten sekaan munat. Lisää maito sekaan vähitellen sekoittaen ja lopuksi sulatettu voi.
Ota kuuma vuoka uunista ja kaada taikina siihen mahdollisimman nopeasti. Kypsennä maissileipää n. 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kultainen ja leipä tuntuu tiiviiltä. Leivän voi syödä joko lämpimänä tai jäähtyneenä.



Maissileivästä on muodostunut minulle ajoittainen pahe. Aina välillä sitä vain tekee mieli, varsinkin kun polentan rakenne on niin miellyttävä ja voin kanssa tämän leivän maku on vain mainio. Kaiken lisäksi ainekset löytyvät meillä kaapista lähes aina, koska polentaa ei pahemmin muuhun tule käytettyä ja muut ainekset taas kuuluvat kaappien perusvalikoimaan. Toimii myös hyvin esimerkiksi chilin con carnen (tai sen lihattoman version) seurana ja taikinan sekaan voi testatusti sekoittaa myös vanhat juustoraasteen jämät. Käytän myös tämän tekemiseen aina liian suurta (halkaisija kai 26 cm) irtopohjavuokaa, joka ei kyllä tykkää yhtään olla uunissa lämpenemässä yksinään, mutta se helpottaa niin paljon taas sitä loppuvaiheen leivät irrottelemista. Vuoan etukäteen lämmittäminen ja taikinan voi kyllä helpottavat huomattavasti tämän leivän irrottamista vuoasta jo itsessään, reunoista tulee rapsakat, sisuksesta pehmeä ja leivästä itsessään miellyttävän epäterveellisen makuinen.

Kokkausmusiikkina toimi: White Lies - Bigger than Us

Pizzaa!

Blogihan pitää aina aloittaa räväyttävästi ja hienosti ja niin, että mahdolliset lukijat jäävät koukkuun. Joten, öh, minä sitten esittelen pizzaa? Kaikkihan varmaan tekee pizzaa kotona (jos ei muuten ni ainakin mikrossa roiskeläppiä lämmittäen, jos sen haluaa pizzaksi laskea), mutta kun... kun... tämä pizza oli ihan sairaan hyvää. Ja myös sen päivän ruoka, kun sain oikeasti aikaiseksi tehdä tälle blogiajatukselle jotain, joten käytän sitä tekosyynä tälle kaikelle pizzasta jauhamiselle.

Kaikki oli (kerrankin) tässä pizzassa itsetehtyä: taikina, tomaattikastike ja ihan itse tuuppasin täytteetkin päälle. En sentään ole alkanut niin hifistelijäksi, että vuohet kasvattaisin ja lypsäisin ja tekisin vuohenjuustoni itse, mutta ehkä hurahdan niinkin pahasti vielä joku päivä kun vähiten sitä odotan itsekin. Täytteenä siis karamellisoitua sipulia, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Perusteena täytteille oli lähinnä se, että rahaa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta aurinkokuivattuja tomaatteja ja sipulia löytyi jo kotoa. Vuohenjuusto oli siis se tuhlausosuus tässä pizzassa.

Pizzan pohja on tehty mukaillen Kinuskikissan pizzataikinaohjetta (ja tämä on hieman muistinvaraista, koska tätä samaa pohjaa on syöty nyt kolmen pizzan verran, kaksi jälkimmäistä taikinapalleroa elelivät pakastimessa kunnes tarvetta ilmeni). Muuten pysyttäydyin suhteellisen samoissa suhteissa kuin alkuperäinenkin, mutta suolaa lisäsin. Itse pidän kovasti ruoistani suolaisempina. Jauhoja on myös heitelty sekaan sillä periaatteella mitä kaapista sattui löytymään. Lopputuloksena paras taikina tähän mennessä, omituista kyllä... mutta se resepti:

Pizzataikina

• 6 dl kädenlämpöistä vettä
• 1 pkt hiivaa (50 g)
• 4 rkl öljyä
• 1,5 tl suolaa
• 8 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sämpyläjauhoja
• 2 dl ruisjauhoja

Liuota hiiva veteen, lisää öljy ja suola. Sekoita joukkoon jauhot hiljaksiin (tai puolivälissä kyllästyen ja loppuvaiheessa kiroillen kuten minä usein). Kinuskikissan mukaan kannattaa antaa kohota vasta kaulittuna, itse tykkään antaa taikinan kohota jo tässä vaiheessa puolisen tuntia ja kaulita vasta kun olen erotellut myöhemmin käytettävät taikinapallerot isosta pallerosta (ja sitten kiroilla kun jääkaappiin sulamaan otettu taikina yrittää valloittaa koko jääkaapin seuraavana aamuna...).

Tomaattikastiketta olen tehnyt hieman vaihtelevin reseptein useampaankin otteeseen ja kaikki niistä ovat tietenkin päästäni revittyjä, joten tarkkoja määriä en edes oikein osaa kaikille mausteille antaa, mutta suuntaa-antavasti tomaattikastike syntyy näin:

Tomaattikastike
 

• 1 iso sipuli
• 4-5 valkosipulia (vähempikin riittää, jos ei niin arvosta löyhkää)
• 1 prk tomaattimurskaa (400-500 g, ei ole turhantarkkaa)
• 2-3 rkl tomaattipyreetä
• noin 1 tl sokeria
• suolaa
• oreganoa
• timjamia
• basilikaa
• persiljaa
• vahvaa chiliä (jos siis tykkää tulisesta. Nam.)

Pilko sipuli ja kuullota öljyssä (en oikeasti ole huomannut eroa rypsin ja oliivin välillä tällaisissa tapauksissa, mutta olenkin ehkä öljyignoramus). Lisää hienonnettu valkosipuli (ja chili, jos sellaista käytät) hetkeksi lämpenemään ennen kun sekaan lisätään tomaattimurska ja -pyree. Sekoita, lisää sokeri ja anna lämmetä hetki. Lisää mausteet sekaan, suola oman maun mukaan (kunhan muistat, että pohjassa on jo suolaa ja ainakin tämän huushollin täytteetkin ovat yleensä suhteellisen suolaisia). Hämmennä hetki ja ota pois levyltä. Jos olet kärsivällistä tyyppiä, anna jäähtyä hetki ennen kuin soseutat kastikkeen, mutta jos et, soseuta vaan lämpimänä (äläkä syytä bloginpitäjää kun poltat itsesi).

Sitten vaan kaulitulle pizzataikinalle kastiketta ja täytteitä.. Ai niin, se karamellisoitu sipuli pikaversiona: Kuullota sipuliviipaleita pannulla, laske lämpö aika alhaiselle, lisää sekaan puolisen teelusikallista sokeria ja sekoittele aika ajoin. Anna hautua kunnes sipulit ovat pehmoisia ja ihastuttavia, tai kunnes nälkä on kasvanut sietämättömäksi etkä malta enää odottaa kauempaa, vaikka se tekisikin sipuleiden maulle hyvää.

Kuten tästä voi päätellä, aika usein tulee tehtyä ruokaa vähän liian nälkäisenä. Mutta toisaalta ihan liian usein käy niin, että yritän ennakoida nälän hiipimisen ja päädyn syömään hyvää ruokaa liian huonolla ruokahalulla. Huono yhdistelmä joka tapauksessa, joko pilaan hyvän ruoan kiirehtimällä nälän takia tai syön hyvää ruokaa ilman sen erikoisempaa ruokahalua. Ei sillä, eivät ne ruoat ikinä syömättä ole sen takia jääneet. *röyh*

Ajattelin myös lisätä edes jotain teeskennellyn persoonallista tähän ruokajuttuun ja kertoa mitä kuuntelen samalla kun kirjoitan näitä. Ei tämä nyt ehkä kiinnostavinta tietoa ole, mutta minä tykkään väläytellä näitä hämmentäviä biisivalintojani aina välillä.

Kokkauksen soundtrack: M83 - Midnight City