Aasialainen raastesalaatti.

Tämän reseptin bongasin muutaman kuukauden takaisesta Trendistä, jossa harvemmin on mitään kovin kiinnostavaa ruokaohjetta. Tämänkin skippasin silloin vähän sellaisella "ihan kiva, mut ei mitään uutta" -ajatuksella, mutta aloin katua päätöstäni myöhemmin. Onneksi samanhenkisiä, samasta lähteestä inspiraationsa saaneita reseptejä löytyy aina netistä. Päädyin käyttämään pohjana White Trash Diseasen postausta aiheesta, koska muistan kuulleeni kehuja blogin ruokaresepteistä aiemmin kaverilta.

Tässähän parasta on se, että tähän voi tunkea oikeastaan melkein mitä vaan. Tärkeintä on se, että suutuntuma on rapsakka, eli vihannekset ovat rouskuvia ja lisänä on pähkinöitä tai siemeniä. Meillä oli kätevästi kaapissa melko vanhoja maapähkinöitä, joten ne päätyivät tähän hieman murskattuna. Chilitkin olivat omalta parvekkeelta, säästyipähän sekin parikymmentä senttiä...

Aasialainen raastesalaatti

Salaattipohjaksi esimerkiksi (valitse mistä tykkäät ja miten paljon tykkäät):

• porkkanaa
• kevätsipulia
• kaalia
• ituja
• kurkkua
• sokeriherneitä
• parsakaalia
• kukkakaalia
• tuoretta thaibasilikaa, korianteria, minttua, herneenversoja...
• (paahdettuja) pähkinöitä
• (paahdettuja) siemeniä
• mitä muuta nyt keksitkään, mitä aasialaiseen ruokaan voi tunkea

Kastike:

• kalakastiketta
• soijakastiketta
• riisiviinietikkaa
• limemehua
• ruokosokeria
• chiliä
• valkosipulia
• inkivääriä
• seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että maistelun jälkeen maku miellyttää omaa kieltäsi. Tuoreiden ainesten, kuten chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa kannattaa olla melko varovainen, koska ne raakoina saattavat helposti olla suhteellisen hallitsevia. Etikkaa ja suolaisuutta saa hallittua lisäämällä hieman enemmän sokeria ja seesamiöljy miedontaa kastikkeen makua kaiken kaikkiaan, jos se on tarpeen.
Oletuksena on yksi osa kalakastiketta, soijaa, riisiviinietikkaa, limemehua ja seesamiöljyä, kun taas kiinteämpiä aineita tulee lähinnä mausteeksi. Sopiva suhde riippuu kuitenkin melko vahvasti esimerkiksi siitä, miten suolaista kalakastiketta ja soijaa on käytössä.
Pese/kuori/raasta/murskaa salaattipohjan ainekset, sekoita ne ja kaada kastiketta päälle. Lopuksi koristele (paahdetuilla) seesaminsiemenillä. Tarkoituksena olisi, että kastiketta ei hirveästi kertyisi sekoitusastian pohjalle, koska silloin pohjalla oleva salaatti marinoituu helposti turhankin mausteiseksi, jos sitä ei syödä heti sekoittamisen jälkeen.



Tämä oli mukavaa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suhteellisen halpaa (koska kastikkeen ainekset meiltä löytyvät kaapista melkein aina) ja ennen kaikkea sopivan suolaista. Toki tuo White Trash Diseasen kokkailema lohi sopisi tähän kyllä varmaan aika hyvin seuraksi. Tai jokin muu rasvainen proteiiniklöntti. Ah ja voi miten runosuoneni selkeästi pulppuaa tänään!

Tätä voisi oikeastaan kätevästi kokkailla isommallekin porukalle, kunhan vain muistaa kipata kastikkeen sekaan juuri ennen tarjoilua. Muuten tuo suolaisuus veltostuttaa nuo vihannekset hieman ilkeästi.

Kokkausmusiikkina toimi: Crystal Castles feat. Robert Smith - Not in Love

Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat.

 Tämä resepti on varmaan ainoasta säännöllisesti seuraamastani (jo vuosien ajan) suomalaisesta ruokablogista eli Pastanjauhannasta. Suurin osa netistä ruokaohjeita etsivistä ihmisistä sen varmasti jo tietääkin ja päivitystahti on hidastunut viime vuosina, mutta jotenkin mystisesti sieltä silti tuntuu aina löytyvän ruokia, joita ei ole aiemmin kokeillut ja jotka sopivat täydellisesti juuri siihen hetkeen.

Kuten ehkä aiemminkin olette jo kyenneet päättelemään, tässä kämpässä pidetään sipulista. Se on halpaa ja hyvää. Peruna on myös halpaa ja useimmiten hyvää. Juusto ei ehkä ole halpaa, mutta se on senkin edestä hyvää. Eikä tästä kaiken kaikkiaan itse asiassa edes tule kovin kallista settiä, jos vähän hillitsee sitä juuston määrää. Mehän emme suinkaan niin tehneet, vaikka lompakko aika ajoin sellaisen toiminnan kannattavuudesta vihjaileekin.

Cheddarilla ja punasipulilla täytetyt uuniperunat

• 4 isoa, jauhoista perunaa (esim. Rosamunda)
• 2-3 punasipulia
• öljyä
• 100-150 g kypsytettyä, vahvaa cheddaria
• voita
• suolaa
• pippuria

Pese perunat, kuivaa ja pistele niihin reikiä. Paahda 200 °C uunissa, kunnes perunat ovat pehmenneet mukavasti sisältä. Kypsymisaika riippuu perunoiden koosta.
Pilko sipulit suhteellisen pieneksi silpuksi ja kuullota niitä joko öljyssä tai öljyn ja voin seoksessa. Älä ruskista, anna vain kuullottua mukavan pehmeäksi ja makeaksi.
Puolita kypsät perunat ja kaavi niiden sisus kulhoon. Sekoita perunamössön sekaan paistetut sipulit sekä oman maun mukaan voita, suolaa ja pippuria. Täytä perunankuoret peruna-sipuliseoksella ja ripottele päälle cheddaria. Paahda uunissa samoissa asteissa, kunnes juusto on sulanut ja saanut aavistuksen väriä.
Tarjoile heti, mutta varo polttamasta suutasi ahneuksissasi (kokemuksen syvä rintaääni täällä hei).

Kuten kuvasta näkyy, meillä tämä oli viikonlopun luksusateria, koska tarjolla oli myös viiniä. Onneksi sentään pöytäliina on ruttuinen ja leivänmurut vähän pilaavat hienoa vaikutelmaa, ettei mene ihan hienostelun puolelle. Orkideassa oli sentään vielä tuolloin kukkia. Nyt on kukkia vain chileissä, jotka ovat siirtyneet parvekkeelle kesän viettoon. Eipä sillä, kukkivat chilit ilahduttavat minua ehkä enemmän, koska tiedän saavani niistä myöhemmin sitten ruokaa...

Näitä tehdään uudestaankin. Nytkin kuului tuosta taustalta sellainen "noi kuvat ei auta mun nälkää" -kommentti, kun tätä kirjoittelin. Itsehän söin samalla croissanttia niin ei haitannut yhtään katsella ruokakuvia. Vielä.

Kokkausmusiikkina toimi: O'Keefe Music Foundationin lapset koveroimassa Toolin Forty-Six & 2 -kappaletta

Ranskalaistyyppiset sipulileivät.

 Nimi on siis viittaus ranskalaiseen sipulikeittoon (leipäpaloineen ja juustoineen) ja reseptiin törmäsin jo aika kauan aikaa sitten Foodiecrush -nimisessä blogissa. Pitäisi selailla sitä enemmänkin, vaikuttaa melko kiinnostavalta tapaukselta. Tällä hetkellä olen tosin jättänyt myös esimerkiksi Glorian ruoan & viinin selailemisen vähemmälle, koska rahatilanne ei pahemmin anna myöden erikoisempiin ruokalajeihin. Parempi pysyä tällaisissa vähän edullisemmissa ruokalajeissa, vaikka tähänkin tulee tuota kalliimpaa juustoa.

Ihan varoituksen sanana: jos et pidä sipulista, tuskin pidät tästäkään. Tässä, kuten nimi ehkä jo varoittaakin, se sipuli on aika perhanan tärkeässä roolissa. Ja juuri siksi itse pidän tästä. Se suolaisen juuston ja makean, karamellisoidun sipulin liitto hieman rapsakalla leivällä on kuin juuri minun makuhermoilleni suunniteltu. Taisin juuri kuolata hieman näppikselleni ihan vain näitä ajatellessakin.

Huonona puolena näissä on suhteellisen pitkä valmistusaika. Olisihan se nyt liikaa vaadittu, että hyvää saisi nopeasti, yhyy. Joskus vain kannattaa kärsiä hyvien asioiden eteen, ja odottamalla saa sitä laatua. (Huomaakohan sen, että olen taas viime aikoina kiroillut omien töideni aikatauluja?)

Ranskalaistyyppiset sipulileivät

• 3-5 rkl voita
• 3-6 sipulia (koosta riippuen)
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2-3 oksaa tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl mustapippuria
• 1 rkl vaaleaa balsamicoa
• 8 palaa paahtoleipää tai sämpylänpuolikasta
• n. 150 g gruyereä tai muuta voimakasta, suolaista juustoa

Kuori ja siivuta sipulit. Sulata voi pannulla. Paista sipuleita pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä ja laske sitten lämpötilaa suhteellisen alhaiseksi, mutta niin, että sipulit jatkavat edelleen kypsymistään. Lisää sekaan timjami ja valkosipuli. Anna sipulien paistua rauhallisesti noin tunnin verran, sekoittele välillä.
Lisää sekaan sokeri, suola ja pippuri. Sekoita ja paista noin 10 minuuttia. Lisää sitten joukkoon vaalea balsamico ja sekoittele vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes sipulit ovat kunnolla karamellisoituneet.
Lämmitä uuni 200 °C:een. Siivuta tai raasta juusto. Asettele leivät pellille, leiville juustoa ja lopuksi päälle karamellisoitunutta sipulia. Paista 10-15 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja leivät ovat saaneet hieman väriä. Syö lämpimänä.

Yksinkertaista mutta erittäin toimivaa. Tekisin näitä varmaankin alkupalaksi, jos joskus tekisin ruokaa isommalle porukalle. Sipulin kun voi karamellisoida etukäteenkin, se lämpiää kuitenkin uudestaan uunissa. Tai sitten syön ihan suosiolla vain ensi kerrallakin puolet annoksesta itse, se on myös ihan kivaa se.

Kokkausmusiikkina toimi: Pariisin kevät - Tämän kylän poikii