Nyhtökaura vol 1: itämainen vaihtoehto.

 Nyt sitä sitten vihdoin sai Turustakin. Siis paljon kohkattua nyhtökauraa. Ja tietenkin (tai siis kerrankin) olin trendien aallonharjalla ja Stockalla jonottamassa (yksin) jo varttia ennen kuin koko tuotetta edes missään näkyi. Itse asiassa kukaan henkilökunnastakaan ei tuntunut ihan varmasti tietävän, mihin koko tuote tulisi myyntiin...

No, loppujen lopuksi sain sitten kaksikin pakettia: toinen oli maustettu kaffirlimetillä, inkiväärillä ja seesamilla, toinen tomaatilla, savupaprikalla ja korianterilla. Ensimmäiseksi testaukseen valikoitui tuo itämaisempi vaihtoehto. Ostin nimittäin samaisella kauppareissulla (tarjouksesta) jo aiemmin hyväksi todettua (koska se oli aiemminkin tarjouksessa) thaibasilikalla maustettua valmiskastiketta.

Tottakai maistoin nyhtökauraa myös sellaisenaan, koska pitäähän sitä nyt ottaa selville mistä sitä on niin tohkeissaan ollut tässä viimeiset muutamat kuukaudet. Koostumus oli erittäin miellyttävä: sopiva sitkeän ja murean välimuoto. Kaiken kaikkiaan koostumus oli suhteellisen lähellä kanaa, mitä vähän ulkonäön perusteella odotinkin. Maku tässä oli miellyttävä, muttei onneksi mitenkään erityisen vahva. Inkivääri jäi sellaiseksi jälkimauksi, mutta se myös on noista mainituista mausteista se ehdottomasti tujuin, joten ei yllättänyt tämä.

Vilkuilin ennen ruoanlaittoprosessia, että sopivatkohan kastike ja nyhtökaura yhteen. No, mikä jottei, kun nyhtökauran mausteista kaikkea paitsi inkivääriä oli jo tuossa kastikkeessakin. Ja inkivääri onneksi sopii aika moneen paikkaan. Lisäksi silppusin hieman sipulia ja valkosipulia (joita molempia myös oli jo kastikkeessa valmiiksi, mutta enempi parempi), mutta muuten jätin annokset aika yksinkertaiseksi. Ja kammottavan näköiseksi.

Tässä on siis vain keitettyä riisiä, paistettua sipulia, valkosipulia, sekaan heitetty kastike ja nyhtökaura vain pikaisesti lämmitettynä kastikkeessa juuri ennen tarjoilua.

Seuraavalla kerralla voisi maustaa ehkä rohkeammin itse (eli siis ilman valmiita kastikkeita) ja lisätä enemmän värejä (paprikaa, sokeriherneitä, porkkanaa...), mutta hyvää tämä näinkin oli. Ja täyttävää. 250 gramman paketista söi kaksi nälkäistä ihmistä ihan mainiosti ja vähän tässä pohdin, olisiko pitänyt itse syödä ennemmin vaikka vähän alle puolet.

Mutta siis hyväksi todettu kokeilu. Juuri tällaista tämän pitäisikin olla: taipuu moneen, mutta helpottaa kotikokkausta merkittävästi, koska on hyvää jo itsessäänkin. Huomenna testailuun sitten tuo tomaattiversio, sille on jo suuria suunnitelmia...

Kokkausmusiikkina toimi: Perturbator - Miami Disco

Aasialainen raastesalaatti.

Tämän reseptin bongasin muutaman kuukauden takaisesta Trendistä, jossa harvemmin on mitään kovin kiinnostavaa ruokaohjetta. Tämänkin skippasin silloin vähän sellaisella "ihan kiva, mut ei mitään uutta" -ajatuksella, mutta aloin katua päätöstäni myöhemmin. Onneksi samanhenkisiä, samasta lähteestä inspiraationsa saaneita reseptejä löytyy aina netistä. Päädyin käyttämään pohjana White Trash Diseasen postausta aiheesta, koska muistan kuulleeni kehuja blogin ruokaresepteistä aiemmin kaverilta.

Tässähän parasta on se, että tähän voi tunkea oikeastaan melkein mitä vaan. Tärkeintä on se, että suutuntuma on rapsakka, eli vihannekset ovat rouskuvia ja lisänä on pähkinöitä tai siemeniä. Meillä oli kätevästi kaapissa melko vanhoja maapähkinöitä, joten ne päätyivät tähän hieman murskattuna. Chilitkin olivat omalta parvekkeelta, säästyipähän sekin parikymmentä senttiä...

Aasialainen raastesalaatti

Salaattipohjaksi esimerkiksi (valitse mistä tykkäät ja miten paljon tykkäät):

• porkkanaa
• kevätsipulia
• kaalia
• ituja
• kurkkua
• sokeriherneitä
• parsakaalia
• kukkakaalia
• tuoretta thaibasilikaa, korianteria, minttua, herneenversoja...
• (paahdettuja) pähkinöitä
• (paahdettuja) siemeniä
• mitä muuta nyt keksitkään, mitä aasialaiseen ruokaan voi tunkea

Kastike:

• kalakastiketta
• soijakastiketta
• riisiviinietikkaa
• limemehua
• ruokosokeria
• chiliä
• valkosipulia
• inkivääriä
• seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että maistelun jälkeen maku miellyttää omaa kieltäsi. Tuoreiden ainesten, kuten chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa kannattaa olla melko varovainen, koska ne raakoina saattavat helposti olla suhteellisen hallitsevia. Etikkaa ja suolaisuutta saa hallittua lisäämällä hieman enemmän sokeria ja seesamiöljy miedontaa kastikkeen makua kaiken kaikkiaan, jos se on tarpeen.
Oletuksena on yksi osa kalakastiketta, soijaa, riisiviinietikkaa, limemehua ja seesamiöljyä, kun taas kiinteämpiä aineita tulee lähinnä mausteeksi. Sopiva suhde riippuu kuitenkin melko vahvasti esimerkiksi siitä, miten suolaista kalakastiketta ja soijaa on käytössä.
Pese/kuori/raasta/murskaa salaattipohjan ainekset, sekoita ne ja kaada kastiketta päälle. Lopuksi koristele (paahdetuilla) seesaminsiemenillä. Tarkoituksena olisi, että kastiketta ei hirveästi kertyisi sekoitusastian pohjalle, koska silloin pohjalla oleva salaatti marinoituu helposti turhankin mausteiseksi, jos sitä ei syödä heti sekoittamisen jälkeen.



Tämä oli mukavaa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suhteellisen halpaa (koska kastikkeen ainekset meiltä löytyvät kaapista melkein aina) ja ennen kaikkea sopivan suolaista. Toki tuo White Trash Diseasen kokkailema lohi sopisi tähän kyllä varmaan aika hyvin seuraksi. Tai jokin muu rasvainen proteiiniklöntti. Ah ja voi miten runosuoneni selkeästi pulppuaa tänään!

Tätä voisi oikeastaan kätevästi kokkailla isommallekin porukalle, kunhan vain muistaa kipata kastikkeen sekaan juuri ennen tarjoilua. Muuten tuo suolaisuus veltostuttaa nuo vihannekset hieman ilkeästi.

Kokkausmusiikkina toimi: Crystal Castles feat. Robert Smith - Not in Love

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia.

 SeriousEats pelastaa aina silloin, kun pitäisi keksiä jostain kaapin pohjalle jääneestä aineksesta jotain hyvää syötävää. Tämä oli siinäkin mielessä täydellinen ratkaisu, että kaupasta piti hakea vain tuoreainekset. Se tosin oli hieman haastavampaa kuin oli tarkoitus, sillä eihän nyt tietenkään Stockmannilla voinut olla paksoita nyt, kun olisin sitä kerrankin ostanut enkä vain suunnitellut "joskus sitten" ostavani. No, lehtikaali toimi tässä reseptissä ihan mainiosti ja tulipahan samalla muutama hipsteriyspistekin salakavalasti.

Yksinkertaista, kevyehköä, nopeaa. Sanoisin muuten erinomaiseksi arkiruoaksi, mutta meillä arkiruoat ovat aika samanlaisia kuin ne viikonloppuruoatkin. Tai niin, itse asiassa viikonloppuisin sitä useammin laiskottaa sen ruoanlaiton suhteen, koska on mennyt nukkumaan liian myöhään ja nukkunut sitten liian myöhään (muttei silti tarpeeksi).

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia

• n. 225 grammaa riisivermiselliä (tai muuta ohutta pastaa/nuudelia)
• öljyä
• 3-4 munaa
• suolaa
• n. 5 dl pieneksi pilkottuja vihreitä vihanneksia, esim. lehtikaalia tai paksoita
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• chiliöljyä, -hiutaleita tai -kastiketta oman maun mukaan
• 2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

Pilko vihannekset ja kevätsipuli suuhun meneviksi paloiksi, jos et sitä ole jo tehnyt (tai ostanut valmiiksi pilkottua lehtikaalia). Kuori ja pilko valkosipulit.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele sitten kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
Sekoita muniin 0,5 tl suolaa ja sekoita ne. Paista riuskasti sekoitellen kuumalla, öljytyllä pannulla, kunnes munakokkeli on kypsähköä (n. 30 sekuntia). Siirrä syrjään odottamaan. Huuhtele pannu ja lisää öljyä. Paista vihanneksia muutama minuutti kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja ottaneet väriä. Siirrä syrjään.
Lisää pannuun taas loraus öljyä ja paista siinä kevätsipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo polttamasta. Lisää sekaan chili, sekoita pikaisesti ja lisää sitten sekaan nuudelit. Kaada sekoitellen nuudelien sekaan soijakastike, kunnes se on maustanut nuudelit suhteellisen tasaisesti. Viskaa sekaan kananmunat ja vihannekset, sekoita ja tarjoile heti, kun kaikki on lämmintä. Annoksiin voi vielä halutessaan lisätä chiliä ja soijaa pöydässä.



Täyttävää ja hyvää. Pitäisi tehdä useamminkin, varsinkin silloin kun on jaksanut käydä raidaamassa torin vihannestarjonnan. Silloin pääsee erityisen halvalla. Valitettavasti synnynnäinen laiskuuteni usein estää tällaisen säästösuunnitelman...

Kokkausmusiikkina toimi: David Bowie - China Girl

Oluessa liotetut chili-juustoranskalaiset.

 Eihän tällaista reseptiä voi kukaan vastustaa, kun sellaiseen törmää. Aikaa menee jonkin verran, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen. Paljon parempia ranskalaisista tuli näin kuin kaupan pakastealtaasta ostettuna, mutta helppous ja nopeus toki usein voittaa tämän kilpailun.

Harvinaista kyllä tässä reseptissä 'chili' nimessä ei tarkoita edes mitenkään tulista ruokaa. Kyse on enemmänkin chili con carnesta. Tulistahan tästä toki saa, mikäli sellainen lopputulos on toivottu. Itse sain tähän mukavan pikkupoltteen lisäämällä sekaan hieman potkuisampia chilihiutaleita. Jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt kastikkeesta niin tulista, ettei tätä olisi voinut ahmia ihan sitä tahtia kun sitä oikeasti tuli syötyä...

Oluessa liotetut chili-juustoranskalaiset

Ranskalaiset

• 3-5 isoa uuniperunaa (esim. Rosamundaa)
• 2-3 tl suolaa
• n. 5 dl olutta
• 0,75 dl öljyä
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl valkosipulijauhetta

Pilko uuniperunat paksuiksi ranskalaisiksi. Kaada olut isoon astiaan ja sekoita siihen suola. Lisää oluen sekaan perunat ja lisää vettä niin, että perunat peittyvät. Anna liota vähintään pari tuntia tai esimerkiksi yön yli.
Lämmitä uuni 225 °C:een. Huuhtele ja kuivaa uunin lämmetessä ranskalaiset kunnolla. Sekoita öljyyn paprika ja valkosipuli ja kuorruta ranskalaiset öljy-mausteseoksella mahdollisimman tasaisesti. Itse käytän kannellista uunivuokaa apuna: kippaan perunat vuokaan ja öljyseoksen päälle. Kansi päälle ja heiluttelua, hölskyttelyä ja varovaista ylösalaisin kääntelyä perunaraukoille, kunnes öljyä on suhteellisen tasaisesti joka puolella. Paahda perunoita uunissa n. 20-25 minuuttia ja käännä perunat suunnilleen 10 min kohdalla. Kypsymisaika riippuu hieman siitä, miten paksuja olet ranskalaisistasi tehnyt.

Chili

• n. 200 g (naudan) jauhelihaa
• 1-2 sipulia
• 3-5 valkosipulinkynttä
• 400 g chilillä maustettua tomaattimurskaa
• 1-2 prk salsaa
• 2 rkl chilijauhetta (voit myös lisätä tulisuutta oman maun mukaan)
• 2 tl juustokuminaa
• 2,5 dl vettä
• 1 tlk (400 g) kidneypapuja
• suolaa
• pippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli. Ruskista jauheliha suhteellisen kypsäksi. Lisää sekaan sipuli ja paista, kunnes se pehmenee. Lisää valkosipuli, lämmitä hetki ja lisää sitten sekaan loput aineet. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan ja keittele rauhallisesti 15-20 minuuttia, kunnes seos sakenee hieman.

Oluessa liotetut chili-juustoranskalaiset

• ranskalaiset
• chili
• 2-3 vartta kevätsipulia
• 150-200 g kovaa cheddaria

Lämmitä uuni mahdollisimman lämpimäksi (itse lämmitin uunin hetkeksi 300 °C:een). Levitä chili ranskalaisten päälle uunipellille ja päällystä koko komeus juustolla. Lämmitä uunissa sen aikaa, että juusto sulaa ja alkaa hieman kuplia. Ota pois uunista ja ripottele päälle silputtua kevätsipulia.

Tekisi mieli testata tällä samalla ranskalaisreseptillä kaikenlaista muutakin. Ehkä vaihtaa olut johonkin muuhun, kyllähän nyt perunan kanssa sopii melkein kaikki. Ja samalla voisi ehkä kokeilla tehdä vähän pienemmän setin, ettei tarvitse (laiska kun olen) asetella niitä ranskalaisia kahteen kerrokseen pellille... Oikeastihan niitä siis ei pitäisi olla kuin se yksi kerros, että niitä voi kääntää kesken kaiken, mutta hyviä niistä tulee kääntämättäkin. Rapeus ehkä hieman kärsii näin, mutta kypsiä ja maittavia saa aikaiseksi kääntämättäkin.

Sellaista. Nälkähän tässä meinaa taas tulla kun kirjoittelee tästä, vaikka tuon annoksen jälkeen yllättäen lupasin itselleni etten enää ikinä syö niin paljon. Enkä ole sen jälkeen syönytkään. Vielä.

Kokkausmusiikkina toimi: Taylor Swift - Shake It Off

Pikakimchi ja paistettu riisi nötkötillä.

 Tämän pikakimchin ohje on Beyond Kimchee -blogista, koska mistä muualtakaan katselisin kimchi-ohjeita kuin korealaisen ihmisen pitämästä blogista? No, Glorian ruoasta ja viinistä, myönnän. Sekin oli hyvää, mutta tämä oli aika paljon kätevämpää meikäläisen hermojen kestävyydelle. Normaalisti kun kimchin tekemiseen menee kolme päivää.

Vaikka nimessä onkin sana 'pika', tämän tekemiseen menee silti ainakin puolisen tuntia. Ja säilyvyys on viikon, kahden luokkaa jääkaapissa, ainakin siis teoriassa. Itse taisin tuhota alle viikossa koko tämän setin, koska kun kimchiä on, kimchiä on myös käytettävä. Kaikki kokeilut eivät ehkä olleet ihan niin onnistuneita kuin olisin toivonut (toimivaa kimchilettureseptiä, anyone?), mutta hyvin maittoi näinkin iso setti siitä huolimatta.

Säilykeliha eli nötkötti ei ole varmaan kenenkään lempiruokaa. Paitsi ilmeisesti korealaisten, mikä johtunee siitä, että korealaiset myös osaavat tehdä siitä maittavaa. Paistettu riisi käytännössä melkein friteeratulla nötkötillä ja kimchillä on itseasiassa aika taivaallinen yhdistelmä: rasvaista, suolaista ja mausteista. Ja silti siinä on salaa niitä vihanneksiakin, koska kimchi peittää terveellisyytensä kaikkeen siihen suolaisuuteen ja tulisuuteen.

Olen edelleen ihan varma, että myyjät katsovat minua aina vähän sellaisella "...mihinköhän zombien maailmanvalloitukseen toi tyyppi valmistautuu?" -katseella, kun ostan säilykelihaa kaupasta, mutta vähänpä he tietävät tästä herkusta. Tai, niin, mistä minä tiedän mitä ne kassatädit ja -sedät tietää, oletan vain että normaalit ihmiset ostavat mielummin tuoretta lihaa kuin epäilyttävästi koiranruoalta vaikuttavaa säilykemössöä.

Pikakimchi

• 1 kg kiinankaalia
• 2-3 rkl suolaa
• 12,5 dl vettä
• 4-5 valkosipulinkynttä
• pieni pala (2-4 cm) inkivääriä
• 1 pienehkö sipuli
• 3 rkl anjovis- tai kalakastiketta
• 2 tl sokeria
• 5 rkl (korealaisia) chilihiutaleita
• 2 rkl omenamehua
• 1 tl hunajaa
• 2 tuoretta punaista chiliä (ei pakollinen)
• 2-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Keitä vesi ja liuota siihen suola. Poista kiinankaalista kova kanta. Siivuta lehdet puoliksi tai 3-4 osaan riippuen lehtien koosta. Laita lehdet odottamaan suureen, lämmönkestävään astiaan, että vesi kiehuu. Anna veden jäähtyä 5 minuuttia ja kaada se sitten kaalisuikaleiden päälle. Anna kaalien suolaantua 10 minuuttia, käännä ne ja anna olla vielä 5 minuuttia. Huuhtele kaalit kerran ja anna kaiken ylimääräisen veden valua kaikessa rauhassa sillä välin kun teet maustekastikkeen.
Kuori sipulit ja inkivääri. Sekoita valkosipulit, sipuli, inkivääri ja kalakastike sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Sekoita lusikalla massan sekaan chilihiutaleet, sokeri, omenamehu ja hunaja. Jos käytät tuoretta chiliä, siivuta se ohuelti tässä vaiheessa.
Sekoita hyvin valuneet kaalit, kastike ja chilisiivut sekaisin suuressa kulhossa. Lisää sekaan seesaminsiemenet ja maista, tarvitseeko kimchi lisää makeutta, tulisuutta tai suolaisuutta. Jos kaikki on kunnossa, kimchi on valmista syötäväksi heti.

Paistettu riisi nötkötillä ja kimchillä

• 3-4 dl keitettyä riisiä
• 1 tlk säilykelihaa
• 1-3 rkl soijakastiketta
• 1-3 rkl gochujang-chilitahnaa
• 3-4 kevätsipulia
• kimchiä oman maun mukaan
• paahdettuja seesaminsiemeniä  ja paistettu muna (halutessasi)

Kuumenna tarttumaton, iso pannu tai kasari suhteellisen lämpimäksi, halutessasi voit lisätä lorauksen öljyäkin pannulle. Sillä välin kun pannu lämpenee, kuutioi säilykeliha suupaloiksi. Kun pannu on suhteellisen lämmin, laita sinne lihanpalat. Anna niiden paistua pinnalta rapeiksi niin, että suurin osa rasvasta irtoaa pannun pohjalle. Kun lihanpalat ovat saaneet kunnolla väriä ja tuntuvat rapsakoilta, siirrä ne syrjään odottamaan. Lisää keitetty riisi paistumaan pannuun jääneeseen rasvaan ja lisää sekaan gochujang-tahnaa ja soijaa oman maun mukaan. Muista kuitenkin, että säilykeliha on erittäin suolaista.
Kun riisi on lämmennyt, lisää sekaan pilkottu kevätsipuli ja paistetut lihakuutiot. Sekoita pikaisesti, anna lämmetä ja tarjoile kimchin ja seesaminsiementen seurana. Jos haluat lisää täyttävyyttä, voit paistaa annoksen päälle vielä kananmunan.



Paistettu riisi on ihastuttava asia. Siksi keitänkin melkein aina riisiä tuplasti sen verran kuin oikeasti tarvitsisin. Vähän mausteita ja kananmunaa ja tuloksena on ties minkälaisia helppoja, nopeita ja suhteellisen täyttäviäkin ruokia. Aika harvassa taitavat olla Aasian maat, joissa ei olisi ainakin yhtä tai kahta versiota paistetusta riisistä. Ymmärrän nykyään mainiosti miksi.

Kimchiä voi tämän lisäksi sekoittaa esimerkiksi vain keitettyyn riisiin ja paistaa päälle pippuroidun munan. Soijaa ehkä liraus mausteeksi.

Tai voihan siihen kimchin seuraksi myös paistaa riisiä, maustaa se korealaisella maustekastikkeella ja gochujangilla. Ja seuraksi taas munaa, loraus soijaa ja seesaminsiemeniä.

Vaihtoehtoja riittää. Kimchiä ei riitä. Onneksi sitä saa myös ostettua kaupasta silloin, kun laiskotuttaa tekemisen suhteen (eli useimmiten).

Kokkausmusiikkina toimi tietenkin: Monty Python - Spam

Nem nuong -possupullat kahdella dipillä.

 Nyt kun itse päättämäni vegaaninen tammikuu on ohi, voin taas kirjoitella näistä liharuoista. Ja juustoruoista. Ja maitoruoista. Vähän helpottaa tätä touhua, kun en tosiaan ole kovinkaan hyvä elämään vegaanisesti, kuten olen aiemminkin maininnut.

Tämä resepti on uusimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä. Ja täytyy nyt myöntää etten ole aiemmin edes tiennyt, että Glorian reseptit löytyvät noinkin helposti netistä heti lehden ilmestymisen jälkeen. Alkuperäinen resepti linkin takana kertoo siis suunnilleen samat asiat (todennäköisesti selkeämmin) ja kuvatkin ovat nätimpiä. Mutta sieltä puuttuu syvääluotaavat analyysit siitä, mitä olisi ehkä voinut tehdä toisin ja miten oikaisin reseptissä! Koska aina on tärkeää helpottaa elämää ihan vain siksi, että on niin pirun laiska.

Nem nuong -possupullat

• 500 g porsaan jauhelihaa
• 2 rkl jasmiiniriisiä
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1 nippu kevätsipulia
• 1 rkl kalakastiketta
• 1 tl valkopippuria
• 1 tl sokeria
• öljyä paistamiseen

Paahda riisi kullankeltaiseksi pannulla ja murskaa se morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja pilko samalla kevätsipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyörittele massasta pullia. Paista pullat kypsiksi (tai laita 225-asteiseen uuniin 12 minuutiksi). Tarjoa maapähkinä- ja chilidipin kanssa.

Nuoc leo -maapähkinädippi

• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen chili
• n. 1 rkl rypsiöljyä
• n. 3 dl maustamattomia maapähkinöitä
• 2-2,5 dl kookoskermaa
• 1 rkl tamarinditahnaa
• 1 rkl (thaimaalaista) kalakastiketta
• 1 rkl fariinisokeria
• n. 0,5 dl vettä

Kuori valkosipulit ja hienonna ne. Poista chilistä kanta ja siemenet ja hienonna sekin. Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet jonkin verran väriä. Jos ehdit, jaksat ja viitsit, rouhi pähkinät niiden hieman jäähdyttyä.
Paista valkosipulia ja chiliä öljyssä noin minuutin ajan ja lisää sitten sekaan kookoskerma ja pähkinät. Anna kiehua, kunnes seos paksuuntuu hieman (n. 5 min). Lisää tamarinditahna, kalakastike ja sokeri ja soseuta koko komeus sauvasekoittimella. Lisää sekaan vettä, kunnes koostumus on dippailuun sopiva. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Nuoc cham -chilidippi

• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 chili
• n. 3 rkl limemehua
• 1,5 rkl (thaimaalaista) kalakastiketta
• 3 rkl sokeria
• 0,75 dl vettä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Poista chilistä kanta ja halutessasi siemenet. Sekoita kaikki ainekset ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut.



Omituista kyllä, tämä ruoka oli yllättävänkin nopea ja helppo tehdä huolimatta monesta eri osasesta. Ei tämä nyt ehkä mikään arjen pikaruoka ole, mutta ei myöskään tarvinnut kuolla nälkään ruokaa laittaessa. Kätevästi kotoa myös löytyi melkein kaikki muu paitsi tamarinditahna (jolla on paha tapa homehtua jääkaappiini, sen verran harvoin tulee käytettyä), tuoreet chilit, kevätsipuli, kookoskerma ja jauheliha. Eipä siis tuntunut lompakossakaan kovin pahalta tämä. Tuntui ehkä hieman pahalta vatsassa, koska söimme kahdestaan tämän oletettavasti neljän hengen annoksen...

En ole ihan varma millaisia maapähkinöitä tässä kuuluisi käyttää, mutta itse ainakin käytin ihan surutta kuorellisia maapähkinöitä. En jaksanut ostaa kuorettomia tätä varten, kun aiemminkin olen onnistuneesti niitä kuorellisia paahtanut pannulla ilman että mikään (tai kukaan) on syttynyt palamaan. Ei niitä kuoria sieltä enää huomaa soseuttamisen jälkeen kuitenkaan. Tai, no, joku varmasti huomaa, mutta minä en.

Tämä oli kyllä jännää ruokaa. Itse pidin chilidipistä ehkä hieman enemmän, vaikka pähkinäversiokin toimi, kun taas poikaystävälle toimi tuo pähkinädippi. Ja sitä pähkinädippiä sitten kanssa syödäänkin kaiken kanssa seuraavatkin pari päivää, koska sitä tulee reseptistä n. 5 dl eli aika perhanasti enemmän kuin tuohon määrään lihapullia saa millään kaavittua päälle. Onneksi se toimii tavallaan suolaisena maapähkinävoina, toiminee siis monessa. Testaamatta vielä miten rieska ja maapähkinädippi toimii yhteen, mutta olen salaa jo vähän päättänyt, että se toimii.

Kokkausmusiikkina toimi: Simple Minds - Honest Town