Nyhtökaura vol 1: itämainen vaihtoehto.

 Nyt sitä sitten vihdoin sai Turustakin. Siis paljon kohkattua nyhtökauraa. Ja tietenkin (tai siis kerrankin) olin trendien aallonharjalla ja Stockalla jonottamassa (yksin) jo varttia ennen kuin koko tuotetta edes missään näkyi. Itse asiassa kukaan henkilökunnastakaan ei tuntunut ihan varmasti tietävän, mihin koko tuote tulisi myyntiin...

No, loppujen lopuksi sain sitten kaksikin pakettia: toinen oli maustettu kaffirlimetillä, inkiväärillä ja seesamilla, toinen tomaatilla, savupaprikalla ja korianterilla. Ensimmäiseksi testaukseen valikoitui tuo itämaisempi vaihtoehto. Ostin nimittäin samaisella kauppareissulla (tarjouksesta) jo aiemmin hyväksi todettua (koska se oli aiemminkin tarjouksessa) thaibasilikalla maustettua valmiskastiketta.

Tottakai maistoin nyhtökauraa myös sellaisenaan, koska pitäähän sitä nyt ottaa selville mistä sitä on niin tohkeissaan ollut tässä viimeiset muutamat kuukaudet. Koostumus oli erittäin miellyttävä: sopiva sitkeän ja murean välimuoto. Kaiken kaikkiaan koostumus oli suhteellisen lähellä kanaa, mitä vähän ulkonäön perusteella odotinkin. Maku tässä oli miellyttävä, muttei onneksi mitenkään erityisen vahva. Inkivääri jäi sellaiseksi jälkimauksi, mutta se myös on noista mainituista mausteista se ehdottomasti tujuin, joten ei yllättänyt tämä.

Vilkuilin ennen ruoanlaittoprosessia, että sopivatkohan kastike ja nyhtökaura yhteen. No, mikä jottei, kun nyhtökauran mausteista kaikkea paitsi inkivääriä oli jo tuossa kastikkeessakin. Ja inkivääri onneksi sopii aika moneen paikkaan. Lisäksi silppusin hieman sipulia ja valkosipulia (joita molempia myös oli jo kastikkeessa valmiiksi, mutta enempi parempi), mutta muuten jätin annokset aika yksinkertaiseksi. Ja kammottavan näköiseksi.

Tässä on siis vain keitettyä riisiä, paistettua sipulia, valkosipulia, sekaan heitetty kastike ja nyhtökaura vain pikaisesti lämmitettynä kastikkeessa juuri ennen tarjoilua.

Seuraavalla kerralla voisi maustaa ehkä rohkeammin itse (eli siis ilman valmiita kastikkeita) ja lisätä enemmän värejä (paprikaa, sokeriherneitä, porkkanaa...), mutta hyvää tämä näinkin oli. Ja täyttävää. 250 gramman paketista söi kaksi nälkäistä ihmistä ihan mainiosti ja vähän tässä pohdin, olisiko pitänyt itse syödä ennemmin vaikka vähän alle puolet.

Mutta siis hyväksi todettu kokeilu. Juuri tällaista tämän pitäisikin olla: taipuu moneen, mutta helpottaa kotikokkausta merkittävästi, koska on hyvää jo itsessäänkin. Huomenna testailuun sitten tuo tomaattiversio, sille on jo suuria suunnitelmia...

Kokkausmusiikkina toimi: Perturbator - Miami Disco

Aasialainen raastesalaatti.

Tämän reseptin bongasin muutaman kuukauden takaisesta Trendistä, jossa harvemmin on mitään kovin kiinnostavaa ruokaohjetta. Tämänkin skippasin silloin vähän sellaisella "ihan kiva, mut ei mitään uutta" -ajatuksella, mutta aloin katua päätöstäni myöhemmin. Onneksi samanhenkisiä, samasta lähteestä inspiraationsa saaneita reseptejä löytyy aina netistä. Päädyin käyttämään pohjana White Trash Diseasen postausta aiheesta, koska muistan kuulleeni kehuja blogin ruokaresepteistä aiemmin kaverilta.

Tässähän parasta on se, että tähän voi tunkea oikeastaan melkein mitä vaan. Tärkeintä on se, että suutuntuma on rapsakka, eli vihannekset ovat rouskuvia ja lisänä on pähkinöitä tai siemeniä. Meillä oli kätevästi kaapissa melko vanhoja maapähkinöitä, joten ne päätyivät tähän hieman murskattuna. Chilitkin olivat omalta parvekkeelta, säästyipähän sekin parikymmentä senttiä...

Aasialainen raastesalaatti

Salaattipohjaksi esimerkiksi (valitse mistä tykkäät ja miten paljon tykkäät):

• porkkanaa
• kevätsipulia
• kaalia
• ituja
• kurkkua
• sokeriherneitä
• parsakaalia
• kukkakaalia
• tuoretta thaibasilikaa, korianteria, minttua, herneenversoja...
• (paahdettuja) pähkinöitä
• (paahdettuja) siemeniä
• mitä muuta nyt keksitkään, mitä aasialaiseen ruokaan voi tunkea

Kastike:

• kalakastiketta
• soijakastiketta
• riisiviinietikkaa
• limemehua
• ruokosokeria
• chiliä
• valkosipulia
• inkivääriä
• seesamiöljyä

Sekoita kastikkeen ainekset niin, että maistelun jälkeen maku miellyttää omaa kieltäsi. Tuoreiden ainesten, kuten chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa kannattaa olla melko varovainen, koska ne raakoina saattavat helposti olla suhteellisen hallitsevia. Etikkaa ja suolaisuutta saa hallittua lisäämällä hieman enemmän sokeria ja seesamiöljy miedontaa kastikkeen makua kaiken kaikkiaan, jos se on tarpeen.
Oletuksena on yksi osa kalakastiketta, soijaa, riisiviinietikkaa, limemehua ja seesamiöljyä, kun taas kiinteämpiä aineita tulee lähinnä mausteeksi. Sopiva suhde riippuu kuitenkin melko vahvasti esimerkiksi siitä, miten suolaista kalakastiketta ja soijaa on käytössä.
Pese/kuori/raasta/murskaa salaattipohjan ainekset, sekoita ne ja kaada kastiketta päälle. Lopuksi koristele (paahdetuilla) seesaminsiemenillä. Tarkoituksena olisi, että kastiketta ei hirveästi kertyisi sekoitusastian pohjalle, koska silloin pohjalla oleva salaatti marinoituu helposti turhankin mausteiseksi, jos sitä ei syödä heti sekoittamisen jälkeen.



Tämä oli mukavaa ruokaa. Helppoa, nopeaa, suhteellisen halpaa (koska kastikkeen ainekset meiltä löytyvät kaapista melkein aina) ja ennen kaikkea sopivan suolaista. Toki tuo White Trash Diseasen kokkailema lohi sopisi tähän kyllä varmaan aika hyvin seuraksi. Tai jokin muu rasvainen proteiiniklöntti. Ah ja voi miten runosuoneni selkeästi pulppuaa tänään!

Tätä voisi oikeastaan kätevästi kokkailla isommallekin porukalle, kunhan vain muistaa kipata kastikkeen sekaan juuri ennen tarjoilua. Muuten tuo suolaisuus veltostuttaa nuo vihannekset hieman ilkeästi.

Kokkausmusiikkina toimi: Crystal Castles feat. Robert Smith - Not in Love

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia.

 SeriousEats pelastaa aina silloin, kun pitäisi keksiä jostain kaapin pohjalle jääneestä aineksesta jotain hyvää syötävää. Tämä oli siinäkin mielessä täydellinen ratkaisu, että kaupasta piti hakea vain tuoreainekset. Se tosin oli hieman haastavampaa kuin oli tarkoitus, sillä eihän nyt tietenkään Stockmannilla voinut olla paksoita nyt, kun olisin sitä kerrankin ostanut enkä vain suunnitellut "joskus sitten" ostavani. No, lehtikaali toimi tässä reseptissä ihan mainiosti ja tulipahan samalla muutama hipsteriyspistekin salakavalasti.

Yksinkertaista, kevyehköä, nopeaa. Sanoisin muuten erinomaiseksi arkiruoaksi, mutta meillä arkiruoat ovat aika samanlaisia kuin ne viikonloppuruoatkin. Tai niin, itse asiassa viikonloppuisin sitä useammin laiskottaa sen ruoanlaiton suhteen, koska on mennyt nukkumaan liian myöhään ja nukkunut sitten liian myöhään (muttei silti tarpeeksi).

Riisivermiselliä, munaa ja vihanneksia

• n. 225 grammaa riisivermiselliä (tai muuta ohutta pastaa/nuudelia)
• öljyä
• 3-4 munaa
• suolaa
• n. 5 dl pieneksi pilkottuja vihreitä vihanneksia, esim. lehtikaalia tai paksoita
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• chiliöljyä, -hiutaleita tai -kastiketta oman maun mukaan
• 2-3 tl vaaleaa soijakastiketta

Pilko vihannekset ja kevätsipuli suuhun meneviksi paloiksi, jos et sitä ole jo tehnyt (tai ostanut valmiiksi pilkottua lehtikaalia). Kuori ja pilko valkosipulit.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele sitten kylmällä vedellä niin, että ne jäähtyvät.
Sekoita muniin 0,5 tl suolaa ja sekoita ne. Paista riuskasti sekoitellen kuumalla, öljytyllä pannulla, kunnes munakokkeli on kypsähköä (n. 30 sekuntia). Siirrä syrjään odottamaan. Huuhtele pannu ja lisää öljyä. Paista vihanneksia muutama minuutti kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja ottaneet väriä. Siirrä syrjään.
Lisää pannuun taas loraus öljyä ja paista siinä kevätsipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo polttamasta. Lisää sekaan chili, sekoita pikaisesti ja lisää sitten sekaan nuudelit. Kaada sekoitellen nuudelien sekaan soijakastike, kunnes se on maustanut nuudelit suhteellisen tasaisesti. Viskaa sekaan kananmunat ja vihannekset, sekoita ja tarjoile heti, kun kaikki on lämmintä. Annoksiin voi vielä halutessaan lisätä chiliä ja soijaa pöydässä.



Täyttävää ja hyvää. Pitäisi tehdä useamminkin, varsinkin silloin kun on jaksanut käydä raidaamassa torin vihannestarjonnan. Silloin pääsee erityisen halvalla. Valitettavasti synnynnäinen laiskuuteni usein estää tällaisen säästösuunnitelman...

Kokkausmusiikkina toimi: David Bowie - China Girl

Pikakimchi ja paistettu riisi nötkötillä.

 Tämän pikakimchin ohje on Beyond Kimchee -blogista, koska mistä muualtakaan katselisin kimchi-ohjeita kuin korealaisen ihmisen pitämästä blogista? No, Glorian ruoasta ja viinistä, myönnän. Sekin oli hyvää, mutta tämä oli aika paljon kätevämpää meikäläisen hermojen kestävyydelle. Normaalisti kun kimchin tekemiseen menee kolme päivää.

Vaikka nimessä onkin sana 'pika', tämän tekemiseen menee silti ainakin puolisen tuntia. Ja säilyvyys on viikon, kahden luokkaa jääkaapissa, ainakin siis teoriassa. Itse taisin tuhota alle viikossa koko tämän setin, koska kun kimchiä on, kimchiä on myös käytettävä. Kaikki kokeilut eivät ehkä olleet ihan niin onnistuneita kuin olisin toivonut (toimivaa kimchilettureseptiä, anyone?), mutta hyvin maittoi näinkin iso setti siitä huolimatta.

Säilykeliha eli nötkötti ei ole varmaan kenenkään lempiruokaa. Paitsi ilmeisesti korealaisten, mikä johtunee siitä, että korealaiset myös osaavat tehdä siitä maittavaa. Paistettu riisi käytännössä melkein friteeratulla nötkötillä ja kimchillä on itseasiassa aika taivaallinen yhdistelmä: rasvaista, suolaista ja mausteista. Ja silti siinä on salaa niitä vihanneksiakin, koska kimchi peittää terveellisyytensä kaikkeen siihen suolaisuuteen ja tulisuuteen.

Olen edelleen ihan varma, että myyjät katsovat minua aina vähän sellaisella "...mihinköhän zombien maailmanvalloitukseen toi tyyppi valmistautuu?" -katseella, kun ostan säilykelihaa kaupasta, mutta vähänpä he tietävät tästä herkusta. Tai, niin, mistä minä tiedän mitä ne kassatädit ja -sedät tietää, oletan vain että normaalit ihmiset ostavat mielummin tuoretta lihaa kuin epäilyttävästi koiranruoalta vaikuttavaa säilykemössöä.

Pikakimchi

• 1 kg kiinankaalia
• 2-3 rkl suolaa
• 12,5 dl vettä
• 4-5 valkosipulinkynttä
• pieni pala (2-4 cm) inkivääriä
• 1 pienehkö sipuli
• 3 rkl anjovis- tai kalakastiketta
• 2 tl sokeria
• 5 rkl (korealaisia) chilihiutaleita
• 2 rkl omenamehua
• 1 tl hunajaa
• 2 tuoretta punaista chiliä (ei pakollinen)
• 2-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Keitä vesi ja liuota siihen suola. Poista kiinankaalista kova kanta. Siivuta lehdet puoliksi tai 3-4 osaan riippuen lehtien koosta. Laita lehdet odottamaan suureen, lämmönkestävään astiaan, että vesi kiehuu. Anna veden jäähtyä 5 minuuttia ja kaada se sitten kaalisuikaleiden päälle. Anna kaalien suolaantua 10 minuuttia, käännä ne ja anna olla vielä 5 minuuttia. Huuhtele kaalit kerran ja anna kaiken ylimääräisen veden valua kaikessa rauhassa sillä välin kun teet maustekastikkeen.
Kuori sipulit ja inkivääri. Sekoita valkosipulit, sipuli, inkivääri ja kalakastike sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Sekoita lusikalla massan sekaan chilihiutaleet, sokeri, omenamehu ja hunaja. Jos käytät tuoretta chiliä, siivuta se ohuelti tässä vaiheessa.
Sekoita hyvin valuneet kaalit, kastike ja chilisiivut sekaisin suuressa kulhossa. Lisää sekaan seesaminsiemenet ja maista, tarvitseeko kimchi lisää makeutta, tulisuutta tai suolaisuutta. Jos kaikki on kunnossa, kimchi on valmista syötäväksi heti.

Paistettu riisi nötkötillä ja kimchillä

• 3-4 dl keitettyä riisiä
• 1 tlk säilykelihaa
• 1-3 rkl soijakastiketta
• 1-3 rkl gochujang-chilitahnaa
• 3-4 kevätsipulia
• kimchiä oman maun mukaan
• paahdettuja seesaminsiemeniä  ja paistettu muna (halutessasi)

Kuumenna tarttumaton, iso pannu tai kasari suhteellisen lämpimäksi, halutessasi voit lisätä lorauksen öljyäkin pannulle. Sillä välin kun pannu lämpenee, kuutioi säilykeliha suupaloiksi. Kun pannu on suhteellisen lämmin, laita sinne lihanpalat. Anna niiden paistua pinnalta rapeiksi niin, että suurin osa rasvasta irtoaa pannun pohjalle. Kun lihanpalat ovat saaneet kunnolla väriä ja tuntuvat rapsakoilta, siirrä ne syrjään odottamaan. Lisää keitetty riisi paistumaan pannuun jääneeseen rasvaan ja lisää sekaan gochujang-tahnaa ja soijaa oman maun mukaan. Muista kuitenkin, että säilykeliha on erittäin suolaista.
Kun riisi on lämmennyt, lisää sekaan pilkottu kevätsipuli ja paistetut lihakuutiot. Sekoita pikaisesti, anna lämmetä ja tarjoile kimchin ja seesaminsiementen seurana. Jos haluat lisää täyttävyyttä, voit paistaa annoksen päälle vielä kananmunan.



Paistettu riisi on ihastuttava asia. Siksi keitänkin melkein aina riisiä tuplasti sen verran kuin oikeasti tarvitsisin. Vähän mausteita ja kananmunaa ja tuloksena on ties minkälaisia helppoja, nopeita ja suhteellisen täyttäviäkin ruokia. Aika harvassa taitavat olla Aasian maat, joissa ei olisi ainakin yhtä tai kahta versiota paistetusta riisistä. Ymmärrän nykyään mainiosti miksi.

Kimchiä voi tämän lisäksi sekoittaa esimerkiksi vain keitettyyn riisiin ja paistaa päälle pippuroidun munan. Soijaa ehkä liraus mausteeksi.

Tai voihan siihen kimchin seuraksi myös paistaa riisiä, maustaa se korealaisella maustekastikkeella ja gochujangilla. Ja seuraksi taas munaa, loraus soijaa ja seesaminsiemeniä.

Vaihtoehtoja riittää. Kimchiä ei riitä. Onneksi sitä saa myös ostettua kaupasta silloin, kun laiskotuttaa tekemisen suhteen (eli useimmiten).

Kokkausmusiikkina toimi tietenkin: Monty Python - Spam

Thai-henkinen tofuwokki.

 Maailma on melko pahasti ollut minua vastaan viime aikoina. Uuteen asuntoon muuttamisen jälkeen on tullut rahanmenoa ja probleemaa jos jonkinlaista (pesukoneen käyttäjäongelmia, auto-ongelmia, viemäriongelmia, hemmetin sitkeää flunssaa, reikäisiä hanoja...), joista viimeisimpänä tietokoneeni alkaa vihdoin olla niin vanha ja kiukkuinen, ettei anna minun selata enää BuzzFeediä. Liian rankkaa ilmeisesti pyörittää BuzzFeediä ja flash-pelejä, siinä missä parin vuoden takaiset pelit kyllä toimivat. Hämmentävää logiikkaa siis.

Tästä syystä en ole oikein uskaltanut testailla miten Bloggerin pyörittämisen kanssa käy, mutta ilmeisesti sen tietokone minulle vielä sallii. Onneksi viimeistään keskiviikkona saan uuden koneen ja vietän varmaan koko sen päivän ihmettelemällä sen ihanuutta ja nopeutta ja ooh aah!

Mutta sitä ruokaa. Tämä on ainoa tofuruoka, josta oikeasti jopa jonkin verran pidän. Siis sen verran, että olen jopa tehnyt tätä muutamankin kerran. En ole oikein ikinä oppinut pitämään tofusta: hyvinkin maustettuna se on vain "ihan kivaa", ei ikinä oikeasti hyvää. Tässä reseptissä tofun perinteiset ongelmat (mauttomuus ja koostumus) piilotetaan mausteilla ja uunissa paahtamalla. Terveellistä, kevyttä ja vegaanista. Ei lainkaan paha yhdistelmä, kun maussakin löytyy. Thaibasilika on yksi suosikkiyrteistäni ikinä ja sitä tässä on suhteellisen runsaasti. Jos thaibasilikaa ei kaupasta kuitenkaan löydy, tavallinenkin testatusti toimii hätävarana. Sama asiahan se ei tietenkään ole, mutta yllättävän hyvin toimii silti tässä kaikkien muiden makujen seassa.

Thai-henkinen tofuwokki

• 500 g kiinteää, maustamatonta tofua
• 3 rkl soijakastiketta
• oliivi- tai rypsiöljyä
• 2 rkl raastettua inkivääriä (n. 2-3 cm pala)
• 2-4 valkosipulinkynttä
• tuoretta chiliä oman maun mukaan, siemenineen tai ilman
• 1-1,5 dl sieniä paloina
• 1 vihreä paprika
• 2,5 dl vihreitä papuja
• 2 rkl teriyaki-kastiketta
• nippu thaibasilikaa
• 2 salottisipulia (vapaaehtoinen)

Lämmitä uuni 220 °C:een. Pilko sillä välin tofu suuhun sopiviksi paloiksi ja painele ne mahdollisimman kuiviksi talouspaperin avulla. Pyörittele tofupalaset soijakastikkeessa ja asettele uunipellille niin, etteivät ne pahemmin kosketa toisiinsa. Ripottele päälle mahdollisimman tasaisesti öljyä. Anna paahtua n. 25 minuuttia tai kunnes tofu on saanut mukavan värin.
Pilko tai purista valkosipulit, pilko myös chilit (raasta tässä vaiheessa inkivääri ja pilko sienet, jos et ole sitä jo tehnyt). Pilko suupaloiksi myös paprika ja vihreät pavut. Kuumenna loraus öljyä kasarissa tai wokissa ja paista siinä inkivääriä, valkosipulia ja chiliä pieni hetki, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sekaan sienet ja paista 2-3 minuuttia suhteellisen kuumassa pannussa. Lisää sitten sekaan paprika ja vihreät pavut ja paista noin 5 minuuttia. Kun vihannekset ovat sopivan kypsiä, lisää sekaan teriyaki, 2 rkl vettä, thaibasilikaa ja uunista tulleet tofut. Anna niiden lämmetä ja tarjoile sitten keitetyn riisin kanssa. Ripottele halutessasi annosten päälle suikaleiksi silputtua thaibasilikaa ja salottisipulia.



Aikaakaan tähän ruokaan ei mene mitenkään ihan loputtomasti: sillä välin, kun uuni lämpenee, voi pilkkoa ja maustaa tofut, ja kun tofut ovat uunissa, voi pilkkoa kaikki muut ainekset. Kunhan muistaa myös keittää sen riisin siinä ohessa, se kun tuntuu ainakin minulta usein vähän unohtuvan...

Kokkausmusiikkina toimi: Faderhead - Break Apart Again

Hoisin-maustettu nuudelisalaatti.

 Tämän Budgetbytesin reseptin linkkasi Facebookissa kaverini täydelliseen aikaan: halusin eroon mahdollisimman monesta purkista ja pussukasta ennen muuttoa ja meillähän oli sopivasti jääkaapissa juuri tämän reseptin verran hoisin-kastiketta, munanuudelien jämät ja pirusti maapähkinöitä.

Edamame-pavut ovat oikeastaan muutenkin ainoa oikeasti kallis asia tässä, koska maustepurnukoista riittää aina useampaankin ruokaan. Itse asiassa elämäni ensimmäinen sriracha-pullo on edelleen jääkaapissa, koska yrityksestä huolimatta sitä ei vaan tunnu kuluvan. Lähinnä sen riittävyys johtuu tosin siitä, että se on ketsupinomainen tuote, joka saa ihan kaiken maistumaan vain itseltään, aivan kuten ketsuppikin. Hyvää joissain ruoissa, mutta useimmiten epätoivottava ominaisuus.

Hyvää, suhteellisen halpaa ja erittäin täyttävää. Kaiken lisäksi vielä terveellistäkin. Ja säilyy seuraavan päivän eväiksikin. Mitä sitä oikeastaan muuta voi ruoalta edes toivoa (paitsi lihaa, jos nyt sattuu olemaan sellainen lihanaattori). Pastatyypistä riippuen tästä saa vegaanisenkin helposti, vaikka oma versiomme munanuudeleineen ei sitä ollut.

Hoisin-maustettu nuudelisalaatti

•  n. 225 g nuudeleita tai pastaa
• n. 1 dl hoisin-kastiketta
• 1-3 rkl sriracha-kastiketta
• 3-4 kevätsipulia
• 0,5-1 nippu tuoretta korianteria tai 1-2 tl kuivattua
• 1 iso punainen paprika
• 2,5 dl edamame-papuja
• n. 1 dl maapähkinöitä

Keitä nuudelit/pasta kypsäksi ohjeen mukaan ja huuhtele heti kylmällä vedellä. Anna valua sillä välin kun valmistelet muut ainekset. (Jos käytät pakasteesta löytyvää raakaa edamamea, keitä myös se kypsäksi ohjeen mukaisesti. Edamamen voi keittää vaikka samassa vedessä pastan kanssa, kunhan muistaa tarkistaa kumpi niistä tarvitsee lyhyemmän keittoajan ja lisää sen aineksen veteen vasta myöhemmin.)
Pese ja pilko kevätsipuli ja paprika. Jos käytät tuoretta korianteria, revi/pilko sen lehdet haluamasi kokoisiksi. Sekoita kulhossa kevätsipuli, paprika, edamame, maapähkinät ja korianteri (jos käytät tuoretta).
Sekoita hoisin ja sriracha tasaiseksi kastikkeeksi. Jos käytät kuivattua korianteria, lisää se kastikkeen sekaan tässä vaiheessa. Sekoita kastike kunnolla valuneeseen pastaan. Sekoita lopuksi vihannekset ja pasta niin, että kastiketta on kaiken päällä tasaisesti.



Tämä kuulostaa nyt erityisen hyvältä, kun söimme päivälliseksi... ömm... grillattuja juustoleipiä chili-hodaritäytteellä. Olen huono ihminen, kun edes kuvittelin sen olevan hyvä idea. Ei ole. Yhyy, ällöttää. Kaiken lisäksi olen niin huono täyttämään leipiä ja voileipägrillimme on niin huono, että ne kaikki räjähtivät taktisesti jo lämmitysvaiheessa. Salaatit ovat helpompia ja nätimpiä. Ja parempia hyvinvoinnillesi. Syö salaattia. Älä juustohodarileipiä.

Kokkausmusiikkina toimi: Sepultura - Angel

Lohi-avokadosalaatti wasabilla ja inkiväärillä.

 Tämä on suhteellisen oma reseptini vaihtelun vuoksi. Se suhteellisuus tässä yhteydessä johtuu siitä, että ajatus tähän lähti Stockmannin palvelutiskin wasabilohisalaatista, joka oli erinomaista. Sen perusteella  halusin sitten tehdä jotain suhteellisen vastaava itsekin. Ja hyväähän tämä olikin, ei mahdottoman raskasta mutta erittäin täyttävää. Kesti myös suhteellisen hyvin seuraavaan päivään, kun tuhosimme loppuosan eväinä töissä (ja työkaveri jopa kommentoi, että salaatti näyttikin edelleen hyvältä, en ehkä ollut ihan samaa mieltä...).

Kallista hupia tosin tämäkin. Aika perhanan kallista. Halvemmallakin päässee, jos viitsii itse tehdä asian eteen vähän enemmän kuin "nappaan tästä nää purkit ja pilkon nää jutut ja syön heti". Eli siis syömiskelpoisten avokadojen sijaan ostaa niitä halvempia ja raaempia avokadoja ja odottelee niiden kypsymistä. Ostaa lohensa vaikka torilta vähän halvemmalla. Ottaa selville, voiko sushi-inkivääriä tehdä kotona ja kauanko se vie aikaa ja miten paljon vaivaa. Onneksi sentään wasabi ja majoneesi löytyivät kotoa jo valmiiksi, säästyi edes vähän rahaa.

Lohi-avokadosalaatti wasabilla ja inkiväärillä

• 200-300 g lämminsavu-/loimulohta
• 1 pieni kerä jäävuorisalaattia
• 2 avokadoa
• 1 prk säilöttyä inkivääriä (sushi-inkivääriä)
• 1 paketti retiisejä (n. 10-12 kpl)
• 0,5 dl majoneesia
• 0,5 dl kreikkalaista jogurttia
• 1-3 tl wasabijauhetta (tai valmista wasabitahnaa)
• suolaa ja pippuria

Huuhtele jäävuorisalaatti ja retiisit. Anna kuivua sen aikaa, kun sekoitat majoneesin, jogurtin ja wasabijauheen haluamasi vahvuiseksi kastikkeeksi. Jos käytät wasabijauhetta, muista ottaa huomioon, että sen maku vahvistuu vielä jääkaapissa. Lisää kastikkeen sekaan sen verran vettä, että koostumus on omiin mieltymyksiisi sopiva. Siirrä jääkaappiin odottamaan, kunnes salaatti on muuten valmis.
Pilko salaatti ja mausta se kevyesti suolalla ja pippurilla. Pilko retiisit, inkivääri ja avokadot ja sekoita salaatin sekaan. Pilko tai revi lohi sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekoita salaattiin. Lisää päälle kastike, sekoita ja nauti.



Nyt näin jälkikäteen mietittynä ja kuvaa katsellessani (eli siis samalla kun mietin mitähän tuossa olikaan) tajusin, että myös paahdetut seesaminsiemenet olisivat toimineet mainiosti tuossa päällä. Ehkä sitten ensi kerralla. Siis sitten joskus kun on taas sellainen olo, että haluaa tuhlata aika paljon rahaa aika pieneen annokseen aika hemmetin hyvää salaattia. Jos muistan koko idean enää silloin.

Kokkausmusiikkina toimi: Leila K - Electric

Muuttoa ja salaattia. Salaattia ja muuttoa.

 Muutimme tuossa viime viikonloppuna keskustampaan. Siksi täällä on ollut aika hiljaista. Vapaa-aika on kulunut lähinnä pakkaamiseen, siivoamiseen, purkamiseen, huonekalujen kokoamiseen, töiden alle romahtamiseen... mitä näitä nyt on kun pitää vapaaviikon tyhmänä ENNEN muuttoa eikä sen jälkeen.

Mutta onneksi on olemassa helppoja ja hyviä kotitekoisia salaatinkastikkeita, jotka pelastavat kiireisen elämän myös silloin, kun on saanut tarpeekseen noutopizzasta, thairuoasta, kiinalaisesta ruoasta, ravintolan ruokaisasta salaatista... Itse asiassa tämä keskustassa asuminen ei ole kiireisen ihmisen elämän kannalta lainkaan hassumpaa. Mutta valitettavasti jossain kohtaa lompakko alkaa sanoa vastaan tuollaiseen ruokavalioon ja kaipaa jotain kevyttä, ja silloin turvaudutaan tähän.

Soijapohjainen salaatinkastike

• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1 salottisipuli
• 2 tl dijoninsinappia
• 5 dl rypsiöljyä
• 2,5 dl (ekstraneitsyt)oliiviöljyä
• 6 rkl balsamicoa
• 6 rkl sherry-/omenaviinietikkaa
• 4-8 rkl soijaa (oman maun mukaan)
• mustapippuria
• suolaa halutessasi

Kuori sipulit, pilko hyvin pieneksi tai raasta. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi emulsioksi, maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Kastike kestää jääkaapissa useamman kuukauden, sekoita se vain tasaiseksi aina ennen käyttöä (jääkaapissa öljy erottuu muista aineksista).

Ja tästä salaatinkastikkeestahan saa kaikenlaista salaattia tehtyä. Itse olen kokeillut salaattia soijalla ja mirinillä maustetulla lohella, avokadolla ja kirsikkatomaatteilla...

Halloumilla, paprikalla ja kirsikkatomaateilla...

Ja avokadolla, soija-mirin-maustetulla kuhalla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Olennaista omalta kannaltani on se, että muistan maustaa myös varsinaisen salaatin ripauksella suolaa ja pippuria niin se salaatti myös tuntuu ruoalta. Usein kun salaatin jälkeen meikäläiselle tuppaa iskemään kamala sipsinhimo, mikä ei taida olla sen terveellisen ja kevyen ruoan pointti. Tai näin olen ainakin kuullut.

Koitan palata perinteisempään aikatauluun ja epäterveellisempiin ruokiin viimeistään ensi viikolla. Ellen haali itselleni taas liikaa töitä, kuten tein tällä viikolla...

Muuttomusiikkina toimi: Reel 2 Real - I Like to Move It

Nem nuong -possupullat kahdella dipillä.

 Nyt kun itse päättämäni vegaaninen tammikuu on ohi, voin taas kirjoitella näistä liharuoista. Ja juustoruoista. Ja maitoruoista. Vähän helpottaa tätä touhua, kun en tosiaan ole kovinkaan hyvä elämään vegaanisesti, kuten olen aiemminkin maininnut.

Tämä resepti on uusimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä. Ja täytyy nyt myöntää etten ole aiemmin edes tiennyt, että Glorian reseptit löytyvät noinkin helposti netistä heti lehden ilmestymisen jälkeen. Alkuperäinen resepti linkin takana kertoo siis suunnilleen samat asiat (todennäköisesti selkeämmin) ja kuvatkin ovat nätimpiä. Mutta sieltä puuttuu syvääluotaavat analyysit siitä, mitä olisi ehkä voinut tehdä toisin ja miten oikaisin reseptissä! Koska aina on tärkeää helpottaa elämää ihan vain siksi, että on niin pirun laiska.

Nem nuong -possupullat

• 500 g porsaan jauhelihaa
• 2 rkl jasmiiniriisiä
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1 nippu kevätsipulia
• 1 rkl kalakastiketta
• 1 tl valkopippuria
• 1 tl sokeria
• öljyä paistamiseen

Paahda riisi kullankeltaiseksi pannulla ja murskaa se morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja pilko samalla kevätsipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyörittele massasta pullia. Paista pullat kypsiksi (tai laita 225-asteiseen uuniin 12 minuutiksi). Tarjoa maapähkinä- ja chilidipin kanssa.

Nuoc leo -maapähkinädippi

• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen chili
• n. 1 rkl rypsiöljyä
• n. 3 dl maustamattomia maapähkinöitä
• 2-2,5 dl kookoskermaa
• 1 rkl tamarinditahnaa
• 1 rkl (thaimaalaista) kalakastiketta
• 1 rkl fariinisokeria
• n. 0,5 dl vettä

Kuori valkosipulit ja hienonna ne. Poista chilistä kanta ja siemenet ja hienonna sekin. Paahda pähkinöitä kuumalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet jonkin verran väriä. Jos ehdit, jaksat ja viitsit, rouhi pähkinät niiden hieman jäähdyttyä.
Paista valkosipulia ja chiliä öljyssä noin minuutin ajan ja lisää sitten sekaan kookoskerma ja pähkinät. Anna kiehua, kunnes seos paksuuntuu hieman (n. 5 min). Lisää tamarinditahna, kalakastike ja sokeri ja soseuta koko komeus sauvasekoittimella. Lisää sekaan vettä, kunnes koostumus on dippailuun sopiva. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Nuoc cham -chilidippi

• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 chili
• n. 3 rkl limemehua
• 1,5 rkl (thaimaalaista) kalakastiketta
• 3 rkl sokeria
• 0,75 dl vettä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Poista chilistä kanta ja halutessasi siemenet. Sekoita kaikki ainekset ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut.



Omituista kyllä, tämä ruoka oli yllättävänkin nopea ja helppo tehdä huolimatta monesta eri osasesta. Ei tämä nyt ehkä mikään arjen pikaruoka ole, mutta ei myöskään tarvinnut kuolla nälkään ruokaa laittaessa. Kätevästi kotoa myös löytyi melkein kaikki muu paitsi tamarinditahna (jolla on paha tapa homehtua jääkaappiini, sen verran harvoin tulee käytettyä), tuoreet chilit, kevätsipuli, kookoskerma ja jauheliha. Eipä siis tuntunut lompakossakaan kovin pahalta tämä. Tuntui ehkä hieman pahalta vatsassa, koska söimme kahdestaan tämän oletettavasti neljän hengen annoksen...

En ole ihan varma millaisia maapähkinöitä tässä kuuluisi käyttää, mutta itse ainakin käytin ihan surutta kuorellisia maapähkinöitä. En jaksanut ostaa kuorettomia tätä varten, kun aiemminkin olen onnistuneesti niitä kuorellisia paahtanut pannulla ilman että mikään (tai kukaan) on syttynyt palamaan. Ei niitä kuoria sieltä enää huomaa soseuttamisen jälkeen kuitenkaan. Tai, no, joku varmasti huomaa, mutta minä en.

Tämä oli kyllä jännää ruokaa. Itse pidin chilidipistä ehkä hieman enemmän, vaikka pähkinäversiokin toimi, kun taas poikaystävälle toimi tuo pähkinädippi. Ja sitä pähkinädippiä sitten kanssa syödäänkin kaiken kanssa seuraavatkin pari päivää, koska sitä tulee reseptistä n. 5 dl eli aika perhanasti enemmän kuin tuohon määrään lihapullia saa millään kaavittua päälle. Onneksi se toimii tavallaan suolaisena maapähkinävoina, toiminee siis monessa. Testaamatta vielä miten rieska ja maapähkinädippi toimii yhteen, mutta olen salaa jo vähän päättänyt, että se toimii.

Kokkausmusiikkina toimi: Simple Minds - Honest Town

Gochujang -sloppy joe.

 Pahoittelen, jos tuo otsikko ei tunnu järkevältä. Siinä on kaksi asiaa, jotka ovat osalle ihmisistä ehkä aika vieraita ja sen lisäksi ne ovat keskenään hieman hämmentävä yhdistelmä. Vaikka ymmärtäisikin osat, hämmentyy silti yhdistelmästä. Mutta ah ja voi kun tämä TOIMII.

Gochujang on siis korealaista käymisteitse valmistettua chilitahnaa, joka on hieman makeahkoa ja oikeastaan minun makuuni melko mietoakin. En käyttäisi sitä oikein mihinkään ainoana tulisuuden lähteenä, jos haluaisin oikeasti ruokaan potkua, mutta makua siitä tulee miellyttävästi.

Sloppy joe on varmaan se tutumpi käsite näistä: vähän niin kuin hampurilainen, mutta sisältö on mössätty mössöksi. Hampurilaissämpylöiden väliin tulee siis jauhelihaa ja kasviksia tomaattikastikkeessa. Nimi tulee, kuten ehkä voinette arvata, siitä ettei tätä ruokaa voi kovin siististi syödä. Ei siis kannata tarjota tätä missään hienommissa juhlissa, mutta kaveripiirin illanviettoon tämä on mainio vaihtoehto: helppo, suhteellisen halpa ja jokainen saa tunkea just niin paljon täytettä sämpyläänsä kuin itse haluaa (ja kiroilla sitten jälkikäteen ahneuttaan).

Kuten fiksuimmat saattoivat jo arvatakin, resepti on jälleen korealaisten ruokien raamatustani eli Beyond Kimchee -blogista. Vaikkei tämä nyt ihan korealaista olekaan, mutta korealaisia vivahteita tässäkin sen gochujangin myötä tulee. Myönnettäköön, etten ole ikinä kotona tehnyt sloppy joe -soosia muuten, mutta miksi vaihtaa toimivasta reseptistä johonkin, joka kuitenkin on (ehkä) tylsempää...

Gochujang -sloppy joe

• öljyä paistamiseen
• 1 sipuli
• 1 vihreä paprika
• 2-3 sellerinvartta
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 400-450 g naudan jauhelihaa
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 rkl gochujang-chilitahnaa
• 4 rkl ketsuppia
• 1 rkl Dijon-sinappia
• 2 rkl (valkaisematonta) sokeria
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• suolaa
• pippuria
• tarjoiluun: cheddaria ja hampurilaissämpylöitä

Pilko sipuli, paprika, sellerit ja valkosipuli suhteellisen pieneksi silpuksi. Paista jauhelihaa hetken aikaa, niin että se on pinnalta kypsää mutta isompien palojen sisus on vielä vaaleanpunaista. Lisää tässä vaiheessa sekaan sipuli, paprika ja selleri. Kun vihannekset ovat hieman pehmenneet ja liha on kypsää, lisää sekaan valkosipuli ja sekoittele hetken aikaa. Lisää sitten sekaan kaikki muut ainekset paitsi suola ja pippuri. Anna kiehua hiljaksiin, kunnes kastike on suhteellisen paksua (n. 20 min), lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.
Tarjoile hampurilaissämpylöiden välissä ja lisää väliin myös cheddaria, jos siltä tuntuu.

Alun perin tähän ei kai tuota cheddaria edes kuulu, mutta olen sen verran juustoaddikti, etten voinut vastustaa kiusausta. Ja se sopii tähän mainiosti, joten en osaisi enää olla ilman. Juusto nyt vaan sopii melkein mihin tahansa mikä tarjoillaan hampurilaissämpylöiden välissä. Ja se myös saa kaiken näyttämään paremmalta, kuten yllä olevasta kuvasta huomannee: tämä ruoka itsessään ei välttämättä miellytä ihan hirveästi kenenkään silmää. Muuta huomionarvoista: myös (ainakin) Alku-sämpylät toimivat tässä tarkoituksessa hyvin, jos hampurilaissämpylöiden höttöisyys ja ravintoarvojen puute ällöttää.

Reseptistä tulee sen verran paljon ruokaa, että me ahneetkin syömme tästä kaksi päivää ja silti osa menee vielä pakkaseenkin myöhempiä hätävaratarpeita varten. Ja ainekset itsessäänkin ovat suhteellisen halvat, jos kaapista sattuu valmiiksi löytymään jo kaikki paitsi tuoreainekset. Gochujang itsessään maksaa muistaakseni vitosen luokaa Turun China Marketissa, mutta toisaalta tuo paketti on melko riittoisa tämän talouden käytössä...

Kokkausmusiikkina toimi (ihan teidän kiusaksenne): PSY - Gangnam Style

Dandan-nuudelit.

 Ilmeisesti dandan-nuudelit ruokalajina on kotoisin jostain Sichuanin suunnilta Kiinasta. Näin minulle kertoi Wikipedia, mutta Wikipedia kertoi myös reseptin olevan melko erilainen kuin tämä Serious Eatsista löytynyt resepti (mainio sivusto muutenkin, suosittelen lämpimästi). Yllättäen pidän tästä versiosta jo ihan siksi, että ainekset ovat enimmäkseen helposti tavallisestakin ruokakaupasta löytyviä ja osa niistä säilyy kaapissa suhteellisen kauan eli samaa ruokaa voi tehdä tasaisin väliajoin ilman sen suurempaa taloudellista panostusta. Aina hyvä juttu on se. Ainoa hankala osuus tässä on sichuaninpippuri: en ole nähnyt sitä missään kaupassa tähän mennessä, mutta myönnettäköön etten ole niin kovin ahkerastikin etsinyt. Ilmeisesti sen maku on jotenkin erikoinen ja hieno, mutta tällä kertaa tylsänä ihmisenä korvasin sen vain mustapippurin ja valkopippurin sekoituksella. Ehkä ensi kerralla voisi harkita etsivänsä tuota oikeaa pippuria jostain, ihan jo siksi että tietäisi mistä on kyse.

Tämä ruoka on erittäin nopea tehdä. Suurimman osan ajasta vie veden keittäminen ja asioiden pilkkominen ja murskaaminen, eli aika helpolla pääsee. Koska ainoat varsinaiset tuoreainekset tässä ruoassa ovat kevätsipuli ja porsaan jauheliha, pääsee kaupassakin suhteellisen helpolla, jos on yhtä paha kuivakaapintäyttäjähamsteri kuin minä. Tai, no, tahinia, tuoretta inkivääriä ja kanafondia säilytän kyllä tietty jääkaapissa mutta etteköhän te nyt kuitenkin tajunneet mitä hain takaa...

Dandan-nuudelit

• n. 300 g udon-nuudeleita
• öljyä paistamiseen
• n. 350 g porsaan jauhelihaa
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl pilkottua tai raastettua tuoretta inkivääriä
• n. 2 dl kanalientä
• 2 rkl chiliöljyä (tai maun mukaan)
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl soijaa
• 4 tl tahinia
• 1 tl sichuaninpippureita murskattuna (tai saman verran mustapippuri-valkopippurisekoitusta)
• ripaus sokeria
• 4 rkl maapähkinöitä rouhittuna ja paahdettuna
• 1 nippu kevätsipulia ohuiksi renkaiksi pilkottuna

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja jäähdytä sitten nopeasti jääkylmän veden alla. Valuta.
Kuumenna öljy kasarissa erittäin kuumaksi ja paista siinä porsaan jauhelihaa suolalla ja pippurilla maustettuna kunnes se on lähes kypsää. Lisää sekaan inkivääri ja jatka paistamista, kunnes jauheliha on täysin kypsynyt. Sekoita jauhelihan sekaan kanaliemi, chiliöljy, punaviinietikka, soija, tahini, sichuaninpippurit ja sokeri. Maista ja lisää tulisuutta, makeutta tai suolaisuutta oman maun mukaan. Anna kiehua n. 10 minuuttia, kunnes kastike sakenee hieman.
Sekoita kastikkeen sekaan nuudelit ja anna niiden lämmetä. Kun nuudelit ovat lämpimiä, tee ruoasta annokset lautasille ja ripottele annosten päälle maapähkinämurua ja kevätsipulia.



Kuten kuvasta ehkä näkyykin, operaatio maapähkinöiden rouhinta ei oikein onnistunut. Osasta tuli jauhoa ja osa jäi kokonaiseksi. On muuten viimeinen kerta kun tuhlaan vähiä rahojani mihinkään OBH Nordican laitteeseen. Tuon blenderin ostaminen myös ensimmäinen kerta. Tuo hemmetin laite on vaihdettu jo takuunkin kautta kerran, koska se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Olen onnistunut käyttämään sitä kai peräti kaksi kertaa ilman helvetillistä kiroilua (koska sekoitettavana oli vain tyyliin jogurttia, maitoa ja muutama marja) ja lopulta siirtymistä sauvasekoittimeen. Ja olen siis käyttänyt (tai yrittänyt käyttää) sitä ihan taatusti vähintään parikymmentä kertaa. Tällä kertaa annoin sitten hetken päästä koko jutun vaan olla ja söin ennemmin kokonaisia pähkinöitä kuin aloin räpeltämään sauvasekoittimen ja pähkinöiden kanssa. Seuraavaksi kun ostan jonkun keittiövälineen, maksan siitä mielummin vähän enemmän ja käytän sitä sitten oikeasti niihin asioihin kuin halusinkin...

Mutta onneksi tässä ruoassa ei haittaa vähän rouskuvaisemmat sattumat, kun muu ruoka on aikamoista mössöä. Ihastuttavan pähkinäinen maku, kun kastikkeessa on tahinia ja päällä maapähkinöitä, nami nam! Ei ehkä mikään kaikkein raikkain ruoka, mutta helppoa kuin heinänteko. Ei sillä, että olisin ikinä ollut mukana heinänteossa, mutta olen kuullut ettei se vaadi ainakaan hirveästi aivotoimintaa...? Köh.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Soboro Donburi.

 Soboro Donburi eli riisiä, broilerinjauhelihaa ja munaa. Yksinkertaista ja maittavaa, kunhan vain kaupassa sattuu olemaan sitä hemmetin broilerinjauhelihaa. Meni nimittäin muutama päivä kun koitin tätä varten sitä löytää, kerran aiemmin olen korvannut jo broilerin possulla ihan silkan helpon saatavuuden takia. Broileriakin toki saa, mutta vaikuttaa siltä ettei välttämättä jokaisena päivänä viikosta (eli ei ikinä sellaisena päivänä kun olen menossa kauppaan...). Ja ilmeisesti jotkin EU-säädökset kieltävät kanan jauhamisen kaupassa, vaikka esimerkiksi possun jauhelihaa olen saanut Stockmannilla juuri sellaisen määrän kun olen tarvinnut paikan päällä jauhatettuna.

No, muuten tämä ruoka on kyllä sitäkin yksinkertaisempi ja helppo, vaikkakin tiskiä syntyy aika lailla. Itseasiassa minun kokemukseni mukaan kaikesta japanilaisesta ruoasta syntyy aika paljon tiskiä... Mutta toisaalta yksinkertaisista aineksista ja mausteista tulee aina niin mainiota ruokaa, että kyllä sen tiskivuorenkin kestää (varsinkin kun ei itse niitä tiskaa, köh). Resepti on taas Helppo japanilainen keittiö -kirjasta.

Tämä on suhteellisen nopea ruoka, jos vain osaa keskittyä muutamaankin asiaan samaan aikaan ja valmistelee kaikki eri osat suunnilleen yhtä aikaa. Suunnilleen puolessa tunnissa pitäisi olla valmista, kunhan muistaa vaan keittää sen riisin etukäteen. Se tuntuu olevan asia, joka minulta usein unohtuu jostain syystä täysin ja aikaakin menee hieman enemmän kuin se puoli tuntia siihen projektiin. On muuten äärettömän hauskaa tajuta riisin puuttuvan kokonaan siinä vaiheessa kun melkein kaikki muu on jo valmista...

Ainekset eivät ole kovinkaan erityisen kalliita, muttei tämä nyt varsinaisesti mitään halpisruokaakaan ole. Tai, niin, tämä ei ole erityisen kallista ruokaa silloin, jos tämän ruoan mausteet (kuten sake) löytyvät kaapista jo muutenkin. Jos saken joutuu ostamaan, hinta nousee heti. Sitten voi juoda sen lopun saken unohtaakseen miten paljon se maksoi... oikeasti ostan kyllä itse halpis-sakea, koska käytän sitä lähinnä vain ruoanlaittoon. En ole oikein oppinut suureksi sake-faniksi missään vaiheessa, vaikka monet muut japanilaisen kulttuurin osa-alueet kiinnostavatkin.

Soboro Donburi 

Japanilainen riisi:

• n. 3 dl lyhytjyväistä (japanilaista) riisiä
• 3 dl vettä + huuhteluun

Huuhtele riisiä, kunnes vesi on kirkasta. Valuta riisi ja laita se kannelliseen kattilaan yhdessä veden kanssa noin puoleksi tunniksi. Puolen tunnin jälkeen kiehauta vesi, sekoita riisiä pikaisesti pohjaa myöden ja säädä lämpöä pienemmälle, niin että riisi kiehuu hiljalleen noin 10-12 minuuttia (eli kunnes suurin osa vedestä on imeytynyt, mutta riisin pinnalla näkyy edelleen kiehumiskuplia). Sekoita riisiä taas pohjaa myöden ja anna kiehahtaa vielä noin minuutin verran, ota pois liedeltä ja anna seistä kannen alla n. 10 minuuttia.

Broilerinjauheliha, munakokkeli ja sokeriherneet:

• öljyä paistamiseen
• n. 500 g broilerinjauhelihaa
• 2,5 cm pala inkivääriä
• 3 rkl sakea
• 6 rkl soijaa
• 2 rkl sokeria
• 3 munaa
• n. 1 tl suolaa
• 40-75 g sokeriherneitä

Keitä sokeriherneitä kevyesti suolatussa vedessä noin minuutin verran ja jäähdytä ne sitten kylmän veden alla. Suikaloi pieniksi, kauniiksi suikaleiksi.
Kuori ja raasta inkivääri. Purista raasteesta mehu talteen ja heitä jäljelle jäävä kuivahko raasteklöntti roskiin. Paista jauheliha pannulla öljyssä yhdessä inkiväärimehun, saken, soijan, 1 rkl sokeria ja 1 rkl vettä kanssa. Kun jauhelihan rakenne on rakeista, se on valmista. Siirrä syrjään odottamaan.
Sekoita kulhossa munat, 1 rkl sokeria ja suola. Paista ahkerasti sekoittaen, kunnes munien rakenne on myös rakeinen.

Yhdistä annos laittamalla pohjalle riisiä, toiselle sivulle riisin päälle jauhelihaseosta ja toiselle munaseosta. Tee niiden väliin raja sokeriherneistä. Tuhoa kaikki syödessäsi yhdeksi kaaokseksi ja nauti.



Kuva on aika nätti tällä kertaa, eikö? EIKÖ?! No, ei perhana ole kun sitä vertaa alkuperäisen kirjan kuvaan:

Ei minun paistamani mistään tule noin hienorakeista. Enkä todellakaan ala askartelemaan säilöttyjä retiisikukkasia. Mutta onneksi tässä tapauksessa retiisi on vain koriste ja rakeisuuden astekin on vain koristeellista, maku on joka tapauksessa mainio. Tämä olisi varmaan yksi perusarkiresepteistäni, jos en joka kerta törmäisi vastaavanlaisiin ongelmiin tuon broilerinjauhelihan kanssa. Ja jos en olisi sitä mieltä, että kanan tuotanto on muutenkin oikeastaan aika kamalaa. Luomukananjauhelihaa ei varmaan ainakaan ole missään tarjolla. Jos on, kertokaa toki minullekin.

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down - Violent Pornography

Kesäruokaa: Maapähkinä-nuudelisalaatti.

Tämän nimi on ehkä hieman harhaanjohtava: salaattiin ei siis tule varsinaisesti maapähkinöitä vaan maapähkinävoita. Mutta koska tämä on Nigellan resepti niin noudatetaan myös edes jossain määrin Nigellan nimeämistapoja. Resepti löytyy ilmeisesti myös Nigella Express -kirjasta, joka on todennäköisesti myös joskus suomennettukin, jos kiinnostaa tutkia asiaa tarkemmin.

Pistin kuvaan nyt propiksi silti jotain Nigellaan liittyvää ihan vain siksi, että tykkään Nigellasta, ja siksi, että näissä kuvissa olisi joskus edes vähän jotain eroavaisuuksia keskenään. Ja koska How to Eat on ehkä paras kirjan nimi ikinä. Huomaa, että se oli ensimmäinen Nigellalta ilmestynyt kirja, kun kuvien painopistekin oli enemmän ruoassa kuin Nigellassa itsessään...

Maapähkinä-nuudelisalaatti 

Kastike:

• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 rkl valkosipulilla maustettua öljyä / 1 valkosipulin (pieni) kynsi puristettuna + 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl soijaa
• 2 rkl sweet chili -kastiketta
• n. 100 g maapähkinävoita
• 2 rkl limemehua

Salaatti:

• 125 g sokeriherneitä
• 150 g ituja (mielellään vähän isompia, esim. mung-pavun ituja)
• punainen paprika
• 2-4 kevätsipulia
• n. 300 g munanuudeleita
• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• tuoretta korianteria tai ripaus kuivattua

Keitä munanuudelit paketin ohjeen mukaan kypsäksi ja jäähdytä heti kylmällä vedellä. Valuta.
Sekoita kastikkeen ainekset ja siirrä hetkeksi syrjään odottamaan.
Huuhtele idut, pilko sokeriherneet ja paprika suupaloiksi ja kevätsipulin vihreät osat ohuiksi siivuiksi.Sekoita vihannekset ja nuudelit. Kaada kastike päälle ja sekoita kunnolla, ripottele päälle korianteri ja seesaminsiemenet. Jos käytät kuivattua korianteria, sekoita se alkuvaiheessa kastikkeen sekaan.



Tässä reseptissä parasta on ehkä se, että varsinaisen salaatin tapauksessa mikään ei ole kovin tarkkaa. Eivät ainekset, eivätkä ainesten määrät. Nuudeleiden määrää voi vaihdella ihan surutta, samoin sitä, mitä vihanneksia tähän pistää ja kuinka paljon, grammamääriä on turha kaupassa ihmetellä. Mikä tahansa vähän itämaisempaan ruokaan sopiva, rapsakampi vihannes toimii ihan hyvin. Voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni tähän parsakaalia, kukkakaalia porkkanaa, varhaiskaalia, babypinaattia, kurkkua, josta siemenet on poistettu... Melkein mikä tahansa toimii. Itse käytimme tällä kertaa aika tarkalleen ohjeen suosittelemia vihanneksia, paitsi että ituja en saanut ihan sellaisina kuin halusin ja ostin sen sijaan itusalaattia. Mutta sekin toimi tässä oikein mainiosti, melkein jopa ehkä paremmin kuin ne pelkät mung-pavut olisivat toimineet. Enemmän vaihtelua rakenteeseen näin.

Ja hei tyypit: kommentoikaa! Haluan tietää ovatko nämä jutut nyt yhtään kiinnostavia ja lukeeko tätä oikeasti joku. :)

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down: Vicinity of Obscenity

Kesäruokaa: Korealainen nuudelisalaatti.

 Tämä nyt varmasti yllättää kaikki suomalaiset täysin, mutta kesällä kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ei tee oikein mieli tehdä mitään uuniruokaa. Niinpä seuraavat postaukseni (ehkä yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta) sisältävät paljon erilaisia salaatteja. Pizza-ainekset löytyisivät enimmäkseen pakkasesta, mutta sen sijaan että ottaisin ne pakkasesta ja plopsauttaisin ne uuniin, tekisi mieli mennä itse sinne pakkaseen niiden seuraksi...

Tämän ruoan kutsuminen salaatiksi on perusteltua siinä mielessä, että siinä on vähän kurkkua ja se tarjoillaan kylmänä. En ole oikein itse ikinä tajunnut tätä "kaikki kylmä on salaattia" -periaatetta, mutta todennäköisesti vika on jälleen minussa. Tämä on kuitenkin jo muutamana kesänä hyväksi todettu kesäruoka: kun suussa polttaa tarpeeksi, ei sitä ulkoista kuumuutta enää tajua hetkeen yhtään niin hyvin. Resepti on, yllättäen, taasen Beyond Kimchee -blogista. Juttelin tuossa yhden Etelä-Koreassa pariin otteeseen asuneen kaverin kanssa korealaisesta ruoasta ja kävi ilmi, että meidänkin joskus aikanaan testaamamme (ei tosin blogissa testatut, ehkä joskus vielä) tulisenmakeat wingsit ovat siellä perinteistä baariruokaa... Nyt pitäisi varmaan vielä sopia erikseen joku kerta, jolloin niitä voisi maistattaa jollakulla, joka tietää millaisia niiden oikeasti kuuluisi olla.

Mutta asiaan! Ennen reseptiä varoituksen sananen: Tähän ruokaan kuluu vuorokauden verran aikaa. Chilikastikkeen kannattaa ihan oikeasti antaa tekeytyä yön yli jääkaapissa, maut tasaantuvat kummasti ja chilihiutaleet pehmenevät mukavasti. Ja tulisuus lisääntyy, mutta se nyt on vähän tarkoituskin.

Naengmyeon eli korealainen nuudelisalaatti

Chilikastike:

• 1,25 dl vettä
• 0,75 dl soijaa
• puolikas omena
• 1 pieni sipuli
• 3 rengasta tölkkiananasta (tai vastaava määrä tuoretta)
• 1 valkosipulinkynsi
• 3 rkl ananasmehua purkista tai vettä
• 0,5-2 dl chilihiutaleita (riippuen halutusta tulisuudesta ja käytetyistä chilihiutaleista)
• 0,75 dl etikkaa
• hieman alle 1 dl muscovado- tai fariinisokeria
• 3 rkl hunajaa
• 2 rkl seesamiöljyä
• 0,5 tl inkiväärijauhetta
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl suolaa
• 1-3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Pilko omena, sipuli, ananas ja valkosipuli paloiksi ja soseuta ne yhdessä ananasmehun tai veden kanssa. Kiehauta vesi ja soija ja anna jäähtyä hetken. Sekoita jäähtyneen vesi-soijaseoksen sekaan hedelmäseos ja kaikki muut kastikkeen ainekset. Sekoita kunnolla. Lisää vettä, jos haluat kastikkeesta juoksevampaa. Anna maustua yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa.

Nuudelisalaatti:

• 2 pkt soba-nuudeleita
• puolikas tavallinen kurkku tai 1 avomaankurkku
• 1 pala retikkaa (15-20 cm)
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl etikkaa
• 4 munaa

Siivuta retikka ohuiksi siivuiksi. Sekoita suola, sokeri ja etikka ja liota retikkasiivuja liuoksessa noin 20 min. Huuhtele ja purista pois ylimääräinen neste.
Keitä munat haluamasi kypsyisiksi ja jäähdytä sen jälkeen kylmässä vedessä. Kuori ja puolita.
Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan ja huuhtele ne sitten kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi.
Poista kurkusta siemenet ja pilko ohuiksi siivuiksi.

Laita annoskulhon pohjalle kylmiä nuudeleita ja asettele päälle kurkkua, retikkaa, kananmuna ja haluamasi määrä chilikastiketta. Jos haluat, voit pilkkoa nuudelit myös pienemmiksi pätkiksi syömisen helpottamiseksi.



Tämä on, kuten ehkä huomasitte alkuperäistä reseptiä katsoessanne, melko sovellettu resepti. En ole ikinä edes ottanut selvää, saako Turusta tähän tarvittavia korealaisia nuudeleita, mutta soba-nuudeleilla on tähänkin asti pärjätty. Tai itseasiassa tällä kertaa tuolla alla on munanuudeleita, koska meillä ei ollutkaan soba-nuudeleita vaikka luulin niin... mutta onneksi kaiken tuon liiallisen täytteen alta ei nuudeleita pahemmin edes näy, voin huijata niitä jotka eivät jaksa lukea sepustuksiani. Lisäksi kurkkua on tuplamäärä ohjeeseen verrattuna koska avomaankurkut saavat pääni jotenkin aina vähän sekaisin. Hups.

Daikon-retikkaa en myöskään ole jaksanut metsästää vaan olen käyttänyt aina tavallista retikkaa. En myöskään tiedä edelleenkään mitä eroa on korealaisilla chilihiutaleilla verrattuna meidän kaappimme vakiovarustukseen kuuluviin intialaisiin chilihiutaleisiin. Ilmeisesti ne ovat huomattavasti vähemmän tulisia, sillä reseptin mukaan niitä pitäisi pistää 2,5 dl chilikastikkeeseen. Sillä määrällä intialaista chiliä itkisin ehkä verta.

Mutta kaikista näistä helpotuksista huolimatta tämä on oikein toimiva kesäruoka. Vaatii hetken suunnittelua, mutta helppo muuten. Ja kastike säilyy mukavasti muutamankin viikon (en ole testannut kuinka kauan oikeasti, olen liian ahne) jääkaapissa, eli samalla vaivalla voi tehdä tätä parikin kertaa lyhyemmän ajan sisään.

Kokkausmusiikkina toimi: Rise Against - Help Is on the Way

Intialaiset jauhelihapasteijat.

En oikeastaan edes muista millaista reseptiä olin etsimässä kun törmäsin tähän pasteijareseptiin. Kheema Pattice näyttää olevan nimenä siellä, mutta minulle henkilökohtaisesti se nimi ei sano yhtään mitään, joten nimesin sen itse vähän selkeämmin. Nyt kun joku vielä kertoisi miten pasteijoista saisi nätin näköisiä kuvattavia niin kaikki olisi hyvin.

Pasteijat ovat minulle ajoittainen pahe, joskus tekee vaan ihan hirveästi mieli tehdä (tai ostaa) pasteijoita ja ahmia ne kerralla. Ja useimmiten pettyä siihen, ettei se makuelämys nyt ihan vastannutkaan niitä mielikuvia. Näiden tapauksessa ei kyllä todellakaan tarvinnut pettyä: riittävästi makua ja suhteellisen helppo resepti. Aineksia on ehkä paljon, mutta ne ovat enimmäkseen yksinkertaisia ja löytyvät joko jo kotoa tai ainakin helposti kaupasta. Aina intialaistyyppisen ruoan kanssa kun ei käy niin (ah, mustien sinapinsiementen metsästys, miten en kaipaa sinua)...

Intialaiset jauhelihapasteijat

• 1 pkt valmista lehtitaikinaa
• 250 g jauhelihaa (mistä tahansa elukasta)
• kasviöljyä paistamiseen
• 1 tl juustokuminan siemeniä
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• peukalonpään kokoinen pala  kuorittua inkivääriä
• 2 tl korianterijauhetta
• 1 tl juustokuminaa jauheena
• 1 tl garam masala -mausteseosta
• suolaa
• 1 tomaatti
• 1 rkl sitruunan tai limen mehua

Ota lehtitaikina sulamaan pakkasesta. Pilko sipulit ja tomaatti pieneksi silpuksi. Murskaa tai raasta valkosipulit ja inkivääri.
Lämmitä öljy kasarissa tai pannussa. Ripottele kuumana öljyyn juustokuminan siemenet ja paista niitä noin minuutin verran, jotta niistä irtoaa makua öljyyn. Lisää sekaan sipulit ja ruskista ne kullanruskeiksi. Lisää sekaan valkosipuli ja inkivääri ja paista minuutin verran. Lisää sitten sekaan jauheliha, korianterijauhe, juustokuminajauhe, garam masala ja suola. Kun liha on kypsää, lisää sekaan pilkottu tomaatti ja keittele, kunnes seoksessa ei ole enää pahemmin nestettä. Ota kasari (tai pannu) liedeltä ja lisää sekaan sitruunan (tai limen) mehu.

Lämmitä uuni valmiiksi (225° C). Puolita lehtitaikinalevyt niin, että saat yhdestä levystä kaksi neliötä. Lisää jokaiseen neliöön 1-2 ruokalusikallista täytettä ja puristele taikina tiukasti kiinni. Paista pasteijoita uunissa, kunnes ne ovat päältä kullanruskeita (n. 15 minuuttia).

Meillä jäi täytettä hieman itseasiassa myös yli ja silti muutamat pasteijat repeilivät auki uunissa. Yleensä täytän kaikki lehtitaikinajutut aivan liian täyteen ja jos saan uunista edes kaksi ulos ilman että täytteet vilkkuvat, olen ylpeä saavutuksestani. Mutta tämän tapauksessa yli jäänyt (ja pakkasessa kärsivällisesti odottanut) täyte ei haittaa lainkaan: testatusti se toimii mainiosti riisin tai makaronin seurana. Vähän voita sekaan ja kaikki sekaisin ja pikainen laiskan kokkaajan lounas on valmis!

Kokkausmusiikkina toimi: Skunk Anansie - We Love Your Apathy

Japanilaistyylinen lohi.

Poikkeuksellisesti aloitan ensin (hyvin ympäripyöreällä) reseptillä ja sitten vasta hienolla (köh) tarinalla siitä, miksi tätä tein.

Japanilaistyylinen lohi

• n. puolikas lohifilee
• 2-3 rkl miriniä
• 4-6 soijaa
• seesaminsiemeniä (käytin itse mustia ja valkoisia sekasin)
• öljyä

Sekoita soija ja mirin sellaisessa suhteessa, että seoksen suolaisuus tuntuu sopivalta. Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja siirrä syrjään. Dippaa lohi soija-mirin-seokseen ja paista pannulla öljyssä kypsäksi tai vaihtoehtoisesti valele lohta seoksella pannulla, mutta huomioi, että soija-mirin-seos roiskuu yhdessä öljyn kanssa ja mirinin sokerit palavat helposti kiinni pannuun. Ripottele paahdetut seesaminsiemenet kypsän kalan päälle.

Niin, se hieno tarina... kävimme siis kaupassa ilman selkeää suunnitelmaa siitä, mitä lähipäivinä syötäisiin. Stockmannilta löytyi kotimaisia uusia perunoita! Varoittamatta kyltti hyppäsi silmille! Hintaakaan ei ollut kovinkaan pahasti, joten en pystynyt vastustamaan. Seuraava ihmetyksen aihe olikin sitten se, että mitä niiden kanssa sitten kuuluisi oikein syödä (muuta kuin voita). Kala oli ilmiselvä vaihtoehto ja siihen mielikuvitus sitten loppuikin. Lohi oli riittävän halpaa ja ennen kaikkea helppoa, joten päädyimme siihen.

Kotona aloin sitten miettiä mitä siitä lohesta voisi tehdä. Pohdin korealaisemman vaihtoehdon (sitruunaa ja soijaa) ja japanilaisemman vaihtoehdon välillä, mutta sitruunan puutostila ratkaisi asian puolestani. Tästä tuli itseasiassa erittäin onnistunutta näinkin yksinkertaisella ja pikaisesti sovelletulla reseptillä, pitää testata uudestaan myöhemmin. Ja esimerkiksi paistaa se lohi ihan oikeasti kunnolla kypsäksi, nyt tarjosin poikaystävälle kypsää kalaa ja söin itse lähes sashimi-henkisen annoksen...

Inspiraatio tuolle maustamiselle tuli itseasiassa japanilaisista perunapannukakuista, joita olen tehnyt useasti silloin, kun kaapit ja lompakko ovat aika tyhjiä mutta jotain japanilaishenkistä tekisi mieli. Kuten ahkerimmat klikkaajat varmasti huomasivat, nuo pannukakut maustetaan nimenomaan soijan ja mirinin seoksella, joten oletin samojen mausteiden sopivan myös uuden perunan seurana syötävän lohen seuraan. Sopivathan ne, oikeastaan se pakollinen uusien perunoiden kanssa nautittu voi oli tässä annoksessa aika turhaa. Mutta kun ensimmäisten uusien perunoiden kanssa nyt vaan KUULUU olla sitä hiton voita.

Tästä puheen ollen: perjantaina Neitsytperunafestivaaleille. Sääli että pienpanimofestari on lähtenyt siitä kyljestä, nyt pitää tyytyä pienempään olutvalikoimaan (mutta suurempaan muun juoman valikoimaan) ruokansa ohessa.

Kokkausmusiikkina toimi: Lana Del Rey - Summertime Sadness

Korealaiset nauta-pähkinäpihvit.

Tämä resepti on jälleen varastettu törkeästi Beyond Kimchee -blogista. Ruoan korealainen nimi on ilmeisesti siis dduk galbi, mutta en tiedä tekeekö kukaan tällä tiedolla mitään. Kunhan halusin huomauttaa, koska kielet on jänniä!

Kuva on jälleen vähän huono, kamera ja minä olemme eri mieltä siitä, miten paljon valoa se hemmetin masiina tarvitsee. Salamalla tulee ylivalottunutta, ilman salamaa aurinkoisessa keittiössä kuvaajan tärisevät kädet pilaavat otoksen. Ota siinä nyt sitten edustavia otoksia, perhana. Ja voin nyt jo myöntää, että vedin tuollaisia kuvassa olevia settejä ehkä noin kuusi kappaletta...

Alkuperäisessä reseptissä siis käytetään kokolihaa, joka pilkotaan suikaleiksi ja sen jälkeen hakataan pieneksi. Eli siis käytännössä tuloksena on kauhealla vaivalla lihamössöä, joka on hieman suurempina klöntteinä kuin perinteinen jauheliha. Teimme tällä kertaa korealaiseen tapaan kaiken vaikeasti, tuloksena oli hirvittävä vesikello sormessa, ensi kerralla ostan suoraan jauhelihaa ja testaan huomaanko edes eroa. Luulen, että paistaminenkin saattaa helpottua, nyt kun pihvien koostumus oli hieman, öh, hapero.

Korealaiset nauta-pähkinäpihvit

• n. 500 g nautaa (jauhelihana tai ulkofilettä tms.)
• n. ½ päärynä
• 1 pieni sipuli
• 2 rkl miriniä
• 1-1,5 dl saksanpähkinöitä
• 3 rkl pinjansiemeniä
• ½ iso purjo tai 1 pieni
• 1-3 valkosipulinkynttä
• 4 rkl soijaa
• 2 rkl sokeria
• 2 tl seesamiöljyä
• 2 tl seesaminsiemeniä
• ripaus mustapippuria

Jos käytät kokolihaa, pilko se suikaleiksi ja hakkaa veitsellä hieman jauhelihan koostumusta suuremmiksi paloiksi. Kuori sipuli. Soseuta sipuli ja päärynä, sekoita ne lihaan yhdessä mirinin kanssa ja anna maustua. Pilko saksanpähkinät ja pinjansiemenet rouheeksi. Pilko purjo ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Sekoita sipulit ja pähkinät lihan sekaan yhdessä soijan, sokerin, pippurin, seesamiöljyn ja seesaminsiementen kanssa niin, että liha on kauttaaltaan maustunut ja sattumat ovat sekoittuneet tasaisesti. Anna maustua jääkaapissa noin tunti.
Älä käytä liikaa öljyä paistamiseen ettei pihvien rakenne hajoa liian öljyn takia. Paista suhteellisen korkealla lämmöllä ja käännä, kun toinen puoli on saanut mukavan, tummahkon paistopinnan. Kun molemmat puolet ovat suunnilleen yhtä tummat, pihvin pitäisi olla kypsä myös sisältä. Tarjoile salaatinlehdellä ja lisää päälle halutessasi korealaista chilitahnaa (tai mahdollisesti srirachaa).

Halutessasi voit myös valella pihvit paistamisen jälkeen seoksella, jossa on 2 rkl soijaa, 1 rkl hunajaa ja 1 rkl seesamiöljyä. Näin saat pihveihin lisäkiiltoa ja hieman lisämakua.



Meillähän ei tietenkään ollut chilitahnaa, mutta nämä maistuivat mainiosti ihan sellaisenaankin. Salaatti oli kätevä hampurilaissämpylän korvike, kelpaa hiilihydraattikammoisellekin. Tai, no, ei oikeastaan, kun tuohon lihan sekaan tulee sokeria, hups. Sokeri myös jämähtää suhteellisen helposti pannuun, tajusin sen tietenkin vasta siinä vaiheessa kun olin kääntämässä ensimmäisiä... No, ensi kerralla tietää sitten paremmin. Ja näitä todellakin pitää tehdä uudestaan. Mutta jauhelihasta. Ja ehkä sillä kertaa voisi koittaa muistaa tuon valelukastikkeenkin.

Kokkausmusiikkina toimi: Killing Joke - Love like Blood

Okonomiyaki (kasvisversiona).

 Japanilaista ruokaa tällä kertaa! Tämä on jo useaan otteeseen mainioksi todettu resepti World Vegetarian Classics -kirjasta, joka täyttää niin pizzan kuin purilaisen himonkin. Tai toimii ainakin minulle, johtuen varmaankin okonomiyakin kanssa nautittavista kastikkeista: toinen on ketsuppipohjainen, toinen majoneesipohjainen. Pizzahimoon auttamiseen en osaa sanoa hyvää tekosyytä, mutta tätä syön kyllä mielummin kuin pizzaa lähes milloin tahansa. Valitettavasti vaan sitä pizzaa saa ostamalla muiden tekemänä, tätä ei...

Alkuperäisessä okonomiyakissa on siis kalaa, mutta ah niin yllättävästi käyttämämme kasvisruokakirja ei sitä reseptissään käytä. Ymmärtääkseni reseptejä on tästä myös suunnilleen niin paljon kuin on ihmisiäkin, jotka okonomiyakia tekevät. Joku päivä vielä testaan tätä niin, että tungen sekaan nuudeleita. Kuulostaa nimittäin mielenkiintoiselta. Voisi muutenkin tutkailla ehkä erilaisia reseptejä aiheesta, vaikken edes usko että tarvittavia kalahiutaleita välttämättä saa mistään Turusta, hyvä jos koko Suomesta.

Kannattaa ensin tehdä okonomiyakin kanssa nautittavat lisukkeet, sitten vasta itse... öh, pannukakku. Kaalipaistos. Mikätoinyton. Reseptithän tietenkin pistän kiusaksenne juuri eri päin!

Okonomiyaki

• 50-100 g tuoreita siitakkeita
• 150-250 g savoijinkaalia
• n. 4 kevätsipulia
• 2 munaa
• n. 1,5 dl jauhoja
• 1 rkl miriniä
• suolaa
• öljyä paistamiseen

Poista siitakkeista kannat ja suikaloi. Suikaloi samalla myös savoijinkaali ja saksi kevätsipuli silpuksi. Sekoita sienten ja vihannesten sekaan munat, jauhot, mirin ja suolaa oman maun mukaan. Kun seos on tasainen, lämmitä pannu ja lisää jonkin verran öljyä. Paistoksen olisi tarkoitus olla n. 1 cm paksu, joten ole varovainen kaataessasi taikinaa pannulle. Kun pohja alkaa olla miellyttävästi ruskistunut, valuta okonomiyaki pannulta lautaselle, ota päälle toinen lautanen ylösalaisin, käännä ne molemmat ja liu'uta okonomiyaki takaisin pannulle niin, että toinenkin puoli ruskistuu. Lisää öljyä pannulle ennen okonomiyakin toisen puolen paistamista, jos se on tarpeen. Leikkaa tarjottaessa neljään lohkoon syömisen helpottamiseksi. Tarjoa merilevähiutaleiden, paahdettujen seesaminsiementen, ketsuppikastikkeen ja wasabimajoneesin kera.

Okonomiyakin lisukkeet

• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• 1 arkki nori-merilevää

Ketsuppikastike:

• 3 rkl ketsuppia
• 2 tl tamari-soijakastiketta
• n. 1 tl dijon-sinappia
• 1 rkl miriniä

Wasabimajoneesi:

• 3 rkl majoneesia
• 0,5-1 tl wasabia (oman maun mukaan)
• 2-3 tl vettä

Paahda seesaminsiemenet kullanvärisiksi ja siirrä odottamaan. Lämmitä nori-arkkia lämpimän levyn tai pannun päällä varovasti niin, että se kuivuu helposti murenevaksi ja murenna se sitten pieniksi paloiksi (vaihtoehtoisesti voit myös käyttää valmista nori-hiutaletta, jota saa joistain kaupoista).

Sekoita kaikki ketsuppikastikkeen ainekset pienessä kattilassa ja lämmitä, kunnes se kiehahtaa. Anna jäähtyä tarjoiluastiassa.

Sekoita majoneesi ja wasabi ja lisää sekaan vesi, sekoita uudelleen. Veden on tarkoitus tehdä majoneesista hieman juoksevampaa, jotta sitä on helpompi lusikoida okonomiyakin päälle.



En muuten ole kuin kerran edes yrittänyt tehdä niin ohutta paistosta tästä kun alkuperäisen ohjeessa sanotaan ja ihan hyvää siitä on tullut ehkä kolmen sentin paksuisenakin. Pitää vain muistaa paistaessa varmistaa, että sisuskin on kypsää. Olen myös huomannut, että kirjan ehdottomat kastikemäärät ovat naurettavan pienet (koska tykkään niistä liikaa) ja olenkin jo yllä pistänyt puolitoistakertaiset ainekset molempiin kastikkeisiin. Itse yleensä teen tuplat, koska ei niitä vain voi olla liikaa. Kuten ei voi seesaminsiemeniäkään. Kuulisitte vain sen seesaminsiementen ropinan, mikä siitä tulee kuin syön okonomiyakia...

Kokkausmusiikkina toimi: Eiko Shimamiya - Higurashi No Naku Koro Ni

Pikamunariisi.

Pikainen päivitys vain osoittaakseni, että edelleen henki pihisee. Ilmeisesti gradun saaminen enimmäkseen valmiiksi tarkoittaa sitä, että ehtii viettää arjen töissä ja viikonloput ihmisten kanssa. Eli siis käytännössä olen ollut kotona vapaalla ihan totaalinen raato, joskus jopa CSI:n katsominen on tuntunut liian rankalta. Sellaisiin hetkiin tämä ruoka on itseasiassa oikein mainio pikaruoka, joka ei vaadi pahemmin vaivaa. Tai siis kuten Beyond Kimcheen kirjoittajatäti toteaa: eihän tätä voi edes reseptiksi kutsua.

Pikamunariisi (1 annos)

• 1 muna (2, jos haluat lisää ruokaisuutta ja proteiinia)
• öljyä paistamiseen
• 1 annos keitettyä riisiä (1,5-2 dl)
• 0,5 rkl voita
• 3 tl vaaleaa soijaa (tai oman maun mukaan)
• 1 tl seesamiöljyä
• 1-3 tl seesaminsiemeniä paahdettuna

Lämmitä riisi esimerkiksi mikrossa samalla kun paistat munan yhdeltä puolelta niin, että valkuainen on jähmettynyt, mutta keltuainen on vielä hieman valuvainen. Laita voinokare ensin lämpimän riisin päälle, sitten paistettu muna sen päälle. Ripottele mausteeksi soijaa, seesamiöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Ahmi.



Meillähän tämänkin tapauksessa kävi aika perinteisesti: ei todellakaan ollut valmiina keitettyä riisiä, joten käytännössä tähän ruokaan meni puolisen tuntia kaikkine keittämisineen, paistamisineen ja paahtamisinen. Mutta yksinkertaisista aineksista saa yllättävän hyvää ja tästä oppineena meillä on nyt odottamassa pakkasessa annos keitettyä riisiä hätätilanteita varten...

Kokkausmusiikkina toimi: SQÜRL & Madeline Follin - Funnel of Love

Liha-nuudelikeitto.

Tällä kertaa olen taas tutkaillut hyllystä löytyviä keittokirjoja ja päätynyt siihen, että Akateemisen alesta (ylläri) ostettu Helppo japanilainen keittiö ansaitsee taas tulla kaivetuksi esiin. Minulla kun on paha tapa selailla noita keittokirjoja ja merkata liimalapuin kauhea kasa kiinnostavia reseptejä, tehdä niistä osa ja jättää ne vähän hankalammat johonkin toiseen päivään. Pahan tavan siitä siis tekee se, ettei sitä jotain toista päivää tunnu tulevan vastaan kovin usein...

Olen tehnyt aiemminkin tästä kirjasta muutamia muita ruokia, ainakin oyako donburia ja soboro donburia. Jostain syystä tästä tuntuvat siis valikoituvan testausresepteiksi nuo kanajutut, vaikken tosiaan mikään kanan ylin ystävä olekaan. Tiedä sitten miksi, ehkä ne vain tuntuvat helpoilta vaihtoehdoilta. Tällä kertaa tosiaan päätin testata ramen-keittoa (koska sitähän tämä nyt käytännössä on), kun resepti oli aito japanilainen mutta silti yksinkertaisehko. Muuttelin taas reseptia tarpeen mukaan, eli koska kaupassa ei ollut paksoita (aiemmin on kyllä ollut mutta ei tietenkään kun olisin halunnut sitä ostaa), käytin pinaattia. Ramen-nuudelipaketissa oli 270 grammaa nuudeleita, joten käytin 270 grammaa nuudeleita enkä 400 grammaa.

Ärsyttävin osuus ainakin tässä reseptissä oli valmistus- ja kypsennysaikojen hämäävyys: jos minulle sanotaan, että molempiin menee 20 min, oletan että molempiin menee 20 min. No, eipä menekään koska kuivattuja siitakkeita pitää liottaa 30 minuuttia lämpimässä vedessä. Mitä hittoa se liotus sitten on ellei valmistelua, häh?! Onneksi jääkaapissa oli tuoreita portobello-sieniä, käytin sitten niitä vaikkei maku ehkä nyt ihan vastaava olekaan. Kuivattuja siitakkeitakin olisi siis ollut kaapissa, mutta siinä vaiheessa kun luin reseptin tuohon asti olin jo ehtinyt niin pitkälle että kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt mitään puolen tunnin liottelua. Mitä tästä siis opimme? Sen, että ne reseptit kannattaisi joskus ehkä ihan oikeasti lukea kunnolla läpi ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään. Ehkä opin sen itsekin vielä joskus.

Liha-nuudelikeitto (Guyniku no sengiri iri ramen)

• 270-400 g ramen-nuudeleita
• n. 350 g naudan ulkofileetä
• 1,5 l kanalientä
• 2,5-3 cm pala inkivääriä
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sakea
• 1,5 soijaa + 1-2 rkl lihan paistamiseen
• 1 paksoi tai 200-300 g pinaattia
• öljyä paistamiseen
• 8 kuivattua siitakesientä (tai saman verran isoja tuoreita)
• suolaa
• mustapippuria

Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta liika tärkkelys poistuu. Jätä valumaan syrjään sillä välin kun valmistelet muut ainekset.
Pilko liha ohuiksi suikaleiksi. Jos käytät paksoita, poista kanta ja leikkaa lehdet suikaleiksi. Jos taas käytät pinaattia, huuhtelu riittää. Pilko valkosipuli ja inkivääri isohkoiksi paloiksi, sellaisiksi että ne saa myöhemmin siivilöityä pois liemestä. Kiehauta kanaliemi, lisää sekaan inkivääri ja valkosipuli ja keitä n. 10 minuuttia. Poista sen jälkeen mausteet liemestä ja heitä pois. Mausta liemi sakella, soijalla ja mustapippurilla ja ota se pois liedeltä. Liemen on tarkoitus olla lämmintä muttei kiehuvaa tarjoillessa.
Kuumenna pannussa öljyä ja paista paksoita/pinaattia sen verran, että ne pehmenevät hiukan. Siirrä vihannekset syrjään. Lisää pannulle öljyä ja paista sienet ja liha kypsiksi. Lisää pannuun 1-2 rkl soijaa ja pippuria, sekoittele hetki ja ota pannu pois hellalta.
Kaada nuudelien päälle kiehuvaa vettä (vedenkeitin on mainio apuväline tässä kohtaa), jotta ne lämpenevät uudelleen, valuta ja annostele kulhoihin tai lautasille. Asettele nuudelien päälle liha, sienet ja vihannekset ja kauho päälle lientä niin paljon kuin kunnialla mahtuu.



Meillä ainakin lientä jäi ylimääräistäkin sen verran (kuvasta voi ehkä päätellä miksi näin saattoi käydä), että saan siitä helposti tehtyä uuden keiton ostamalla vain nuudeleita ja jotain niiden seuraksi. Samalla pohjallahan voi helposti tehdä vaikka minkälaista versiota tästä, ei kaikessa tarvitse olla edes lihaa. Kanaliemipohjaisenahan tästä ei kasvisruokaa saa, mutta sekaan voi heittää enemmän sieniä, sokeriherneitä, kevätsipulia, ituja, kanaa, tofua, varmaan munaakin... Katsotaan mitä siitä sitten myöhemmin keksii. Tuskin tulee tehtyä tällä samalla reseptillä ihan heti uudestaan. Jos ostan (tai pyydän poikaystävää ostamaan, köh) tuollaisen määrän noinkin hyvää lihaa niin teen siitä mielummin ehkä jotain jännempää. Kuten, öö, shabu-shabua tai pho-keittoa. Koska nehän siis nyt ovat ihan eri asia kuin tämä...

Kokkausmusiikkina toimi: Nobuo Uematsu - Toki no Hourousha