Dandan-nuudelit.

 Ilmeisesti dandan-nuudelit ruokalajina on kotoisin jostain Sichuanin suunnilta Kiinasta. Näin minulle kertoi Wikipedia, mutta Wikipedia kertoi myös reseptin olevan melko erilainen kuin tämä Serious Eatsista löytynyt resepti (mainio sivusto muutenkin, suosittelen lämpimästi). Yllättäen pidän tästä versiosta jo ihan siksi, että ainekset ovat enimmäkseen helposti tavallisestakin ruokakaupasta löytyviä ja osa niistä säilyy kaapissa suhteellisen kauan eli samaa ruokaa voi tehdä tasaisin väliajoin ilman sen suurempaa taloudellista panostusta. Aina hyvä juttu on se. Ainoa hankala osuus tässä on sichuaninpippuri: en ole nähnyt sitä missään kaupassa tähän mennessä, mutta myönnettäköön etten ole niin kovin ahkerastikin etsinyt. Ilmeisesti sen maku on jotenkin erikoinen ja hieno, mutta tällä kertaa tylsänä ihmisenä korvasin sen vain mustapippurin ja valkopippurin sekoituksella. Ehkä ensi kerralla voisi harkita etsivänsä tuota oikeaa pippuria jostain, ihan jo siksi että tietäisi mistä on kyse.

Tämä ruoka on erittäin nopea tehdä. Suurimman osan ajasta vie veden keittäminen ja asioiden pilkkominen ja murskaaminen, eli aika helpolla pääsee. Koska ainoat varsinaiset tuoreainekset tässä ruoassa ovat kevätsipuli ja porsaan jauheliha, pääsee kaupassakin suhteellisen helpolla, jos on yhtä paha kuivakaapintäyttäjähamsteri kuin minä. Tai, no, tahinia, tuoretta inkivääriä ja kanafondia säilytän kyllä tietty jääkaapissa mutta etteköhän te nyt kuitenkin tajunneet mitä hain takaa...

Dandan-nuudelit

• n. 300 g udon-nuudeleita
• öljyä paistamiseen
• n. 350 g porsaan jauhelihaa
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl pilkottua tai raastettua tuoretta inkivääriä
• n. 2 dl kanalientä
• 2 rkl chiliöljyä (tai maun mukaan)
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl soijaa
• 4 tl tahinia
• 1 tl sichuaninpippureita murskattuna (tai saman verran mustapippuri-valkopippurisekoitusta)
• ripaus sokeria
• 4 rkl maapähkinöitä rouhittuna ja paahdettuna
• 1 nippu kevätsipulia ohuiksi renkaiksi pilkottuna

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja jäähdytä sitten nopeasti jääkylmän veden alla. Valuta.
Kuumenna öljy kasarissa erittäin kuumaksi ja paista siinä porsaan jauhelihaa suolalla ja pippurilla maustettuna kunnes se on lähes kypsää. Lisää sekaan inkivääri ja jatka paistamista, kunnes jauheliha on täysin kypsynyt. Sekoita jauhelihan sekaan kanaliemi, chiliöljy, punaviinietikka, soija, tahini, sichuaninpippurit ja sokeri. Maista ja lisää tulisuutta, makeutta tai suolaisuutta oman maun mukaan. Anna kiehua n. 10 minuuttia, kunnes kastike sakenee hieman.
Sekoita kastikkeen sekaan nuudelit ja anna niiden lämmetä. Kun nuudelit ovat lämpimiä, tee ruoasta annokset lautasille ja ripottele annosten päälle maapähkinämurua ja kevätsipulia.



Kuten kuvasta ehkä näkyykin, operaatio maapähkinöiden rouhinta ei oikein onnistunut. Osasta tuli jauhoa ja osa jäi kokonaiseksi. On muuten viimeinen kerta kun tuhlaan vähiä rahojani mihinkään OBH Nordican laitteeseen. Tuon blenderin ostaminen myös ensimmäinen kerta. Tuo hemmetin laite on vaihdettu jo takuunkin kautta kerran, koska se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Olen onnistunut käyttämään sitä kai peräti kaksi kertaa ilman helvetillistä kiroilua (koska sekoitettavana oli vain tyyliin jogurttia, maitoa ja muutama marja) ja lopulta siirtymistä sauvasekoittimeen. Ja olen siis käyttänyt (tai yrittänyt käyttää) sitä ihan taatusti vähintään parikymmentä kertaa. Tällä kertaa annoin sitten hetken päästä koko jutun vaan olla ja söin ennemmin kokonaisia pähkinöitä kuin aloin räpeltämään sauvasekoittimen ja pähkinöiden kanssa. Seuraavaksi kun ostan jonkun keittiövälineen, maksan siitä mielummin vähän enemmän ja käytän sitä sitten oikeasti niihin asioihin kuin halusinkin...

Mutta onneksi tässä ruoassa ei haittaa vähän rouskuvaisemmat sattumat, kun muu ruoka on aikamoista mössöä. Ihastuttavan pähkinäinen maku, kun kastikkeessa on tahinia ja päällä maapähkinöitä, nami nam! Ei ehkä mikään kaikkein raikkain ruoka, mutta helppoa kuin heinänteko. Ei sillä, että olisin ikinä ollut mukana heinänteossa, mutta olen kuullut ettei se vaadi ainakaan hirveästi aivotoimintaa...? Köh.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Soboro Donburi.

 Soboro Donburi eli riisiä, broilerinjauhelihaa ja munaa. Yksinkertaista ja maittavaa, kunhan vain kaupassa sattuu olemaan sitä hemmetin broilerinjauhelihaa. Meni nimittäin muutama päivä kun koitin tätä varten sitä löytää, kerran aiemmin olen korvannut jo broilerin possulla ihan silkan helpon saatavuuden takia. Broileriakin toki saa, mutta vaikuttaa siltä ettei välttämättä jokaisena päivänä viikosta (eli ei ikinä sellaisena päivänä kun olen menossa kauppaan...). Ja ilmeisesti jotkin EU-säädökset kieltävät kanan jauhamisen kaupassa, vaikka esimerkiksi possun jauhelihaa olen saanut Stockmannilla juuri sellaisen määrän kun olen tarvinnut paikan päällä jauhatettuna.

No, muuten tämä ruoka on kyllä sitäkin yksinkertaisempi ja helppo, vaikkakin tiskiä syntyy aika lailla. Itseasiassa minun kokemukseni mukaan kaikesta japanilaisesta ruoasta syntyy aika paljon tiskiä... Mutta toisaalta yksinkertaisista aineksista ja mausteista tulee aina niin mainiota ruokaa, että kyllä sen tiskivuorenkin kestää (varsinkin kun ei itse niitä tiskaa, köh). Resepti on taas Helppo japanilainen keittiö -kirjasta.

Tämä on suhteellisen nopea ruoka, jos vain osaa keskittyä muutamaankin asiaan samaan aikaan ja valmistelee kaikki eri osat suunnilleen yhtä aikaa. Suunnilleen puolessa tunnissa pitäisi olla valmista, kunhan muistaa vaan keittää sen riisin etukäteen. Se tuntuu olevan asia, joka minulta usein unohtuu jostain syystä täysin ja aikaakin menee hieman enemmän kuin se puoli tuntia siihen projektiin. On muuten äärettömän hauskaa tajuta riisin puuttuvan kokonaan siinä vaiheessa kun melkein kaikki muu on jo valmista...

Ainekset eivät ole kovinkaan erityisen kalliita, muttei tämä nyt varsinaisesti mitään halpisruokaakaan ole. Tai, niin, tämä ei ole erityisen kallista ruokaa silloin, jos tämän ruoan mausteet (kuten sake) löytyvät kaapista jo muutenkin. Jos saken joutuu ostamaan, hinta nousee heti. Sitten voi juoda sen lopun saken unohtaakseen miten paljon se maksoi... oikeasti ostan kyllä itse halpis-sakea, koska käytän sitä lähinnä vain ruoanlaittoon. En ole oikein oppinut suureksi sake-faniksi missään vaiheessa, vaikka monet muut japanilaisen kulttuurin osa-alueet kiinnostavatkin.

Soboro Donburi 

Japanilainen riisi:

• n. 3 dl lyhytjyväistä (japanilaista) riisiä
• 3 dl vettä + huuhteluun

Huuhtele riisiä, kunnes vesi on kirkasta. Valuta riisi ja laita se kannelliseen kattilaan yhdessä veden kanssa noin puoleksi tunniksi. Puolen tunnin jälkeen kiehauta vesi, sekoita riisiä pikaisesti pohjaa myöden ja säädä lämpöä pienemmälle, niin että riisi kiehuu hiljalleen noin 10-12 minuuttia (eli kunnes suurin osa vedestä on imeytynyt, mutta riisin pinnalla näkyy edelleen kiehumiskuplia). Sekoita riisiä taas pohjaa myöden ja anna kiehahtaa vielä noin minuutin verran, ota pois liedeltä ja anna seistä kannen alla n. 10 minuuttia.

Broilerinjauheliha, munakokkeli ja sokeriherneet:

• öljyä paistamiseen
• n. 500 g broilerinjauhelihaa
• 2,5 cm pala inkivääriä
• 3 rkl sakea
• 6 rkl soijaa
• 2 rkl sokeria
• 3 munaa
• n. 1 tl suolaa
• 40-75 g sokeriherneitä

Keitä sokeriherneitä kevyesti suolatussa vedessä noin minuutin verran ja jäähdytä ne sitten kylmän veden alla. Suikaloi pieniksi, kauniiksi suikaleiksi.
Kuori ja raasta inkivääri. Purista raasteesta mehu talteen ja heitä jäljelle jäävä kuivahko raasteklöntti roskiin. Paista jauheliha pannulla öljyssä yhdessä inkiväärimehun, saken, soijan, 1 rkl sokeria ja 1 rkl vettä kanssa. Kun jauhelihan rakenne on rakeista, se on valmista. Siirrä syrjään odottamaan.
Sekoita kulhossa munat, 1 rkl sokeria ja suola. Paista ahkerasti sekoittaen, kunnes munien rakenne on myös rakeinen.

Yhdistä annos laittamalla pohjalle riisiä, toiselle sivulle riisin päälle jauhelihaseosta ja toiselle munaseosta. Tee niiden väliin raja sokeriherneistä. Tuhoa kaikki syödessäsi yhdeksi kaaokseksi ja nauti.



Kuva on aika nätti tällä kertaa, eikö? EIKÖ?! No, ei perhana ole kun sitä vertaa alkuperäisen kirjan kuvaan:

Ei minun paistamani mistään tule noin hienorakeista. Enkä todellakaan ala askartelemaan säilöttyjä retiisikukkasia. Mutta onneksi tässä tapauksessa retiisi on vain koriste ja rakeisuuden astekin on vain koristeellista, maku on joka tapauksessa mainio. Tämä olisi varmaan yksi perusarkiresepteistäni, jos en joka kerta törmäisi vastaavanlaisiin ongelmiin tuon broilerinjauhelihan kanssa. Ja jos en olisi sitä mieltä, että kanan tuotanto on muutenkin oikeastaan aika kamalaa. Luomukananjauhelihaa ei varmaan ainakaan ole missään tarjolla. Jos on, kertokaa toki minullekin.

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down - Violent Pornography

Juustotäytteiset sämpylät ja tomaatti-papukeitto.

 Reissu on ohi ja kuten arvelinkin, Suomeen ilmestyi sillä välin syksy. Salaa takavasemmalta, kuten perinteistä (no okei, olin kyllä kieltämättä yli viikon poissakin). Viimein viilenneiden ilmojen kunniaksi voikin sitten leipoa sämpylöitä ja syödä keittoa. Lämmittää kivasti niin kämppää kuin mieltä kun uuni hohkaa ja juusto valuu. Itsehän tietenkin fiksuna tein tämän illallisyhdistelmän päivänä, jolloin oli vielä yli 25 astetta lämmintä, koska en ole oikein aina fiksuimmasta päästä kokkauksineni...

Tomaattikeiton resepti on alun alkaen Helsingin Sanomilta ja sain vihjeen sen testaamiseksi kaverilta. Hyvää ja halpaa, kuten luvattua. Sämpylöiden ohje sitten taas löytyi vanhan World of Warcraft -tutun kautta Yammie's Noshery -sivustolta. Jostain syystä kyseinen tuttu oli ilmeisesti jotenkin kuvitellut että voisin kenties mahdollisesti arvostaa juustotäytteisiä sämpylöitä ja ennen kaikkea hemmetin nättejä kuvia niistä... Onneksi sivustolta löytyi myös muutamia pikkuvinkkejä parempiin ruokakuviin. Joista tietenkin jätin huomiotta puolet, koska en jaksa investoida kunnolliseen kameraan. Nämä ruoat yhdessä kuitenkin toimivat kuin rommi ja kola (hik).

Tomaatti-papukeitto

• 2 tlk tomaattimurskaa
• 2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 sipuli
• 2 tl currya
• 2 tl paprikajauhetta (savustetulla saat erikoisempaa makua)
• 2 tl jauhettua inkivääriä tai n. 1 rkl tuoretta raastettuna
• 1 tl rakuunaa
• chiliä oman maun mukaan
• oliiviöljyä
• 2 dl kermaa

Pilko sipuli ja kuullota se oliiviöljyssä yhdessä mausteiden kanssa. Jos käytät tuoretta inkivääriä, se kannattaa lisätä sekaan hieman muita mausteita myöhemmin ettei se ehdi palaa. Lisää tomaattimurska ja kiehauta. Soseuta keitto. Lisää sekaan pavut ja anna niiden lämmetä kunnolla. Lisää lopuksi kerma ja lämmitä vielä hetki. Tarjoile hyvän leivän tai sämpylöiden kera.

 Juustotäytteiset sämpylät

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä (n. 38-40°C)
• 1-2 pussia kuivahiivaa (itse käytin 2, 1 olisi ehkä riittänyt)
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl valkosipulijauhetta
• vajaa dl sulatettua voita
• vajaa dl oliiviöljyä
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 100-150 g helposti sulavaa, mietoa juustoa (esim. mozzarellaa)
• n. 50 g parmesania (tai vastaavaa voimakasta, kovaa juustoa)
• lisäksi sulatettua (maustettua) voita valmiiden sämpylöiden voiteluun

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri. Anna hiivan heräillä hetken aikaa. Lisää sekaan valkosipulijauhe, voi ja oliiviöljy. Sekoita sekaan jauhot hiljaksiin sekoitellen. Sekoita lopuksi sekaan suola ja vaivaa n. 10 minuuttia. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä n. 30 min.
Lämmitä uuni n. 200 asteeseen (alkuperäisessä reseptissä 190°C). Pilko mieto juusto sopiviksi, sämpylöiden sisään mahtuviksi paloiksi ja raasta kova juusto. Kääri jokaisen sämpylän sisään pala mietoa juustoa mahdollisimman tiukasti ja ripottele päälle lopuksi juustoraastetta. Tällä taikinalla tulee todennäköisesti kaksi uunipellillista sämpylöitä. Paista 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita ja juusto sulanut. Voitele uunista tulleet sämpylät voilla (erityisesti valkosipulilla maustettu voi toimii) ja nauti niin varovasti kuin ahneudeltasi, sisällä oleva juusto on kuumaa.



Ja koska kommenteissa arvioita pyydettiin: aikaa keittoon ei mene kovinkaan paljon, mutta sämpylöihin menee. Ainakin meikäläisen leipomistaidoilla, alkuperäisen reseptin arvio on n. tunnin verran. Keitto on myös halpaa (kuten jo mainitsinkin) ja riittoisaa, sämpylöiden tapauksessa hinta riippuu aika paljolti siitä, millaisia juustoja siinä haluaa käyttää. Perus-emmentalin ja mozzarellan yhdistelmällä päässee suhteellisen halvallakin, mutta itsehän tietenkin aloin hifistelemään ja käytin Grana Padanoa ja vuohenjuustogoudaa... Ah, Stockmannin juustotiski, olet pilannut minut ja erityisesti lompakkoni.

Eivät siis olleet halpoja nuo sämpylät vaikka miten olivat kotona tehtyjä. Mutta voi luoja miten ne olivat HYVIÄ. Siitä huolimatta, että kämpän ainoat vehnäjauhot olivat karkeita eivätkä todellakaan puolikarkeita, hups. Rakenne muuttui vähän rakeisemmaksi, mutta tuolla rasvamäärällä menee alas vaikka kartonki. Mmmm, rasvassa uitettua, juustolla päällystettyä kartonkia, kyllä kelpais just nyt. Lisäsin myös rasvaa alkuperäiseen reseptiin, koska se nyt vaan helpottaa sitä taikinan käsittelemistä niin paljon. Olen rasva-addikti ja ennen kaikkea helppousaddikti.

Kuvistakin voi ehkä päätellä kumpi osuus tässä nyt oli pääosassa minun mielestäni. Olisi pitänyt kaiketi syödä ennen kuin aloin kirjoittaa tätä juttua, nyt mikään ei enää tunnu miltään tämän valuvan juuston tuijottamisen jälkeen... Sain linkin sämpylöihin jo varmaan muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi testata niitä. En todellakaan ole siis kovinkaan innokas leipuri, mutta näitä oli vain pakko kokeilla jossain kohtaa. Ekaa kertaa linkin saatuani en myöskään todellakaan tajunnut, että nimi Peeta's Stuffed Cheese Buns oli viittaus Nälkäpeli-sarjaan (näin hyvin siis luin tekstin kaikelta kuvien kuolaamiseltani), koska en tiennyt koko sarjasta mitään. Ekan leffan nähtyäni luin kuitenkin koko sarjan ja hihittelin nyt näitä leipoessani vähän ehkä mielipuolisesti. Hups.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Belgiaan!

 Olen Belgiassa 19.8. asti, ei päivityksiä siis tiedossa ainakaan reiluun viikkoon. Menen siis festareille sinne töihin tekemään mojitoja ja muita rommidrinkkejä. Sillä välin te voitte tehdä vaikka vohveleita ja juoda vaikka belgialaisen oluen. Tai kaksi. Ja syödä kaiken ruoan majoneesin kanssa. Kaikista näistä Belgiassa vietetyistä viikoista huolimatta tämä on edelleen käsitykseni belgialaisesta ruoasta, pahoittelen. :D

Ruokakuvia ei todennäköisesti tule, festariruoka kun ei ole oikein missään erityisen kaunista enkä ehdi kuitenkaan pahemmin muuta syödä. Miksi mennä vapaaehtoistöihin jos ei sitten tee niitä töitä kunnolla ja paljon! (Pitää oikeasti ehkä opetella eroon tästä työnarkomaniasta, varsinkin ilmaisen työn narkomaniasta...)

Kun palaan, kesä onkin jo ohi ja voidaan siirtyä kaikkeen uunissa tehtävään ja muutenkin lämmittävään ruokaan. Ehkä. Ei tästä Suomen suvesta ikinä tiedä milloin se alkaa saati milloin se loppuu.

Reissausmusiikkina toimii tietenkin: Het Goede Doel - België

Kesäruokaa: Maapähkinä-nuudelisalaatti.

Tämän nimi on ehkä hieman harhaanjohtava: salaattiin ei siis tule varsinaisesti maapähkinöitä vaan maapähkinävoita. Mutta koska tämä on Nigellan resepti niin noudatetaan myös edes jossain määrin Nigellan nimeämistapoja. Resepti löytyy ilmeisesti myös Nigella Express -kirjasta, joka on todennäköisesti myös joskus suomennettukin, jos kiinnostaa tutkia asiaa tarkemmin.

Pistin kuvaan nyt propiksi silti jotain Nigellaan liittyvää ihan vain siksi, että tykkään Nigellasta, ja siksi, että näissä kuvissa olisi joskus edes vähän jotain eroavaisuuksia keskenään. Ja koska How to Eat on ehkä paras kirjan nimi ikinä. Huomaa, että se oli ensimmäinen Nigellalta ilmestynyt kirja, kun kuvien painopistekin oli enemmän ruoassa kuin Nigellassa itsessään...

Maapähkinä-nuudelisalaatti 

Kastike:

• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 rkl valkosipulilla maustettua öljyä / 1 valkosipulin (pieni) kynsi puristettuna + 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl soijaa
• 2 rkl sweet chili -kastiketta
• n. 100 g maapähkinävoita
• 2 rkl limemehua

Salaatti:

• 125 g sokeriherneitä
• 150 g ituja (mielellään vähän isompia, esim. mung-pavun ituja)
• punainen paprika
• 2-4 kevätsipulia
• n. 300 g munanuudeleita
• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• tuoretta korianteria tai ripaus kuivattua

Keitä munanuudelit paketin ohjeen mukaan kypsäksi ja jäähdytä heti kylmällä vedellä. Valuta.
Sekoita kastikkeen ainekset ja siirrä hetkeksi syrjään odottamaan.
Huuhtele idut, pilko sokeriherneet ja paprika suupaloiksi ja kevätsipulin vihreät osat ohuiksi siivuiksi.Sekoita vihannekset ja nuudelit. Kaada kastike päälle ja sekoita kunnolla, ripottele päälle korianteri ja seesaminsiemenet. Jos käytät kuivattua korianteria, sekoita se alkuvaiheessa kastikkeen sekaan.



Tässä reseptissä parasta on ehkä se, että varsinaisen salaatin tapauksessa mikään ei ole kovin tarkkaa. Eivät ainekset, eivätkä ainesten määrät. Nuudeleiden määrää voi vaihdella ihan surutta, samoin sitä, mitä vihanneksia tähän pistää ja kuinka paljon, grammamääriä on turha kaupassa ihmetellä. Mikä tahansa vähän itämaisempaan ruokaan sopiva, rapsakampi vihannes toimii ihan hyvin. Voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni tähän parsakaalia, kukkakaalia porkkanaa, varhaiskaalia, babypinaattia, kurkkua, josta siemenet on poistettu... Melkein mikä tahansa toimii. Itse käytimme tällä kertaa aika tarkalleen ohjeen suosittelemia vihanneksia, paitsi että ituja en saanut ihan sellaisina kuin halusin ja ostin sen sijaan itusalaattia. Mutta sekin toimi tässä oikein mainiosti, melkein jopa ehkä paremmin kuin ne pelkät mung-pavut olisivat toimineet. Enemmän vaihtelua rakenteeseen näin.

Ja hei tyypit: kommentoikaa! Haluan tietää ovatko nämä jutut nyt yhtään kiinnostavia ja lukeeko tätä oikeasti joku. :)

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down: Vicinity of Obscenity

Kesäruokaa: Parsakaalisalaatti.

 Tämä ruoka jos jokin on malliesimerkki siitä, että salaatti ei välttämättä ole kevyttä ruokaa. Itseasiassa suurin osa salaateista, joista pidän, on aika kaukana kevyestä. Sen siitä saa kun tykkää caesar-kastikkeesta ja juustosta salaatissaan, mielellään seuraksi vielä kunnon croissant, mmmm... Tällä salaatilla ei siis päästä taustalla näkyvän Trendin rantakuntoon. Mutta ainakin voi sitten selittää kaikille syöneensä salaattia ja vaikuttaa terveelliseltä niin kauan kun kukaan ei kysy mitä siihen tuli.

Salaatin ei toisaalta ehkä aina tarvitsekaan olla niin kevyttä. Kuten olen ehkä jo liiankin monta kertaa todennut, kuumalla ei tee mieli lämmintä ruokaa, mutta se ei estä ainakaan minua himoitsemasta ajoittain jotain rasvaista ja ällöttävää. Tämä on juuri siihen olotilaan sopiva salaatti, toimii mainiosti noin kerran kesässä mutta uudestaan ei tee mieli ennen kuin puolen vuoden päästä aikaisintaan. Tämä tosin osittain siksi, että tällä reseptillä määrä on kahdelle ihmiselle ihan liikaa. Kaksi kertaa tästä söi ihan suhteellisen kunnialla, mutta kolmatta ei enää. Onneksi, en ehkä olisi suostunut enää.

Alkuperäinen resepti on Food.comista, mutta suosittelen lämpimästi ettette noudata ainakaan sen korkeampia ehdotettuja sokerimääriä. Suomalaiseen makuun siitä tulee aika ällöttävän makeaa. Jopa yleensä makealle suhteellisen perso poikaystäväni oli sitä mieltä viime kesänä, joten tänä kesänä olin ottanut opikseni ja vähensin sokerimäärää huomattavasti.

Parsakaalisalaatti

• 2-3 rkl sokeria
• 1 rkl etikkaa
• 1,25 dl majoneesia
• 1 pkt (170 g) pekonia
• 100-150 g cheddaria (tai muuta vahvaa, kovaa juustoa)
• 2-3 pienehköä tai 1-2 suurta parsakaalia
• 1 puna- tai keltasipuli tai muutama kesäsipuli

Sekoita majoneesi, etikka ja sokeri kastikkeeksi. Sokeri ei välttämättä liukene majoneesin ja etikan sekaan heti, joten muista sekoittaa vielä ennen kuin sekoitat loput salaattiin. Säilytä jääkaapissa samalla kun valmistelet salaatin.
Paista pekoni rapeaksi ja anna jäähtyä talouspaperin päällä, jotta suurin osa turhasta rasvasta valuu pois. Raasta cheddar. Pilko parsakaali suupaloiksi. Myös parsakaalin varret käyvät tähän salaattiin mainiosti, mutta jos haluat käyttää vain kukinnot, varaa hieman enemmän parsakaalia. Pilko sipuli.
Sekoita parsakaali, cheddar ja sipuli. Murusta joukkoon paistettu pekoni. Sekoita mukaan kastike. Anna marinoitua ainakin hetken aikaa jääkaapissa. Salaatin voi myös tehdä edellisenä päivänä ja antaa marinoitua yön yli jääkaapissa.



Kuten kuvasta näkyy, meidän salaatissamme pääosassa tuntuivat olevan enemmän ehkä juustoraaste ja parsakaali, mutta jos siltä tuntuu, kastiketta voi tehdä tuplastikin. En kyllä ehkä suosittelisi, mutta kaikkeahan saa toki kokeilla.

Olen muuten vakaasti sitä mieltä, että tähän kannattaa oikeasti käyttää ne parsakaalin varret. Paloina niitä ei edes oikeastaan huomaa tuolta seasta, mutta jätettä tulee huomattavasti vähemmän. Ja jos ei halua niitä tähän laittaa, ne voi käyttää esimerkiksi wokkivihanneksina seuraavan muutaman päivän aikana. Sama pätee kukkakaalin varsiin. Joskus pakastankin noita varsia, mutta koostumus kyllä kärsii siitä kovasti. Lämpimän ruoan seassa sitä ei tietenkään oikein edes huomaa. Eikä oikeastaan tässäkään, tuli sitäkin kokeiltua...

Kokkausmusiikkina toimi: 30 Seconds to Mars - A Beautiful Lie

Kesäruokaa: Korealainen nuudelisalaatti.

 Tämä nyt varmasti yllättää kaikki suomalaiset täysin, mutta kesällä kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa ei tee oikein mieli tehdä mitään uuniruokaa. Niinpä seuraavat postaukseni (ehkä yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta) sisältävät paljon erilaisia salaatteja. Pizza-ainekset löytyisivät enimmäkseen pakkasesta, mutta sen sijaan että ottaisin ne pakkasesta ja plopsauttaisin ne uuniin, tekisi mieli mennä itse sinne pakkaseen niiden seuraksi...

Tämän ruoan kutsuminen salaatiksi on perusteltua siinä mielessä, että siinä on vähän kurkkua ja se tarjoillaan kylmänä. En ole oikein itse ikinä tajunnut tätä "kaikki kylmä on salaattia" -periaatetta, mutta todennäköisesti vika on jälleen minussa. Tämä on kuitenkin jo muutamana kesänä hyväksi todettu kesäruoka: kun suussa polttaa tarpeeksi, ei sitä ulkoista kuumuutta enää tajua hetkeen yhtään niin hyvin. Resepti on, yllättäen, taasen Beyond Kimchee -blogista. Juttelin tuossa yhden Etelä-Koreassa pariin otteeseen asuneen kaverin kanssa korealaisesta ruoasta ja kävi ilmi, että meidänkin joskus aikanaan testaamamme (ei tosin blogissa testatut, ehkä joskus vielä) tulisenmakeat wingsit ovat siellä perinteistä baariruokaa... Nyt pitäisi varmaan vielä sopia erikseen joku kerta, jolloin niitä voisi maistattaa jollakulla, joka tietää millaisia niiden oikeasti kuuluisi olla.

Mutta asiaan! Ennen reseptiä varoituksen sananen: Tähän ruokaan kuluu vuorokauden verran aikaa. Chilikastikkeen kannattaa ihan oikeasti antaa tekeytyä yön yli jääkaapissa, maut tasaantuvat kummasti ja chilihiutaleet pehmenevät mukavasti. Ja tulisuus lisääntyy, mutta se nyt on vähän tarkoituskin.

Naengmyeon eli korealainen nuudelisalaatti

Chilikastike:

• 1,25 dl vettä
• 0,75 dl soijaa
• puolikas omena
• 1 pieni sipuli
• 3 rengasta tölkkiananasta (tai vastaava määrä tuoretta)
• 1 valkosipulinkynsi
• 3 rkl ananasmehua purkista tai vettä
• 0,5-2 dl chilihiutaleita (riippuen halutusta tulisuudesta ja käytetyistä chilihiutaleista)
• 0,75 dl etikkaa
• hieman alle 1 dl muscovado- tai fariinisokeria
• 3 rkl hunajaa
• 2 rkl seesamiöljyä
• 0,5 tl inkiväärijauhetta
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl suolaa
• 1-3 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

Pilko omena, sipuli, ananas ja valkosipuli paloiksi ja soseuta ne yhdessä ananasmehun tai veden kanssa. Kiehauta vesi ja soija ja anna jäähtyä hetken. Sekoita jäähtyneen vesi-soijaseoksen sekaan hedelmäseos ja kaikki muut kastikkeen ainekset. Sekoita kunnolla. Lisää vettä, jos haluat kastikkeesta juoksevampaa. Anna maustua yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa.

Nuudelisalaatti:

• 2 pkt soba-nuudeleita
• puolikas tavallinen kurkku tai 1 avomaankurkku
• 1 pala retikkaa (15-20 cm)
• 1 rkl suolaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl etikkaa
• 4 munaa

Siivuta retikka ohuiksi siivuiksi. Sekoita suola, sokeri ja etikka ja liota retikkasiivuja liuoksessa noin 20 min. Huuhtele ja purista pois ylimääräinen neste.
Keitä munat haluamasi kypsyisiksi ja jäähdytä sen jälkeen kylmässä vedessä. Kuori ja puolita.
Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan ja huuhtele ne sitten kylmällä vedellä kypsymisen lopettamiseksi.
Poista kurkusta siemenet ja pilko ohuiksi siivuiksi.

Laita annoskulhon pohjalle kylmiä nuudeleita ja asettele päälle kurkkua, retikkaa, kananmuna ja haluamasi määrä chilikastiketta. Jos haluat, voit pilkkoa nuudelit myös pienemmiksi pätkiksi syömisen helpottamiseksi.



Tämä on, kuten ehkä huomasitte alkuperäistä reseptiä katsoessanne, melko sovellettu resepti. En ole ikinä edes ottanut selvää, saako Turusta tähän tarvittavia korealaisia nuudeleita, mutta soba-nuudeleilla on tähänkin asti pärjätty. Tai itseasiassa tällä kertaa tuolla alla on munanuudeleita, koska meillä ei ollutkaan soba-nuudeleita vaikka luulin niin... mutta onneksi kaiken tuon liiallisen täytteen alta ei nuudeleita pahemmin edes näy, voin huijata niitä jotka eivät jaksa lukea sepustuksiani. Lisäksi kurkkua on tuplamäärä ohjeeseen verrattuna koska avomaankurkut saavat pääni jotenkin aina vähän sekaisin. Hups.

Daikon-retikkaa en myöskään ole jaksanut metsästää vaan olen käyttänyt aina tavallista retikkaa. En myöskään tiedä edelleenkään mitä eroa on korealaisilla chilihiutaleilla verrattuna meidän kaappimme vakiovarustukseen kuuluviin intialaisiin chilihiutaleisiin. Ilmeisesti ne ovat huomattavasti vähemmän tulisia, sillä reseptin mukaan niitä pitäisi pistää 2,5 dl chilikastikkeeseen. Sillä määrällä intialaista chiliä itkisin ehkä verta.

Mutta kaikista näistä helpotuksista huolimatta tämä on oikein toimiva kesäruoka. Vaatii hetken suunnittelua, mutta helppo muuten. Ja kastike säilyy mukavasti muutamankin viikon (en ole testannut kuinka kauan oikeasti, olen liian ahne) jääkaapissa, eli samalla vaivalla voi tehdä tätä parikin kertaa lyhyemmän ajan sisään.

Kokkausmusiikkina toimi: Rise Against - Help Is on the Way

Eteläintialainen munacurry.

Tähän reseptiin törmäsin kaupunginkirjastossa aikaa tappaessani. Olen oikeasti niin ruokakeskeinen (ja kirjakeskeinen) ihminen, että minun mielestäni on ihan mainio ajanviettotapa istua kirjastossa katsomassa minkälaisia keittokirjoja sieltä löytyykään. Oikeastaan halusin etsiä kokonaista kirjaa afrikkalaisesta ruoasta ja löysinkin sellaisen, mutta ennen sitä löytöä huomasin hyllyssä Celia Brooks Brownin kirjan. Ja se ei edes ollut sama, joka minulta löytyy kotoa! Ja suomennoksenakin! Sitä onnen hetkeä! Kunnes tajusin kirjaa selatessani, että aika monet resepteistä löytyvät kyllä myös tästä World Vegetarian Classics -kirjasta, josta jaksan aina kohkata kaikille. No, kiinnostavaa se oli silti selailla niitä reseptejä välillä suomeksikin, varsinkin kun kääntäjän nimi oli tuttu.

Tämän ruoan valintaperusteena oli pääasiallisesti se, että se oli nopea ja helppo ja ennen kaikkea se, että meillä on useimmiten ihan liikaa munia. En ikinä tarkista montako munaa kennossa on jäljellä ennen kauppareissua, joten jos olen suunnitellut munaruokia, haluan aina ostaa uuden munakennon. Ja sitten niitä onkin yhtäkkiä jääkaapissa odottelemassa kymmenen niitä hemmetin munia. Ostamme siis lähes aina kuuden munan pakkauksia, koska luomumunia ei muissa pahemmin näy niissä kaupoissa, joissa itse käymme... Munat ovat yksi niistä asioista, joita ostan aina luomuna, paitsi jos vaihtoehtoja ei oikeasti ole. Ketsuppi on toinen, mutta sitä nyt tulee ostettuakin niin harvoin.

Tämä oli aika mukavan kesäinen ruoka siinä mielessä, että ainekset ovat aika kevyitä ja valmistus nopeaa. Ei sitä jaksaisi hellan ääressä pitkään seistä kun on kuuma. Mutta teen kyllä sitä silti aina välillä, viimeksi eilen. Olen kaiketi vähän pöljä tämän ruoanlaiton suhteen aina joskus...

Eteläintialainen munacurry

• 4 munaa
• öljyä
• 2 tl mustia sinapinsiemeniä
• kourallinen currylehtiä
• 2 isoa sipulia
• 3-4 valkosipulinkynttä
• n. 5 cm pätkä inkivääriä
• 4 pientä vihreää chiliä
• 2 tl kurkumaa
• 2 tl juustokuminan siemeniä
• 3 rkl kookoshiutaleita
• suolaa ja mustapippuria
• 4 isohkoa (terttu)tomaattia
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• tuoretta korianteria halutessasi koristeluun

Keitä munia noin 5 minuuttia. Jäähdytä ja kuori munat.

Siivuta sipuli ja valkosipuli, pilko inkivääri ja puolita chilit. Paloittele tomaatit.
Lämmitä öljy kasarissa, lisää sekaan sinapinsiemenet ja currylehdet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää sekaan sipuli. Paista ahkerasti sekoittaen kunnes sipuli on hieman ruskistunut. Lisää kasariin valkosipuli, inkivääri, chilit, kurkuma, juustokuminan siemenet ja kookoshiutaleet. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Kun seos alkaa tuoksua, lisää sekaan tomaatit ja kokonaiset munat. Kun tomaatit ja munat ovat lämmenneet, ota kasari levyltä ja sekoita sekaan jogurtti. Anna seistä muutaman minuutin ajan kannen alla ja koristele sitten halutessasi kokonaisilla korianterinlehdillä. Tarjoa riisin kanssa.



Tämän ehkä paras puoli on se, että mausteet löytyvät enimmäkseen omasta maustekaapista muutenkin ja suurimman osan tuoreaineksista saa vaikka lähikaupasta. Chilivalikoima nyt ei ehkä kaikissa lähikaupoissa ole ihan kaikkein parhaasta päästä, mutta toisaalta itsekin unohdin että piti ostaa vihreitä chilejä ja ostinkin sitten punaisia... ja sitten pilkoin nekin pienemmiksi siivuiksi kuin olisi pitänyt, en osannut taaskaan lukea reseptiä tarpeeksi tarkkaan, heh. Ihan hyvältä tämä silti maistui, potkuakin oli sopivasti.

Kokkausmusiikkina toimi: The Gathering - A Life All Mine

Kesäruokaa: Lammasmakkara-kaalisalaatti.

 Tämä resepti oli heti vastustamaton uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä (5/2014). Ensin unohdin koko lehden viikoksi pöydälle, sitten kun vihdoin selailin sen läpi... no, sitten tiesin mitä sinä samaisena päivänä syötäisiin ihan ehdottomasti. Sen jälkeen kun kokeilin sitä kenen-nyt-onkaan merguez-raakalammasmakkaraa, olen himoinnut lammasmakkaraa noin yleisemminkin. Mikä on sinänsä outoa, koska olen luullut etten oikeastaan pidä lampaasta. Ilmeisesti siis pidän kyllä, kunhan se on kunnolla maustettua. Ja ymmärtääkseni lammas on niitä ruokia, jotka ovat mainioita hyvin tehtynä, mutta jotka on myös helppo pilata aika totaalisesti. Samaisesta syystä en ole kovinkaan paljoa itse tehnyt lampaasta mitään (mutta tämäkin korjaantuu huomisen puolella, katsotaan mitä siitä sitten tulee).

Stockmannilta en löytänyt tietenkään kätevästi valmiiksi kypsää lammasmakkaraa, joten sen sijaan ostimme Wigrenin Lammaswurstia, joka toimi kyllä mainiosti tässä joka tapauksessa. Paistoin vain ensin makkaran kypsäksi, sitten siivutin sen siivuiksi ja otin vielä siivuihinkin mukavan paistopinnan. Ja maistoin vähän matkan varrella että mitähän sitä tuli taas ostettua... Hyväähän se oli kuin mikä, sääli että raakamakkarat ovat niin perhanan kalliita ettei viitsi kovin usein ostella. Mutta ehkä tällä tavoin se kiinnostavuuskin pysyy yllä, kun ei joka viikko syö.

Kesällä on kiva syödä ei-ihan-tulikuumaa ruokaa, tämä oli kivasti vähän lämmintä paikoin mutta enimmäkseen viileää. Nam ja maiskis, ehdottomasti pitää kokeilla uudestaan. Ja haluan myös testata miltä tämä maistuu sitten talvisempaan aikaan vähän tuhdimman makuisen kaalin kanssa: maku on varmaankin melko erilainen, mutta luulisin yhdistelmän toimivan oikein hyvin niinkin.

En myöskään jaksanut ostaa tätä varten erikseen alkuperäisen reseptin mukaisia spelttisuurimoita, koska kaapissa oli sinne vähän unohtuneita tattareita. Ne toimivat tässä oikein mainiosti korvikkeena, olettaisin että mikä tahansa vähän suuremman kokoinen vilja toimii tässä hyvin kokonaisina jyvinä.

Lammasmakkara-kaalisalaatti

Kastike:

• 1 prk kermaviiliä
• 2,5 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijoninsinappia
• 1 tl sokeria
• hippunen suolaa
• mustapippuria

Sekoita ainekset keskenään ja pidä kylmässä odottelemassa, kunnes muut osat salaatista ovat valmiina.

• 1 dl spelttisuurimoita/tattaria/muuta suurijyväistä viljaa
• 5-7 dl kasvislientä
• n. 200 g lammasmakkaraa
• n. 150 g (kesä)kaalia
• 1 avomaankurkku  tai 1/3 tavallisesta isosta kurkusta (n. 100 g)
• 4-8 retiisiä
• mustapippuria
• suolaa

Keitä speltti/tattari kypsäksi kasvisliemessä. Jos käytät raakamakkaraa, kypsennä se pannulla ensin kokonaisena. Siivuta kypsä makkara ja paista siivuja pannulla niin, että ne saavat hieman väriä.
Pilko kaali (ilman kovaa kantaa) ja laita salaattikulhoon. Lisää kaalin sekaan kypsä speltti/tattari.
Paloittele kurkku suupaloiksi haluamallasi tavalla ja viipaloi retiisit. Sekoita kurkku, retiisi, kastike ja lammasmakkarat kaali-spelttiseokseen varovaisesti. Mausta mustapippurilla ja suolalla, jos speltistä ja makkarasta ei tule omasta mielestäsi riittävästi suolaisuutta. Tarjoa lämpimähkönä (eli heti).



Tätä tosiaankin tehdään uudestaankin. Varmaan vielä tänä kesänä. Kehtaisi tarjota vieraillekin, jos kaveripiiri ei olisi täynnä kasvissyöjiä...

Tämän blogin kirjoittelun (tai lähinnä sitä varten kuvaamisen) takia olen alkanut himoita kovasti uusia, nättejä astioita. Jotain muuta kuin sukulaisilta perittyjä. Yhyy. En tiennyt olevani näin turhamainen keittiöni sisustuksen suhteen!

Kokkausmusiikkina toimi: Garbage - #1 Crush

Linssi-vuohenjuustolasagne.

Tätä teimme itseasiassa jo juhannuksen jälkeen, koska juhannuksena tuli syötyä niin perhanasti makkaraa ja ribsejä ja ties mitä, että kotona teki mieli kasvisruokaa. Katsahdus kaappiin kertoi, että meillä oli vajaa paketillinen linssejä, lasagnelevyjä, tomaattimurskaa... ja siitä se ajatus sitten lähti. Vähärasvaistahan tämä ei missään nimessä ole, mutta eipä ollut ainakaan makkaraa (jota syötiin kyllä tänään ensimmäistä kertaa sitten juhannuksen, siitä lisää myöhemmin).

En ole ihan varma onko vastaavia reseptejä jossain muuallakin, mutta tämän kyllä sävelsin ihan omasta päästäni. Ja kerrankin kirjoitin tehdessäni vähän ylös, mitä sinne sekaan tunginkaan. Olen huomannut, etten välttämättä enää parin päivän päästä muista enää yhtään mitä olen johonkin ruokaan pistänyt. Sitten tuijotan sitä ottamaani kuvaa ja koitan sen perusteella arvuutella mitä siinä on. "Onkohan tossa nyt mausteena basilikaa? Tossa on ainakin sokeriherneitä..." Mutta ei tällä kertaa! Kerrankin olen ollut ennalta fiksu!

Linssi-vuohenjuustolasagne

• lasagnelevyjä
• n. 75-100 g juustoraastetta

Tomaattikastike

• 2-3 dl linssejä (minkälaisia tahansa, kypsymisaika vaihtelee)
• 1 kasvisliemikuutio/kasvisfondia vastaava määrä
• vettä
• öljyä
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2-3 sipulia
• 2-6 valkosipulinkynttä (eli maun mukaan)
• ripaus sokeria
• chiliä maun mukaan (tuoretta tai kuivattua)
• 1 tl savupaprikaa
• 1 tl timjamia
• pippuria (käytin sekä musta- että valkopippuria)
• 1 laakerinlehti
• n. 0,5 dl pellavansiemeniä

Huuhtele linssit. Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja chili, jos käytät tuoretta. Lämmitä jonkin verran öljyä kasarissa ja kuullota sipulit pikaisesti. Lisää sekaan valkosipuli, tomaattimurska, tomaattipyree, liemikuutio, pellavansiemenet ja linssit. Lisää sen verran vettä, että seos kiehuu ilman että saat päällesi tulikuumia tomaattiyllätyksiä (n. 2-3 dl). Lopuksi lisää sekaan loputkin mausteet, maista ja lisää halutessasi mausteita. Kun linssit ovat kypsiä, tomaattikastike on valmista.

Vuohenjuustokastike

• 2 dl kermaa
• 1 pkt vuohenjuustoa (200 g)
• pippuria
• suolaa (jos tarpeen)

Lämmitä kerma kiehuvaksi, sulata sekaan pilkottu vuohenjuusto, mausta pippurilla ja maista. Jos haluat, voit lisätä ripauksen suolaa.

Aloita lasagnen kasaaminen linssikastikkeella, laita sen päälle lasagnelevyjä. Levyjen päälle tulee vuohenjuustokastiketta ja sitten uusi kerros lasagnelevyjä. Tällä reseptillä tulee kaksi kerrosta vuohenjuustoa ja kolme kerrosta linssikastiketta, koska linssikastike jää päällimmäiseksi. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista uunissa 175 asteessa n. 45-50 minuuttia (tai lasagnelevyjen ohjeen mukaan). Anna asettua 5-10 minuuttia ennen tarjoilua (kuumaa se kuitenkin on, anna olla).



Maittoi ainakin meille molemmille, vaikka tämä olikin niin perhanan täyttävää että sai syödä samaa ruokaa monta päivää. Yleensä kyllästyn toisen syömiskerran jälkeen samaan ruokaan, mutta tämä meni ihan hyvin kolmannenkin kerran. Kai lasagnessa vaan on sitten riittävästi erilaisia makuja, nirsompikin syöjä kelpuuttaa vähän pidempään samaa ruokaa. Tai, no, en tiedä onko se nirsoutta ettei halua syödä samaa ruokaa usein...

Kokkausmusiikkina (ja samalla kesämusiikkina yleisesti) toimi: Rise Against - The Good Left Undone