Savuinen maissikeitto ja juusto-salvialeipä.

Näitä tein jo jonkun aikaa sitten, mutta tälläkin hetkellä harkitsen kaapista löytyvän parmesaaninjämän kuluttamista tuohon ah niin mainioon leipään. Keitoksi voisi sen sijaan tehdä jotain toista maissikeittoa, jos maissia nyt vielä saisi tuoreena suhteellisen halvalla (kun parantuisi joskus niin voisi hengata päivät torilla kuolaamassa vihanneksia). Syksyruokaa molemmat, ehdottomasti. Lämmittävää ja maukasta ja vahingossa vielä vähän ehkä terveellistäkin.

Juusto-salvialeivän resepti on vanhasta tutusta World Vegetarian Classics -kirjasta ja maissikeiton resepti löytyi Serious Eatsin kautta. Jostain kirjasta sekin resepti oli ilmeisesti revitty, mutta koitan nykyään hieman vältellä uusien reseptikirjojen ostamista, koska usein innostun niistä enemmän teoriassa kuin käytännössä. Netin selaaminen tarkoittaa sitä, että seuraavassa muutossa on vähemmän kannettavaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö kuolaisi tälläkin hetkellä yhtä Akateemisesta löytyvää kasvisruokakirjaa... (Chipotle-peruna-tacot! Kuka voisi vastustaa kirjaa, jossa on tuollainen resepti?!)

Keittoon menee hetki aikaa, mutta ainekset ovat (ainakin tähän aikaan vuodesta) todella halvat. Leivän hinta taas riippuu aika paljon siitä, mitä aineksia kaapista löytyy jo valmiina ja ennen kaikkea siitä, mitä juustoa siihen käyttää. Mikä tahansa hieman vahvempi juusto varmaankin toimii ihan hyvin, jostain kermajuustosta ei tule tarpeeksi makua tähän.

Alla juusto-salvialeipä sekä raakana että kypsänä. Ei siis tarvitse pelätä, etteikö vähän kamalamman näköisestäkin taikinaklimpistä saa ihan syötävän näköistä leipää. Myönnettäköön myös jo tässä vaiheessa, että olin kirjoittanut ostoslistani niin kiireessä, että tuossa leivässä on parmesaania goudankin sijaan. Ja se toimii oikein mainiosti, jos tuntuu turhalta ostaa palaa parmesaania noin pienen määrän takia eikä keksi sille muuta käyttöä niin sekaan vaan kaikki ja jättäkää gouda kauppaan. Tai leivän päälle. Tai suolakeksin päälle. Tai muuten vaan välipalaksi. Tai...

Juusto-salvialeipä

• 5 dl vehnäjauhoja (täysjyväjauhot suositeltuja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa (tai maun mukaan)
• n. 30 g voita
• n. 90 grammaa goudaa tms. voimakasta, pehmeää juustoa
• 3 rkl parmesaania raastettuna
• 1 rkl salviaa (jos käytät tuoretta, 2-3 rkl)
• 2,5 dl maitoa + hieman voiteluun
• 2 tl unikonsiemeniä

Lämmitä uuni 220 asteeseen samalla kun valmistelet taikinan.
Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Sekoita mukaan voi niin, että taikinasta tulee murumaista ja tasaista. Lisää seokseen juustot ja salvia ja sekoita. Lisää seokseen hiljalleen maitoa samalla sekoittaen, kunnes taikina on käsiteltävää. Jos taikina tarttuu edelleen pahasti käsiin, lisää hieman jauhoja. Jos taas taikina tuntuu olevan liiankin kuivaa, lisää hieman maitoa.
Vaivaa muutaman minuutin ajan ja muotoile taikinasta sitten suunnilleen pyöreä leipänen. Voit käyttää astiana joko tarttumattomalla pinnoitteella varustettua irtopohjavuokaa tai kevyesti öljyttyä peltiä. Jos haluat, voit leikata tässä vaiheessa leipään syviä viiltoja niin, että siihen muodostuu 8 kiilamaista palaa.
Voitele leivän pinta maidolla ja ripottele päälle unikonsiemenet. Paista uunissa n. 25 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja sisus kypsä. Tarjoile voin kanssa joko lämpimänä tai kylmänä.

Savuinen maissikeitto

• 3 tuoretta maissia
• 1 poblano-chili tai 1 pieni vihreä paprika
• 1 punainen paprika
• oliiviöljyä
• 7,5 dl vettä
• 2 rkl voita
• 1-2 punasipulia
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 0,5 tl chipotle-jauhetta TAI 0,5 tl savupaprikaa ja oman maun mukaan chilihiutaleita tai -jauhetta
• 0,5 tl suolaa (tai maun mukaan)
• n. 1,5 dl kermaa

Lämmitä uuni n. 190 asteeseen. Leikkaa maisseista jyvät terävällä veitsellä. Säilytä tähkät, niitä tarvitaan myöhemmin. Pilko poblano ja punainen paprika. Asettele maissit, chili ja paprika pellille ja ripottele päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa n. 25 minuuttia, sekoita paahdon aikana kerran tai kaksi. Kun maissi on saanut hieman väriä, vihannekset ovat valmiita.
Katko jäljelle jääneet maissintähkät kolmeen osaan ja keitä niitä vedessä hiljalleen kannen alla n. 20 minuuttia. Siivilöi nesteestä pois tähkät ja mahdolliset muut roskat.
Pilko punasipuli ja valkosipuli. Lämmitä voi isossa kasarissa ja paista siinä sipuleita, kunnes punasipuli on pehmennyt. Lisää sekaan paahdetut vihannekset, maissintähkistä tehty liemi, chipotlejauhe (tai savupaprika + chili) ja suola. Keitä n. 5 minuuttia ja lisää sitten sekaan kerma. Kun keitto kiehahtaa uudelleen, se on valmista tarjoiltavaksi.



Kuten ehkä reseptistäkin voi päätellä, sovelsin tässä aika paljon sen mukaan, mitä kaapeista ja kaupasta löytyi. En edes muista ikinä nähneeni poblano-chiliä missään, joten korvasin sen törkeästi vihreällä paprikalla (koska ilmeisesti poblanot ovat aika mietoja muutenkin) ja otin siinä menetetyn potkun takaisin lisäämällä chilihiutaleita myöhemmässä vaiheessa ruokaan. Chipotle-jauhetta en myöskään jaksanut ostaa erikseen tätä varten, tai ainakaan tuollaisia määriä varten, joten korvasin sen tällä kertaa savupaprikalla. En tietenkään tiedä miltä tämän kuuluisi ihan oikeasti maistua, mutta savupaprikasta tuli tähän kyllä miellyttävä savun maku ja chilihiutaleista taas se hienoinen potku, jota tässä kaiketi haettiinkin takaa.

Näitä englanninkielisiä reseptejä tehdessä joutuu aina vähän soveltamaan. Juusto-salvialeivässäkin käytetään ns. "itsestään kohoavaa" jauhoa, mutta onneksi senkin saa helposti korvattua ihan tavallisilla jauhoilla ja leivinjauheella. Ymmärtääkseni kuitenkin noissa valmiissa jauhosekoituksissa on myös usein suolaa mukana, joten kannattaa testailla miten paljon tai vähän sitä suolaa haluaa tuohon leipään pistää. Itsehän olen hieman suolaisemman ruoan ystävä, niin paha tapa kuin se ehkä onkin...

Ja niin, pro vinkki: koska keittoon ei mene kokonaista kermapurkkia, juokaa se jälkiruokakahvien seassa! Arjen luksusta kuulkaas.

Kokkausmusiikkina toimi: The Police - Message in a Bottle

Valkosipulimanna kirsikkatomaateilla.

 Mitä minä työttömänä muutakaan tekisin kuin tekisin ruokaa ja kirjoittaisin blogia! Jos koittaisi vaikka pitää päivitystahtia vähän ahkerampana nyt kun ei oikeasti ole hetkeen ollut muutakaan tekemistä (tämä flunssan jämä ei myöskään kyllä auta asiaa).

Koska olen ollut liikaa kotona viimeisen parin viikon aikana, olen myös saanut jonkinlaisen siivouskärpäsen pureman ihan vain siksi, että on niin perhanan tylsää. Ja kuten useimmiten muutenkin, se alkaa yleensä ruokakaappien siivouksesta. Koska ruokakaappien siivoaminen on kivaa, siinä saa samalla keksiä ruokia seuraaviksi pariksi päiviksi kun kaapista yhtäkkiä löytyykin kaksi pakettia samoja linssejä tai kaksi avattua pakettia lasagnelevyjä tai säälittävät jämät riisijauhoja tai... no, ymmärrätte pointin: olen hamsteri enkä osaa heittää asioita pois, jos niitä voi käyttää vielä johonkin. Päiväysten tarkistaminen ei todellakaan ole minulle mikään aktiiviharrastus, ja lähes aina niitä tarkistellessanikin luotan enemmän näkö- ja hajuaistiini kuin pussiin tai pakettiin painettuun päivämäärään. Eipä ole kyllä ruokamyrkytystä vielä näkynyt, mutta saattaa olla että minulla on vain teräsvatsa kaikkien näiden jämiä syötyjen vuosien jälkeen.

No, joka tapauksessa, uusin Glorian ruoka & viini (6/2014) tulikin juuri sopivasti jonkin aikaa sitten. Sieltä nimittäin löysin mainion kuuloisen reseptin, johon sain käytettyä kaapissa jo jonkin aikaa lojunutta spelttimannaa. En ole mikään hirmuisen ahkera puuronsyöjä, mutta tämä suolainen mannapuuro kuulosti liian kiinnostavalta. Ja se speltin päiväys... no, ei puhuta siitä.

Ainekset ovat suhteellisen halvat (paitsi juusto), mutta aikaa pitää varata ainakin muutama tunti ihan siksi, että valkosipulien paahtamiseen menee yli tunti. Tai siis kun ei niitä viitsi ihan tulikuumina puristella ulos kuoristaankaan, palaneita sormia kiroillessa mikään ruoka ei ole niin hyvää. Mutta onneksi niitä voi tehdä etukäteen, itsekin tein samalla vaivalla kaksi kokonaista paahdettua valkosipulia. Nyt pitää vielä keksiä lähipäivinä joku ruoka, johon sen tungen.

Valkosipulimanna kirsikkatomaateilla

• 1 kokonainen valkosipuli
• 5 dl maitoa
• 2 dl kermaa
• 0,75 dl (speltti-, emmer- tai täysjyvä-)mannaa
• 100 g vuohicheddaria
• 50 g voita
• 1 tl suolaa + ripaus myöhemmin
• ripaus valkopippuria
• runsaasti erilaisia tomaatteja (meillä 2 rasiaa kirsikkatomaatteja)
• loraus oliiviöljyä
• pieni ruukku basilikaa / meiramia
• ripaus mustapippuria

Kääri valkosipuli kokonaisena folioon ja paahda sitä uunissa 170 asteessa noin tunti. Avaa folio ja anna valkosipulin jäähtyä rauhassa.
Purista jäähtyneet valkosipulinkynnet kuoristaan suoraan (tarttumattomalla pinnoitteella päällystettyyn) kasariin ja lisää mukaan maito ja kerma. Lämmitä kiehuvaksi, ripottele sekaan mannasuurimot ja laske lämpöä niin että seos kiehuu hyvin hillitysti. Kypsennä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen.
Samalla kun puuro kypsyy (tai jo ennen sen valmistamista, jos pelkäät pohjaanpalamista) raasta juusto. Pilko tai puolita tomaatit ja mausta ne oliiviöljyllä ja suolalla (1 tl). Irrota basilikasta (tai meiramista) lehdet.
Sekoita kypsän puuron sekaan voi ja suurin osa juustoraasteesta. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ripottele manna-annosten päälle tomaatteja, basilikaa (tai meiramia) ja mustapippuria.



Kuten kuvasta ehkä näkyy, tämä annos on nätti ja ihana ja hieno. Ja hyvän makuinenkin vielä, vaikka mustapippuri saattoi vähän ehkä unohtua. Luulen, että pidän tästä suolaisemmasta mannapuurosta ehkä nykyään aika paljon enemmän kuin siitä makeasta. Tätä pitänee tehdä vielä uudestaankin, sen verran miellyttävä puuron ja salaatin välimuoto tämä oli. Voisi ehkä jopa testailla tähän tarkoitukseen erilaisia juustoja, koska niinkin pienellä muutoksella tähän saisi varmasti monenlaisia eri sävyjä. Mmmm, manchegomannaa...

Kokkausmusiikkina toimi: The Doors - People Are Strange

Gochujang -sloppy joe.

 Pahoittelen, jos tuo otsikko ei tunnu järkevältä. Siinä on kaksi asiaa, jotka ovat osalle ihmisistä ehkä aika vieraita ja sen lisäksi ne ovat keskenään hieman hämmentävä yhdistelmä. Vaikka ymmärtäisikin osat, hämmentyy silti yhdistelmästä. Mutta ah ja voi kun tämä TOIMII.

Gochujang on siis korealaista käymisteitse valmistettua chilitahnaa, joka on hieman makeahkoa ja oikeastaan minun makuuni melko mietoakin. En käyttäisi sitä oikein mihinkään ainoana tulisuuden lähteenä, jos haluaisin oikeasti ruokaan potkua, mutta makua siitä tulee miellyttävästi.

Sloppy joe on varmaan se tutumpi käsite näistä: vähän niin kuin hampurilainen, mutta sisältö on mössätty mössöksi. Hampurilaissämpylöiden väliin tulee siis jauhelihaa ja kasviksia tomaattikastikkeessa. Nimi tulee, kuten ehkä voinette arvata, siitä ettei tätä ruokaa voi kovin siististi syödä. Ei siis kannata tarjota tätä missään hienommissa juhlissa, mutta kaveripiirin illanviettoon tämä on mainio vaihtoehto: helppo, suhteellisen halpa ja jokainen saa tunkea just niin paljon täytettä sämpyläänsä kuin itse haluaa (ja kiroilla sitten jälkikäteen ahneuttaan).

Kuten fiksuimmat saattoivat jo arvatakin, resepti on jälleen korealaisten ruokien raamatustani eli Beyond Kimchee -blogista. Vaikkei tämä nyt ihan korealaista olekaan, mutta korealaisia vivahteita tässäkin sen gochujangin myötä tulee. Myönnettäköön, etten ole ikinä kotona tehnyt sloppy joe -soosia muuten, mutta miksi vaihtaa toimivasta reseptistä johonkin, joka kuitenkin on (ehkä) tylsempää...

Gochujang -sloppy joe

• öljyä paistamiseen
• 1 sipuli
• 1 vihreä paprika
• 2-3 sellerinvartta
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 400-450 g naudan jauhelihaa
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 rkl gochujang-chilitahnaa
• 4 rkl ketsuppia
• 1 rkl Dijon-sinappia
• 2 rkl (valkaisematonta) sokeria
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• suolaa
• pippuria
• tarjoiluun: cheddaria ja hampurilaissämpylöitä

Pilko sipuli, paprika, sellerit ja valkosipuli suhteellisen pieneksi silpuksi. Paista jauhelihaa hetken aikaa, niin että se on pinnalta kypsää mutta isompien palojen sisus on vielä vaaleanpunaista. Lisää tässä vaiheessa sekaan sipuli, paprika ja selleri. Kun vihannekset ovat hieman pehmenneet ja liha on kypsää, lisää sekaan valkosipuli ja sekoittele hetken aikaa. Lisää sitten sekaan kaikki muut ainekset paitsi suola ja pippuri. Anna kiehua hiljaksiin, kunnes kastike on suhteellisen paksua (n. 20 min), lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.
Tarjoile hampurilaissämpylöiden välissä ja lisää väliin myös cheddaria, jos siltä tuntuu.

Alun perin tähän ei kai tuota cheddaria edes kuulu, mutta olen sen verran juustoaddikti, etten voinut vastustaa kiusausta. Ja se sopii tähän mainiosti, joten en osaisi enää olla ilman. Juusto nyt vaan sopii melkein mihin tahansa mikä tarjoillaan hampurilaissämpylöiden välissä. Ja se myös saa kaiken näyttämään paremmalta, kuten yllä olevasta kuvasta huomannee: tämä ruoka itsessään ei välttämättä miellytä ihan hirveästi kenenkään silmää. Muuta huomionarvoista: myös (ainakin) Alku-sämpylät toimivat tässä tarkoituksessa hyvin, jos hampurilaissämpylöiden höttöisyys ja ravintoarvojen puute ällöttää.

Reseptistä tulee sen verran paljon ruokaa, että me ahneetkin syömme tästä kaksi päivää ja silti osa menee vielä pakkaseenkin myöhempiä hätävaratarpeita varten. Ja ainekset itsessäänkin ovat suhteellisen halvat, jos kaapista sattuu valmiiksi löytymään jo kaikki paitsi tuoreainekset. Gochujang itsessään maksaa muistaakseni vitosen luokaa Turun China Marketissa, mutta toisaalta tuo paketti on melko riittoisa tämän talouden käytössä...

Kokkausmusiikkina toimi (ihan teidän kiusaksenne): PSY - Gangnam Style

Roast - rouhea ravintola.

 Kävimme eilen katsomassa Tampereella Final Symphony -konserttia (eli siis konserttia Final Fantasy -musiikeista) ja tietenkin konsertin jälkeen koko seuruetta nälätti. Käyn Tampereella ehkä kerran tai pari vuodessa ja on ehkä hieman masentavaa huomata, miten silti haluan aina käydä tässä samassa ravintolassa. Ei siinä kai mitään silloin, kun olisi aikaa käydä muutamassakin paikassa, esimerkiksi turistiviikonloppua Tampereella viettäessä, mutta kun tunnun eksyvän tänne silloinkin kun en ehdi käydä kuin yhdessä paikassa. Mikäs siinä, kun tietää saavansa laatua ja kaiken lisäksi paikkakin oli suhteellisen lähellä Tampere-taloa, jossa konsertti oli.

Paikka on siis Roast, Tampereen rouhein ravintola. Rouheus ilmenee siis siinä, että ruoka on suhteellisen pelkistettyä ja "äijämäistä". Ja tulista, jos niin haluaa. Niin perhanan tulista, että kunnon chilipäällekin kelpaa. Suurin osa listasta on silti chilitöntä, mutta pöydästä löytyy myös Poppamiehen hieman tulisempia sooseja pieneen lisämaustamiseen.

Oma annokseni (samoin kuin vastapäätä istuvan kaverini) oli tietenkin siltä tuliselta listalta. BBQ-glaseerattua chilihevosta, paahdettua punajuurta ja uuniperuna yrtticremellä. Hevonen on mielestäni erittäin aliarvostettu liha, joten tykkään siitä, miten Roastissa sitä tuntuu aina olevan tarjolla. Olen myös yleensä sitä mieltä, että uuniperuna on ehkä maailman tylsin lisuke, mutta kyllä se tässä vaan toimi aika mainiosti. Täyte oli hyvää ja auttoi mukavasti noiden hevosen päällä näkyvien chilisiivujen aiheuttamaan poltteeseen...

BBQ-kastike itsessään oli myös hieman tulista, mutta suurin osa annoksen tulisuudesta tulikin juuri noista tuoreen chilin siivuista. Unohdin kysyä mitä chiliä ne mahtoivat olla, mutta ainakin poltetta oli sen verran että itkin hieman samalla kun söin. Ei ole välttämättä huono juttu se, endorfiinit jylläävät samalla kivasti kehossa kun syö itkettävän tulista ruokaa. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että kaavin loput chilit pois pihvini päältä ja otin niitä sitten varovaisesti ehkä joka toisen haarukallisen seuraksi. Vastapäätä istunut kaverikin päätyi lopulta samaan ratkaisuun, vaikka on (oman ymmärrykseni mukaan) hieman paremmin siedättynyt chiliin. Ihan kiva, ei tullut itselle luuserifiilistä luovuttamisesta, hehe.

Mutta niin, testaamisen arvoinen paikka jos Tampereella olette. Muutamia kasvisruokiakin löytyy, kaikesta paikan äijämäisyydestä huolimatta, mutta myönnän etten ole niitä testannut. Sijaintikin on sopivan lähellä rautatieasemaa, ettei tarvitse sitten vatsa täynnä taapertaa hirveän kauas. Itseasiassa ensimmäinen Roast-reissu oli pitkän kaavan mukainen juomineen kaikkineen, ja sen jälkeen eksyimme Amadeukseen yksille, lähdimme sieltä karkuun ärsyttävää hyypiötä ja päädyimme Rumaan tanssahtelemaan... seuraavana päivänä kadutti katsoa lompakkoon ja hieman heikotti, mutta muuten oli hyvä ilta. Kai.

Ravintolaillan (pään sisäisenä) taustamusiikkina toimi: Final Fantasy VII Battle Suite (Symphonic Odysseys)

Makkara-endiivi-papukeitto.

Olen flunssassa. Yhyy yhyy. Flunssassa tekee aina mieli syödä keittoa, koska se menee helposti alas ja siihen saa helposti tungettua hävyttömät määrät valkosipulia ja chiliä. En kuitenkaan jaksanut syödä ah niin perinteistä kanakeittoa tällä kertaa vaan päätin koittaa etsiä jonkin uuden ja jännittävän reseptin. Ja löysinkin sellaisen, sivustolta josta en todellakaan ole ikinä ennen edes kuullut, nimittäin AskMen.com. Linkin takaa löytyy muutamakin flunssan karkoitukseen tarkoitettu keitto, mutta jostain syystä tuo makkara-endiivi-papukeitto miellytti juuri sillä hetkellä omaa silmääni eniten. Ja söin sitä juuri toisen kerran, tuolla reseptillä saa ihan hyvin kuusikin henkeä ruokittua, ainakin kun pistää hieman ronskimmin vihanneksia.

Suurin osa ruokaan kuluvasta ajasta menee asioiden pilkkomiseen. Kaikki pitää silputa ja pieniä ja siivuttaa, mutta toisaalta kun sen on tehnyt, ei loppuhommaan mene kuin parisenkymmentä minuuttia. Itse yleensä pyrin aikatauluttamaan tekemiseni niin, että pilkon ensin vain ne ainekset, jotka tarvitsen ensimmäisiin vaiheisiin ja sitten paistellessa ja ihmetellessä pilkon mahdollisuuksien mukaan loput. Tai sitten nakitan poikaystävän sekoitteluhommiin samalla kun itse pilkon seuraavia aineksia, koska miksi sitä ihminen nyt muuten asuu yhdessä kenenkään kanssa kuin orjatyövoiman takia!

Tästä voisi varmaan tehdä kasvisversionkin (joka olisi tietenkin myös halvempi), mutta jostain syystä epäilen toimisikohan esimerkiksi ripaus savupaprikaa ja vaikka sienet kasvisliemessä ihan samalla tavalla kuin tuo chorizo ja kanaliemi tässä. Todennäköisesti ei, mutta ei se varmasti myöskään pahaa olisi, voisi joskus ehkä testailla. Seuraavan flunssan iskiessä. Toivottavasti siihen menee vielä KAUAN, tämä on inhottavaa.

Makkara-endiivi-papukeitto

• reilusti oliiviöljyä (itse käytin noin desin verran)
• mausteista makkaraa, esim. chorizoa
• 1-2 sipulia
• 1 pkt kirsikkatomaatteja (eli 250-300 g)
• 2-4 sellerinvartta
• 2 isoa porkkanaa
• 1 kokonainen valkosipuli
• 1 tl basilikaa
• 1 tl oreganoa
• 0,5 tl mustapippuria
• 1 l kanalientä / kasvislientä
• 2 tlk isoja valkoisia papuja tai kidneypapuja
•  1-2 endiiviä (tai sikuria)
• n. 1 dl parmesaaniraastetta
• chiliä (oman maun mukaan, voi jättää poiskin)

Siivuta makkarat, puolita kirsikkatomaatit ja pilko sipulit, sellerit, porkkanat ja valkosipuli. Lämmitä öljy kasarissa ja paista makkaroita, kunnes ne saavat jonkin verran väriä. Lisää sekaan sellerit, porkkanat ja sipuli. Paista hetken aikaa ja lisää sekaan kirsikkatomaatit, valkosipuli, yrtit, chili (jos käytät) ja mustapippuri. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää sekaan kanaliemi ja anna kiehua, kunnes vihannekset ovat kypsiä (n. 10 minuuttia).
Pilko endiivit, valuta ja huuhtele pavut. Lisää ne keiton sekaan ja anna kiehua vielä noin 5 minuuttia, kunnes endiivit ovat kypsiä. Ripottele annosten päälle parmesaaniraastetta ja anna valkosipulin tappaa kaikki inhat flunssabakteerit.



Tajusin nyt vasta tätä kirjoittaessani etten todellakaan kyllä pistänyt tuonne sekaan mitään yrttejä. Taisin vähän ikään kuin unohtaa ne, mutta hyvältä tuo maistui ilman oreganoa ja basilikaakin. Itseasiassa mietin vähän tässä sitä, olisikohan tuo jopa ehkä parempaakin ilman niitä. Vaikea sanoa testaamatta, mutta välttämättömiä ne eivät missään tapauksessa ainakaan ole. Muistakin aineksista tulee tähän sen verran makua, että muutama yrtti sinne tänne tunnu missään.

Parmesaaniraasteen voi myös jättää pois, jos se tuntuu hieman turhalta investoinnilta tätä varten, mutta kyllä se kivasti tuo oman säväyksensä tähän. Toisaalta milloin minä muka juustosta kieltäytyisinkään...

Toivottavasti te muut olette onnistuneet välttämään flunssan kokonaan tai ainakin olette jo paranemaan päin. Vaikka nythän se varsinainen flunssakausi kai vasta alkaa...

Kokkausmusiikkina toimi: Editors - Sugar

Dandan-nuudelit.

 Ilmeisesti dandan-nuudelit ruokalajina on kotoisin jostain Sichuanin suunnilta Kiinasta. Näin minulle kertoi Wikipedia, mutta Wikipedia kertoi myös reseptin olevan melko erilainen kuin tämä Serious Eatsista löytynyt resepti (mainio sivusto muutenkin, suosittelen lämpimästi). Yllättäen pidän tästä versiosta jo ihan siksi, että ainekset ovat enimmäkseen helposti tavallisestakin ruokakaupasta löytyviä ja osa niistä säilyy kaapissa suhteellisen kauan eli samaa ruokaa voi tehdä tasaisin väliajoin ilman sen suurempaa taloudellista panostusta. Aina hyvä juttu on se. Ainoa hankala osuus tässä on sichuaninpippuri: en ole nähnyt sitä missään kaupassa tähän mennessä, mutta myönnettäköön etten ole niin kovin ahkerastikin etsinyt. Ilmeisesti sen maku on jotenkin erikoinen ja hieno, mutta tällä kertaa tylsänä ihmisenä korvasin sen vain mustapippurin ja valkopippurin sekoituksella. Ehkä ensi kerralla voisi harkita etsivänsä tuota oikeaa pippuria jostain, ihan jo siksi että tietäisi mistä on kyse.

Tämä ruoka on erittäin nopea tehdä. Suurimman osan ajasta vie veden keittäminen ja asioiden pilkkominen ja murskaaminen, eli aika helpolla pääsee. Koska ainoat varsinaiset tuoreainekset tässä ruoassa ovat kevätsipuli ja porsaan jauheliha, pääsee kaupassakin suhteellisen helpolla, jos on yhtä paha kuivakaapintäyttäjähamsteri kuin minä. Tai, no, tahinia, tuoretta inkivääriä ja kanafondia säilytän kyllä tietty jääkaapissa mutta etteköhän te nyt kuitenkin tajunneet mitä hain takaa...

Dandan-nuudelit

• n. 300 g udon-nuudeleita
• öljyä paistamiseen
• n. 350 g porsaan jauhelihaa
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl pilkottua tai raastettua tuoretta inkivääriä
• n. 2 dl kanalientä
• 2 rkl chiliöljyä (tai maun mukaan)
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl soijaa
• 4 tl tahinia
• 1 tl sichuaninpippureita murskattuna (tai saman verran mustapippuri-valkopippurisekoitusta)
• ripaus sokeria
• 4 rkl maapähkinöitä rouhittuna ja paahdettuna
• 1 nippu kevätsipulia ohuiksi renkaiksi pilkottuna

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja jäähdytä sitten nopeasti jääkylmän veden alla. Valuta.
Kuumenna öljy kasarissa erittäin kuumaksi ja paista siinä porsaan jauhelihaa suolalla ja pippurilla maustettuna kunnes se on lähes kypsää. Lisää sekaan inkivääri ja jatka paistamista, kunnes jauheliha on täysin kypsynyt. Sekoita jauhelihan sekaan kanaliemi, chiliöljy, punaviinietikka, soija, tahini, sichuaninpippurit ja sokeri. Maista ja lisää tulisuutta, makeutta tai suolaisuutta oman maun mukaan. Anna kiehua n. 10 minuuttia, kunnes kastike sakenee hieman.
Sekoita kastikkeen sekaan nuudelit ja anna niiden lämmetä. Kun nuudelit ovat lämpimiä, tee ruoasta annokset lautasille ja ripottele annosten päälle maapähkinämurua ja kevätsipulia.



Kuten kuvasta ehkä näkyykin, operaatio maapähkinöiden rouhinta ei oikein onnistunut. Osasta tuli jauhoa ja osa jäi kokonaiseksi. On muuten viimeinen kerta kun tuhlaan vähiä rahojani mihinkään OBH Nordican laitteeseen. Tuon blenderin ostaminen myös ensimmäinen kerta. Tuo hemmetin laite on vaihdettu jo takuunkin kautta kerran, koska se ei vaan yksinkertaisesti toimi. Olen onnistunut käyttämään sitä kai peräti kaksi kertaa ilman helvetillistä kiroilua (koska sekoitettavana oli vain tyyliin jogurttia, maitoa ja muutama marja) ja lopulta siirtymistä sauvasekoittimeen. Ja olen siis käyttänyt (tai yrittänyt käyttää) sitä ihan taatusti vähintään parikymmentä kertaa. Tällä kertaa annoin sitten hetken päästä koko jutun vaan olla ja söin ennemmin kokonaisia pähkinöitä kuin aloin räpeltämään sauvasekoittimen ja pähkinöiden kanssa. Seuraavaksi kun ostan jonkun keittiövälineen, maksan siitä mielummin vähän enemmän ja käytän sitä sitten oikeasti niihin asioihin kuin halusinkin...

Mutta onneksi tässä ruoassa ei haittaa vähän rouskuvaisemmat sattumat, kun muu ruoka on aikamoista mössöä. Ihastuttavan pähkinäinen maku, kun kastikkeessa on tahinia ja päällä maapähkinöitä, nami nam! Ei ehkä mikään kaikkein raikkain ruoka, mutta helppoa kuin heinänteko. Ei sillä, että olisin ikinä ollut mukana heinänteossa, mutta olen kuullut ettei se vaadi ainakaan hirveästi aivotoimintaa...? Köh.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Soboro Donburi.

 Soboro Donburi eli riisiä, broilerinjauhelihaa ja munaa. Yksinkertaista ja maittavaa, kunhan vain kaupassa sattuu olemaan sitä hemmetin broilerinjauhelihaa. Meni nimittäin muutama päivä kun koitin tätä varten sitä löytää, kerran aiemmin olen korvannut jo broilerin possulla ihan silkan helpon saatavuuden takia. Broileriakin toki saa, mutta vaikuttaa siltä ettei välttämättä jokaisena päivänä viikosta (eli ei ikinä sellaisena päivänä kun olen menossa kauppaan...). Ja ilmeisesti jotkin EU-säädökset kieltävät kanan jauhamisen kaupassa, vaikka esimerkiksi possun jauhelihaa olen saanut Stockmannilla juuri sellaisen määrän kun olen tarvinnut paikan päällä jauhatettuna.

No, muuten tämä ruoka on kyllä sitäkin yksinkertaisempi ja helppo, vaikkakin tiskiä syntyy aika lailla. Itseasiassa minun kokemukseni mukaan kaikesta japanilaisesta ruoasta syntyy aika paljon tiskiä... Mutta toisaalta yksinkertaisista aineksista ja mausteista tulee aina niin mainiota ruokaa, että kyllä sen tiskivuorenkin kestää (varsinkin kun ei itse niitä tiskaa, köh). Resepti on taas Helppo japanilainen keittiö -kirjasta.

Tämä on suhteellisen nopea ruoka, jos vain osaa keskittyä muutamaankin asiaan samaan aikaan ja valmistelee kaikki eri osat suunnilleen yhtä aikaa. Suunnilleen puolessa tunnissa pitäisi olla valmista, kunhan muistaa vaan keittää sen riisin etukäteen. Se tuntuu olevan asia, joka minulta usein unohtuu jostain syystä täysin ja aikaakin menee hieman enemmän kuin se puoli tuntia siihen projektiin. On muuten äärettömän hauskaa tajuta riisin puuttuvan kokonaan siinä vaiheessa kun melkein kaikki muu on jo valmista...

Ainekset eivät ole kovinkaan erityisen kalliita, muttei tämä nyt varsinaisesti mitään halpisruokaakaan ole. Tai, niin, tämä ei ole erityisen kallista ruokaa silloin, jos tämän ruoan mausteet (kuten sake) löytyvät kaapista jo muutenkin. Jos saken joutuu ostamaan, hinta nousee heti. Sitten voi juoda sen lopun saken unohtaakseen miten paljon se maksoi... oikeasti ostan kyllä itse halpis-sakea, koska käytän sitä lähinnä vain ruoanlaittoon. En ole oikein oppinut suureksi sake-faniksi missään vaiheessa, vaikka monet muut japanilaisen kulttuurin osa-alueet kiinnostavatkin.

Soboro Donburi 

Japanilainen riisi:

• n. 3 dl lyhytjyväistä (japanilaista) riisiä
• 3 dl vettä + huuhteluun

Huuhtele riisiä, kunnes vesi on kirkasta. Valuta riisi ja laita se kannelliseen kattilaan yhdessä veden kanssa noin puoleksi tunniksi. Puolen tunnin jälkeen kiehauta vesi, sekoita riisiä pikaisesti pohjaa myöden ja säädä lämpöä pienemmälle, niin että riisi kiehuu hiljalleen noin 10-12 minuuttia (eli kunnes suurin osa vedestä on imeytynyt, mutta riisin pinnalla näkyy edelleen kiehumiskuplia). Sekoita riisiä taas pohjaa myöden ja anna kiehahtaa vielä noin minuutin verran, ota pois liedeltä ja anna seistä kannen alla n. 10 minuuttia.

Broilerinjauheliha, munakokkeli ja sokeriherneet:

• öljyä paistamiseen
• n. 500 g broilerinjauhelihaa
• 2,5 cm pala inkivääriä
• 3 rkl sakea
• 6 rkl soijaa
• 2 rkl sokeria
• 3 munaa
• n. 1 tl suolaa
• 40-75 g sokeriherneitä

Keitä sokeriherneitä kevyesti suolatussa vedessä noin minuutin verran ja jäähdytä ne sitten kylmän veden alla. Suikaloi pieniksi, kauniiksi suikaleiksi.
Kuori ja raasta inkivääri. Purista raasteesta mehu talteen ja heitä jäljelle jäävä kuivahko raasteklöntti roskiin. Paista jauheliha pannulla öljyssä yhdessä inkiväärimehun, saken, soijan, 1 rkl sokeria ja 1 rkl vettä kanssa. Kun jauhelihan rakenne on rakeista, se on valmista. Siirrä syrjään odottamaan.
Sekoita kulhossa munat, 1 rkl sokeria ja suola. Paista ahkerasti sekoittaen, kunnes munien rakenne on myös rakeinen.

Yhdistä annos laittamalla pohjalle riisiä, toiselle sivulle riisin päälle jauhelihaseosta ja toiselle munaseosta. Tee niiden väliin raja sokeriherneistä. Tuhoa kaikki syödessäsi yhdeksi kaaokseksi ja nauti.



Kuva on aika nätti tällä kertaa, eikö? EIKÖ?! No, ei perhana ole kun sitä vertaa alkuperäisen kirjan kuvaan:

Ei minun paistamani mistään tule noin hienorakeista. Enkä todellakaan ala askartelemaan säilöttyjä retiisikukkasia. Mutta onneksi tässä tapauksessa retiisi on vain koriste ja rakeisuuden astekin on vain koristeellista, maku on joka tapauksessa mainio. Tämä olisi varmaan yksi perusarkiresepteistäni, jos en joka kerta törmäisi vastaavanlaisiin ongelmiin tuon broilerinjauhelihan kanssa. Ja jos en olisi sitä mieltä, että kanan tuotanto on muutenkin oikeastaan aika kamalaa. Luomukananjauhelihaa ei varmaan ainakaan ole missään tarjolla. Jos on, kertokaa toki minullekin.

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down - Violent Pornography

Juustotäytteiset sämpylät ja tomaatti-papukeitto.

 Reissu on ohi ja kuten arvelinkin, Suomeen ilmestyi sillä välin syksy. Salaa takavasemmalta, kuten perinteistä (no okei, olin kyllä kieltämättä yli viikon poissakin). Viimein viilenneiden ilmojen kunniaksi voikin sitten leipoa sämpylöitä ja syödä keittoa. Lämmittää kivasti niin kämppää kuin mieltä kun uuni hohkaa ja juusto valuu. Itsehän tietenkin fiksuna tein tämän illallisyhdistelmän päivänä, jolloin oli vielä yli 25 astetta lämmintä, koska en ole oikein aina fiksuimmasta päästä kokkauksineni...

Tomaattikeiton resepti on alun alkaen Helsingin Sanomilta ja sain vihjeen sen testaamiseksi kaverilta. Hyvää ja halpaa, kuten luvattua. Sämpylöiden ohje sitten taas löytyi vanhan World of Warcraft -tutun kautta Yammie's Noshery -sivustolta. Jostain syystä kyseinen tuttu oli ilmeisesti jotenkin kuvitellut että voisin kenties mahdollisesti arvostaa juustotäytteisiä sämpylöitä ja ennen kaikkea hemmetin nättejä kuvia niistä... Onneksi sivustolta löytyi myös muutamia pikkuvinkkejä parempiin ruokakuviin. Joista tietenkin jätin huomiotta puolet, koska en jaksa investoida kunnolliseen kameraan. Nämä ruoat yhdessä kuitenkin toimivat kuin rommi ja kola (hik).

Tomaatti-papukeitto

• 2 tlk tomaattimurskaa
• 2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 sipuli
• 2 tl currya
• 2 tl paprikajauhetta (savustetulla saat erikoisempaa makua)
• 2 tl jauhettua inkivääriä tai n. 1 rkl tuoretta raastettuna
• 1 tl rakuunaa
• chiliä oman maun mukaan
• oliiviöljyä
• 2 dl kermaa

Pilko sipuli ja kuullota se oliiviöljyssä yhdessä mausteiden kanssa. Jos käytät tuoretta inkivääriä, se kannattaa lisätä sekaan hieman muita mausteita myöhemmin ettei se ehdi palaa. Lisää tomaattimurska ja kiehauta. Soseuta keitto. Lisää sekaan pavut ja anna niiden lämmetä kunnolla. Lisää lopuksi kerma ja lämmitä vielä hetki. Tarjoile hyvän leivän tai sämpylöiden kera.

 Juustotäytteiset sämpylät

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä (n. 38-40°C)
• 1-2 pussia kuivahiivaa (itse käytin 2, 1 olisi ehkä riittänyt)
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl valkosipulijauhetta
• vajaa dl sulatettua voita
• vajaa dl oliiviöljyä
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 100-150 g helposti sulavaa, mietoa juustoa (esim. mozzarellaa)
• n. 50 g parmesania (tai vastaavaa voimakasta, kovaa juustoa)
• lisäksi sulatettua (maustettua) voita valmiiden sämpylöiden voiteluun

Sekoita vesi, hiiva ja sokeri. Anna hiivan heräillä hetken aikaa. Lisää sekaan valkosipulijauhe, voi ja oliiviöljy. Sekoita sekaan jauhot hiljaksiin sekoitellen. Sekoita lopuksi sekaan suola ja vaivaa n. 10 minuuttia. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä n. 30 min.
Lämmitä uuni n. 200 asteeseen (alkuperäisessä reseptissä 190°C). Pilko mieto juusto sopiviksi, sämpylöiden sisään mahtuviksi paloiksi ja raasta kova juusto. Kääri jokaisen sämpylän sisään pala mietoa juustoa mahdollisimman tiukasti ja ripottele päälle lopuksi juustoraastetta. Tällä taikinalla tulee todennäköisesti kaksi uunipellillista sämpylöitä. Paista 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita ja juusto sulanut. Voitele uunista tulleet sämpylät voilla (erityisesti valkosipulilla maustettu voi toimii) ja nauti niin varovasti kuin ahneudeltasi, sisällä oleva juusto on kuumaa.



Ja koska kommenteissa arvioita pyydettiin: aikaa keittoon ei mene kovinkaan paljon, mutta sämpylöihin menee. Ainakin meikäläisen leipomistaidoilla, alkuperäisen reseptin arvio on n. tunnin verran. Keitto on myös halpaa (kuten jo mainitsinkin) ja riittoisaa, sämpylöiden tapauksessa hinta riippuu aika paljolti siitä, millaisia juustoja siinä haluaa käyttää. Perus-emmentalin ja mozzarellan yhdistelmällä päässee suhteellisen halvallakin, mutta itsehän tietenkin aloin hifistelemään ja käytin Grana Padanoa ja vuohenjuustogoudaa... Ah, Stockmannin juustotiski, olet pilannut minut ja erityisesti lompakkoni.

Eivät siis olleet halpoja nuo sämpylät vaikka miten olivat kotona tehtyjä. Mutta voi luoja miten ne olivat HYVIÄ. Siitä huolimatta, että kämpän ainoat vehnäjauhot olivat karkeita eivätkä todellakaan puolikarkeita, hups. Rakenne muuttui vähän rakeisemmaksi, mutta tuolla rasvamäärällä menee alas vaikka kartonki. Mmmm, rasvassa uitettua, juustolla päällystettyä kartonkia, kyllä kelpais just nyt. Lisäsin myös rasvaa alkuperäiseen reseptiin, koska se nyt vaan helpottaa sitä taikinan käsittelemistä niin paljon. Olen rasva-addikti ja ennen kaikkea helppousaddikti.

Kuvistakin voi ehkä päätellä kumpi osuus tässä nyt oli pääosassa minun mielestäni. Olisi pitänyt kaiketi syödä ennen kuin aloin kirjoittaa tätä juttua, nyt mikään ei enää tunnu miltään tämän valuvan juuston tuijottamisen jälkeen... Sain linkin sämpylöihin jo varmaan muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi testata niitä. En todellakaan ole siis kovinkaan innokas leipuri, mutta näitä oli vain pakko kokeilla jossain kohtaa. Ekaa kertaa linkin saatuani en myöskään todellakaan tajunnut, että nimi Peeta's Stuffed Cheese Buns oli viittaus Nälkäpeli-sarjaan (näin hyvin siis luin tekstin kaikelta kuvien kuolaamiseltani), koska en tiennyt koko sarjasta mitään. Ekan leffan nähtyäni luin kuitenkin koko sarjan ja hihittelin nyt näitä leipoessani vähän ehkä mielipuolisesti. Hups.

Kokkausmusiikkina toimi: Sólstafir - Ótta

Belgiaan!

 Olen Belgiassa 19.8. asti, ei päivityksiä siis tiedossa ainakaan reiluun viikkoon. Menen siis festareille sinne töihin tekemään mojitoja ja muita rommidrinkkejä. Sillä välin te voitte tehdä vaikka vohveleita ja juoda vaikka belgialaisen oluen. Tai kaksi. Ja syödä kaiken ruoan majoneesin kanssa. Kaikista näistä Belgiassa vietetyistä viikoista huolimatta tämä on edelleen käsitykseni belgialaisesta ruoasta, pahoittelen. :D

Ruokakuvia ei todennäköisesti tule, festariruoka kun ei ole oikein missään erityisen kaunista enkä ehdi kuitenkaan pahemmin muuta syödä. Miksi mennä vapaaehtoistöihin jos ei sitten tee niitä töitä kunnolla ja paljon! (Pitää oikeasti ehkä opetella eroon tästä työnarkomaniasta, varsinkin ilmaisen työn narkomaniasta...)

Kun palaan, kesä onkin jo ohi ja voidaan siirtyä kaikkeen uunissa tehtävään ja muutenkin lämmittävään ruokaan. Ehkä. Ei tästä Suomen suvesta ikinä tiedä milloin se alkaa saati milloin se loppuu.

Reissausmusiikkina toimii tietenkin: Het Goede Doel - België

Kesäruokaa: Maapähkinä-nuudelisalaatti.

Tämän nimi on ehkä hieman harhaanjohtava: salaattiin ei siis tule varsinaisesti maapähkinöitä vaan maapähkinävoita. Mutta koska tämä on Nigellan resepti niin noudatetaan myös edes jossain määrin Nigellan nimeämistapoja. Resepti löytyy ilmeisesti myös Nigella Express -kirjasta, joka on todennäköisesti myös joskus suomennettukin, jos kiinnostaa tutkia asiaa tarkemmin.

Pistin kuvaan nyt propiksi silti jotain Nigellaan liittyvää ihan vain siksi, että tykkään Nigellasta, ja siksi, että näissä kuvissa olisi joskus edes vähän jotain eroavaisuuksia keskenään. Ja koska How to Eat on ehkä paras kirjan nimi ikinä. Huomaa, että se oli ensimmäinen Nigellalta ilmestynyt kirja, kun kuvien painopistekin oli enemmän ruoassa kuin Nigellassa itsessään...

Maapähkinä-nuudelisalaatti 

Kastike:

• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 rkl valkosipulilla maustettua öljyä / 1 valkosipulin (pieni) kynsi puristettuna + 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl soijaa
• 2 rkl sweet chili -kastiketta
• n. 100 g maapähkinävoita
• 2 rkl limemehua

Salaatti:

• 125 g sokeriherneitä
• 150 g ituja (mielellään vähän isompia, esim. mung-pavun ituja)
• punainen paprika
• 2-4 kevätsipulia
• n. 300 g munanuudeleita
• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• tuoretta korianteria tai ripaus kuivattua

Keitä munanuudelit paketin ohjeen mukaan kypsäksi ja jäähdytä heti kylmällä vedellä. Valuta.
Sekoita kastikkeen ainekset ja siirrä hetkeksi syrjään odottamaan.
Huuhtele idut, pilko sokeriherneet ja paprika suupaloiksi ja kevätsipulin vihreät osat ohuiksi siivuiksi.Sekoita vihannekset ja nuudelit. Kaada kastike päälle ja sekoita kunnolla, ripottele päälle korianteri ja seesaminsiemenet. Jos käytät kuivattua korianteria, sekoita se alkuvaiheessa kastikkeen sekaan.



Tässä reseptissä parasta on ehkä se, että varsinaisen salaatin tapauksessa mikään ei ole kovin tarkkaa. Eivät ainekset, eivätkä ainesten määrät. Nuudeleiden määrää voi vaihdella ihan surutta, samoin sitä, mitä vihanneksia tähän pistää ja kuinka paljon, grammamääriä on turha kaupassa ihmetellä. Mikä tahansa vähän itämaisempaan ruokaan sopiva, rapsakampi vihannes toimii ihan hyvin. Voisin hyvinkin kuvitella käyttäväni tähän parsakaalia, kukkakaalia porkkanaa, varhaiskaalia, babypinaattia, kurkkua, josta siemenet on poistettu... Melkein mikä tahansa toimii. Itse käytimme tällä kertaa aika tarkalleen ohjeen suosittelemia vihanneksia, paitsi että ituja en saanut ihan sellaisina kuin halusin ja ostin sen sijaan itusalaattia. Mutta sekin toimi tässä oikein mainiosti, melkein jopa ehkä paremmin kuin ne pelkät mung-pavut olisivat toimineet. Enemmän vaihtelua rakenteeseen näin.

Ja hei tyypit: kommentoikaa! Haluan tietää ovatko nämä jutut nyt yhtään kiinnostavia ja lukeeko tätä oikeasti joku. :)

Kokkausmusiikkina toimi: System of a Down: Vicinity of Obscenity