Olen itseasiassa käynyt pariinkin kertaan Cindyllä (Cindyssä? Miten se taipuu kun se on piru vie laiva?!) tässä viimeisen kuukauden sisään, mutta ekallakin kerralla ruoka maittoi enkä maksanut kummastakaan kerrasta kuin viinin niin mikäs siinä. Arvostan myös kovasti ravintolan periaatetta siitä, että mahdollisimman moni ruoista on suomalaista ja usein jopa lähituotantoa.
Alkuruoaksi söin Mouhijärven herkkujuustolan Savuhilmalla kuorrutettuja valkosipuli-yrttietanoita, pääasiassa siksi etten ole ikinä ennen kokeillut etanoita ja ajattelin, että nyt on elämäni tilaisuus. No, loppujen lopuksi olen kyllä sitä mieltä, että ruokalaji oli muuten mainio, mutta ei niillä etanoilla siinä hirveästi mitään tekemistä ollut. Olisin pärjännyt hyvin valkosipuli-yrttivoilla, leivällä ja juustolla. Mutta tiedänpähän nyt miltä ne etanat tuntuvat suussa!
Pääruoaksi söin Ahvenanmaan taimenta, Föglön kylmäsavulohta, tillivoisulaa ja nokkos-luomuspelttilettuja, jota en viimeksi saanut, koska ilmeisesti taimen oli silloin loppu. Tai jokin oli, en tiedä mikä osa, mutta oletan että se taimen koska seuralaiseni sai silloin kyllä alkuruoaksi samaista kylmäsavulohta (joka oli muuten tässä ruoassa jotenkin erityisen taivaallista). Nokkos-spelttiletut olivat mukava vähän erikoisempi lisuke tälle ruoalle, tykkäsin kyllä kovasti siitä vaihtoehtona, vaikka makuhan oli suhteellisen mieto ja harmiton. Parempi toisaalta niin, eivät turhaan vie huomiota kalalta, joka kuitenkin on annoksen pääosassa.
Tässä vaiheessa iltaa olin jo nauttinut muutamankin lasillisen viiniä, joten unohdin ottaa jälkiruoasta kuvan... jälkiruokana oli kuitenkin mustikka-juustokakkua, marenkia ja amarettosiirappia. Ensimmäisellä kerralla en osannut päättää juustokakun ja juustolautasen välillä, nyt onneksi sain molemmat (tosin juustolautasen juustot olivat ehtineet vaihtua osittain sillä välin). Olin hieman yllättynyt että mustikat olivat soseutettu juustomassan sekaan eivätkä annoksen päällä. Toisaalta parempi niin, nyt koko komeuden koostumus oli ihastuttavan pehmeä eikä lainkaan liivatteinen, mikä usein on erillisten marja- tai hedelmäpintakerrosten ongelma. En ole kovinkaan hyvä leipomaan (siksi tässä taloudessa on mies, joka on), mutta olen erittäin hyvä syömään muiden leipomuksia. Erityisesti juustokakkuja. Ja tämä oli hyvä juustokakku.
Koska en muistanut ottaa kuvaa jälkiruoastani, annan teille kuvan aiemmasta baarivisiitistäni, joka kuvastaa täydellisesti sitä, miksi minulla ei saa olla liikaa vapaa-aikaa, näin siinä kuitenkin käy:
Pahoittelut myös kuvanlaadusta, kännykkäni ei ole ehkä ihan paras mahdollinen väline tähän kuvaamiseen. Tai kai se kännykkä on ihan ookoo, mutta kuvaaja ei ole paras mahdollinen ihminen tähän kuvaamiseen. Mutta onneksi olen muuten niin ihastuttava persoona kaikin puolin!
Syömisen ja juomisen taustamusiikki: Me First and the Gimme Gimmes - Strawberry Fields Forever
No comments:
Post a Comment